Nuorten netiketti - muista omat oikeutesi netissä

Netti on mahtava juttu! Netissä on mukava hengailla kavereiden kanssa, etsiä tietoa, pelailla, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Jokaisella on myös netissä oikeuksia, joita ei saa loukata. Lue nämä oikeudet ja pohdi, käytätkö sinä nettiä fiksusti ja turvallisesti.

Verkkokaupan perustaminen - lue tämä ennen perustamista

Ohjelmiston valitseminen. Ensimmäiset tärkeät päätökset on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeimpien joukossa on verkkokaupan takana pyörivän ohjelmiston valitseminen.

Kotisivujen teko

Ohessa on lyhyt katsaus nettisivujen luomiseen. Tälle sivulle listasin asioita joita vaaditaan ja joista on lähdettävä liikkeelle. Jos olet aloittelija ja HTML-koodi sinulle ei ole tuttua, niin listasin myös useita paikkoja, josta saa hyvännäköisiä nettisivuja ilmaiseksi!

Perustietoa informaatioteknologiasta

Internet on maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko, jonka tunnetuin käyttömuoto on www eli web (World Wide Web). Vaikka vasta www teki internetistä suuren yleisön tunteman ja käyttämän, www on siis vain osa internetiä.

Mikä on internet?

Tarkalleen ottaen internet on kansainvälinen tietokoneverkosto, joka on muodostettu tiedonvälitystä varten. Nimi "internet" tulee sanoista international eli kansainvälinen ja network eli verkko tai verkosto.

29.1.2015

Mikä on umbuntu

Ubuntu on tietokoneille tarkoitettu käyttöjärjestelmä, joka perustuu Debian-Linux-jakeluun ja jota toimitetaan avoimen lähdekoodin vapaana ohjelmistona, johon on lisäksi saatavilla käyttöoikeuksiltaan rajoitettua ohjelmistoa. Ubuntun kehitystä rahoittaa eteläafrikkalaisen yrittäjä Mark Shuttleworthin perustama Canonical Ltd.

Ubuntu pyrkii Canonicalin mukaan tarjoamaan kenen tahansa käytettävissä olevan käyttöjärjestelmän, joten siinä keskitytään ennen kaikkea toimivuuteen sekä asennuksen helppouteen. StatOwl.comin tilastojen mukaan Ubuntun osuus Linux-työpöytäkäyttöjärjestelmistä toukokuusta lokakuuhun 2010 oli noin 51 %, ja sen osuus web-palvelimista oli BuiltWithin mukaan kasvussa.

Ubuntusta julkaistaan uusia versioita kuuden kuukauden välein, ja useimpia julkaisuja tuetaan 18 kuukautta. Long Term Support- eli LTS-versioita tuettiin versioon 10.04 LTS asti työpöytäkäytössä 3 vuotta ja palvelimissa 5 vuotta. Ubuntu 12.04 LTS -versiosta lähtien LTS-julkaisuja tuetaan sekä työpöytä- että palvelinkäytössä viisi vuotta.

Uusin versio, 12.10 (Quantal Quetzal) julkaistiin lokakuussa 2012. Seuraava versio, 13.04 (Raring Ringtail) julkaistaan huhtikuussa 2013.

Ubuntulla on useita eri käyttötarkoituksiin kohdennettuja virallisia sisarprojekteja. Esimerkiksi siinä, missä Ubuntu käyttää oletuksena Unity-työpöytäympäristöä, Kubuntu käyttää KDE:tä ja Xubuntu puolestaan Xfce:tä. Edubuntu on suunnattu kouluympäristöihin ja Ubuntu Server Edition palvelimille. Uusin rinnakkaisjulkaisu Lubuntu on tarkoitettu kevyeksi käyttöjärjestelmäksi vanhoihin, sekä pienitehoisiin laitteisiin.

Ubuntun zulunkielinen nimi tulee eteläafrikkalaisesta "Ubuntu"-ideologiasta ja käännetään usein lyhyesti "inhimillisyydeksi toisia kohtaan.


Historia ja kehitysprosessi

Ubuntu perustuu Debianin lähdekoodiin. Alun perin Ubuntu-ryhmän tavoitteena oli luoda helppokäyttöinen Linux-käyttöjärjestelmä työpöytäkäyttöön ja julkaista uusi versio joka kuudes kuukausi, minkä tuloksena olisi useammin päivitetty järjestelmä.

Ubuntu ensimmäinen julkaisu ilmestyi 20. lokakuuta 2004. Siitä lähtien Canonical on julkaissut uuden Ubuntu-version joka kuudes kuukausi ja sitoutunut toimittamaan turvallisuuspäivityksiä, korjauksia pahoihin ongelmiin ja pienimuotoisia ohjelmapäivityksiä. Päätettiin, että joka neljäs julkaisu on LTS-versio eli pitkään tuettu julkaisu. LTS-julkaisujen työpöytäversioihin julkaistaan päivityksiä kolmen vuoden ajan ja palvelinversioihin viiden vuoden ajan.

Viimeisin LTS-julkaisu on Ubuntu 12.04 (Precise Pangolin), joka julkaistiin 26. huhtikuuta 2012, kun taas viimeisin tavallinen versio on 13. lokakuuta 2011 julkaistu Ubuntu 11.10 (Oneiric Ocelot).

Ubuntun paketit pohjautuvat Debianin unstable-kehityshaaraan: molemmat jakelut käyttävät paketeissaan Debianin deb-tiedostomuotoa ja paketinhallintatyökaluja (APT:ia ja Synapticia). Debian- ja Ubuntu-paketit eivät kuitenkaan välttämättä ole binääriyhteensopivia keskenään ja joskus .deb-paketit pitää kääntää uudelleen lähdekoodista jotta ne toimivat Ubuntussa. Monet Ubuntun kehittäjät ovat myös Debianin tärkeiden pakettien ylläpitäjiä. Ubuntu tekee yhteistyötä Debianin kanssa tuomalla tekemänsä muutokset takaisin Debianiin, mutta kriitikoiden mukaan tätä ei tapahdu tarpeeksi usein. Debianin perustaja Ian Murdock on ilmaissut huolensa siitä, että Ubuntun paketit mahdollisesti eriytyvät liikaa Debianista ollakseen yhteensopivia. Ennen julkaisua paketteja tuodaan Debianin unstable-haarasta ja niihin liitetään Ubuntu-spesifit muutokset. Kuukautta ennen julkaisua uusien muutosten tuominen lopetetaan, minkä jälkeen paketoijat keskittyvät varmistamaan, että tuodut ominaisuudet toimivat hyvin keskenään.

Ubuntua rahoittaa tällä hetkellä Canonical Ltd. 8. heinäkuuta 2005 Mark Shuttleworth ja Canonical Ltd. julkistivat Ubuntu Foundation -rahaston perustamisen ja antoivat sille 10 miljoonan yhdysvaltain dollarin alkupääoman. Rahaston tarkoituksena on varmistaa kaikkien tulevien Ubuntu-versioiden tukeminen ja kehitys. Mark Shuttleworth kuvaa sitä "hätärahastoksi" (siltä varalta että Canonicalin osallisuus päättyy).

12. maaliskuuta 2009 Ubuntu julkisti kehittäjätuen kolmansien osapuolien pilvilaskenta-alustoille, kuten Amazon EC2:ssa käytetyille alustoille.

http://www.ubuntu.com

27.3.2013

Mikä on Voddler

Voddler on ruotsalaisen Voddlerin kehittämä kaupallinen tilausvideopalvelu ja asiakasohjelma (client), joka välittää elokuvia ja TV-ohjelmia Internetissä samaan tapaan kuin Spotify musiikkia. Voddler toistaa elokuvat omilta palvelimiltaan, jotka sisältävät uutuuksia ja jopa ensi-ilta-elokuvia. Vähemmän suosittuja tai vanhempia elokuvia voi katsella Voddlerissa ilmaiseksi, mutta elokuvan yhteydessä näytetään mainoksia. Uudempia elokuvia ja yleisösuosikkeja voi katsoa tilausperiaatteella tai kertavuokrauksena.

Suomalainen matkapuhelinoperaattori Elisa ilmoitti syyskuussa 2010 ostavansa Voddlerista noin kymmenen prosentin osuuden. Elisa tarjoaa Voddlerin palveluita omille ja Saunalahden asiakkaille ilmaiseksi joulukuusta 2010 alkaen. Vuodesta 2011 lähtien palveluun on voinut kirjautua kaikki halukkaat ilman kutsua tai Elisan asiakkuutta

Videotarjonta

Voddler on ilmoittanut, että se on tehnyt sopimuksen elokuvien oikeuksista useiden suurien elokuvastudioiden kanssa. Näihin lukeutuvat Noble Entertainment, Scanbox Entertainment, Non-Stop Entertainment, Film-Factory, Paramount Pictures sekä The Walt Disney Company. Voddler on solminut sopimuksen näyttääkseen Sony Pictures Televisionin ja sen tytäryhtiöiden materiaalia.

GNU GPL-lähdekooodirikkomukset

Voddlerin aluksi käyttämä mediasoitin (Voddler Player) perustui Xbox Media Centerin lähdekoodiin, joka oli julkaistu GNU GPL -lisenssillä. Kehotuksista huolimatta Voddler ei ole julkaissut lähdekoodiansa. Sittemmin Voddler on siirtynyt suljettuihin ohjelmistoihin, Adobe AIRiin ja Flashiin. Tekijänoikeussyistä tuesta Linuxille luovuttiin.

http://www.voddler.com

Mikä on Google Play

Google Play on Googlen omistama digitaalinen sisältöpalvelu. Palvelussa on mahdollista ostaa musiikkia, elokuvia, kirjoja, lehtiä sekä Googlen kehittämän Android-käyttöjärjestelmän mobiililaitteille tarkoitettuja sovelluksia. Android Market, Google Music ja eBookstore yhdistyivät maaliskuussa 2012 uudeksi Google Play -palveluksi.

Ohjelmat ja pelit

Google Play on valmiiksi esiasennettuna useimmissa Android-käyttöjärjestelmän laitteissa, jonka avulla laitteisiin voidaan ladata ja asentaa uusia ohjelmia. Google Playn käyttäminen edellyttää laitteelta internetyhteyttä, joko mobiiliverkon välityksellä tai WLAN-yhteydellä. Ensinmainitusta saattaa seurata tiedonsiirtokustannuksia, jotka matkapuhelinoperaattori veloittaa liittymän haltijalta.
Asialla on käytännön merkitystä vierailtaessa oman kotiverkon ulkopuolella, sillä hyvin usein asiakkaalla on kiinteähintainen sopimus tietystä datasiirtomäärästä tai rajattomasta käytöstä kotiverkossaan. Helmikuusta 2011 alkaen sovelluksia on voinut asentaa puhelimeen myös lataamalla ne tietokoneen kautta Google Playn web-sivustolta. Sovellus siirtyy laitteeseen langattomasti mobiili- tai WLAN-verkon kautta. Lataukseen tarvitaan Google-tili.

Sovellukset ovat maksullisia tai ilmaisia. Ilmaiset sovellukset ovat usein mainosrahoitteisia, joten sovellusta käytettäessä saattaa mainosten vastaanotosta kertyä tiedonsiirtokustannuksia. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi vierailtaessa ulkomailla toisen operaattorin verkossa.

Android-käyttöjärjestelmän laitteisiin voidaan asentaa ja niissä suorittaa kolmannen osapuolen jakelemia sovelluksia (joihin Googlella ei siis ole mitään yhteyttä), eli niiden jakelijana voi toimia muukin kuin Google Play. Sovelluskehittäjän luotua tilin sovelluskauppaan, hän voi laittaa sovelluksensa välittömästi jakeluun ilman pitkällistä hyväksymisprosessia. Sovellukset saattavat sisältää toimintoja, jotka käyttäjän tulee hyväksyä sovellusta asentaessaan. Näitä voivat olla esimerkiksi sovellukselle annettava lupa käyttää internetyhteyttä, josta saattaa aiheutua tiedonsiirtokustannuksia, tai lupa soittaa puheluja, josta saattaa aiheutua yllättäviä kustannuksia.

Käyttäjän tulee siis ymmärtää, että sovellusten joukossa saattaa olla sellaisia, joissa voi olla mukana haitalliseksi katsottavia toimintoja.

Google Playsta ladattavat sovellukset ovat pakattu .apk-päätteiseen tiedostoon, jonka laitteen ohjelmisto purkaa latauksen jälkeen ja asentaa sovelluksen laitteeseen.

Elokuvat ja TV

Kesäkuussa 2012 Google Playhin tuli saataville elokuvia ja televisiosarjoja. Elokuvat ovat tällä hetkellä saatavilla seuraavissa maissa: Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Ranska, Australia, Espanja, Saksa ja Japani.

Lehdet ja kirjat

Ensimmäiset lehdet tulivat myyntiin palvelussa kesäkuussa 2012.

Musiikki

Google avasi musiikkipalvelunsa marraskuussa 2011. Palvelun käyttäjät voivat ostaa, jakaa ja kuunnella musiikkia sivulla.

http://play.google.com/store

Mikä on Google Docs

Google Docs & Spreadsheets on Googlen kehittämä toimisto-ohjelmisto, johon kuuluu tekstinkäsittelyohjelma ja taulukkolaskentaohjelma. Google Docs on täysin ilmainen palvelu eli se vaatii ainoastaan rekisteröinnin eli oman Google Account -käyttäjätunnuksen luomisen. Google Docsin tiedostoihin pääsee käsiksi mistä tahansa internetyhteydellä ja selaimella varustetusta tietokoneesta.

Google Docissa voi luoda tyhjältä pohjalta uusia asiakirjoja sekä uusia taulukkolaskentoja. Niitä voi muokata samoin tavoin kuin perinteistä Microsoft Wordia tai OpenOfficea: esimerkiksi listojen luonti, sarakkeiden luonti, taulukoiden lisäys, kuvien lisääminen, kommenttien lisääminen sekä perusmuokkaukset fontin vaihto, fontin väri ja koko.

Google Docsissa on automaattinen tallennusominaisuus joka tallentaa auki olevaa tiedostoa automaattisesti tietyn väliajoin. Google Docsiin voi tuoda ja siirtää myös omalta koneelta valmiita tiedostoja (mm. DOC, XLS, ODT, ODS, RTF, CSV). Google Docsissa asiakirjan tai taulukkolaskennan voi jakaa myös muiden käyttöön kutsumalla sinne muita henkilöitä sähköpostin avulla. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdessä voi muut ryhmän jäsenet kutsua tekemään samaa asiakirjaa ja näin ryhmätyön tekeminen sujuu joutuisammin (säästytään muun muassa yleiseltä tiedostojen lähettämiseltä sähköpostitse edestakaisin). Useita ihmisiä voi katsella ja tehdä muutoksia samanaikaisesti. Tiedostoja voi siis käsitellä yksin, ryhmässä tai julkisesti kaikkien ihmisten kanssa.

Google Docsissa voi myös vertailla dokumentin eri versioita keskenään, tai katsella dokumentin muutoshistoriaa. Valmiit tiedostot voi tallentaa omalle tietokoneelle DOC-, XLS-, CSV-, ODS-, ODT-, PDF-, RTF- tai HTML-muodossa. Valmiit tiedostot voi myös julkaista julkisiksi jolloin koko maailma näkee ne ja voi muokata niitä. Tiedostot voi myös julkaista omassa blogissa. Tiedostot voi myös julkaista Google Appsin avulla. Tarvittaessa tiedostot voi myös poistaa eli tuhota.

Google Docsissa on myös reaaliaikainen keskustelumahdollisuus niiden ryhmän jäsenten kesken, jotka ovat samaan aikaan kirjautuneena Google Docsiin.

http://docs.google.com

Mikä on Anonymous

Anonymous on todella löyhästi järjestäytynyt kollektiivinen hakkeri- ja aktivistiryhmä. Nimi viittaa internet-meemiin, joka sai alkunsa 4chan-verkkosivustolta. Liikkeeseen ei liity mikään uskonnollinen tai poliittinen ideologia.

Anonymouksen nimissä on järjestetty poliittiseen aktivismiin, sananvapauteen ja lastensuojeluun liittyviä tapahtumia, operaatioita ja piloja sekä tietotekniikkarikoksia, kuten verkkohyökkäyksiä.
Anonymous-liikkeeseen voi muiden anonyymien mukaan kuulua vain pelkästään kannattamalla Anonymouksen toimintaa. Kuka tahansa saa aloittaa oman projektinsa, sillä liikkeellä ei ole johtajia. Tapahtuman tai operaation järjestyminen riippuukin siitä, saako se tarpeeksi kannatusta ja näkyvyyttä. Useat Anonyymit välittävät internetin yksityisyydestä ja monet Anonyymit pyrkivät olemaan internetissä kirjaimellisesti nimettömästi antamatta paljoakaan tietojaan ulkopuolisille

Pidätykset

29. helmikuuta 2012 kaksikymmentäviisi Anonymouksen jäsentä pidätettiin Espanjassa, Kolumbiassa, Argentiinassa ja Chilessä. Interpolin mukaan Anonymous hyökkäsi Kolumbian puolustusministeriön, Chilen kansallisen kirjaston ja sähköyhtiö Endesan sivustoille. Espanjassa nostettu syyte koski kuninkaallisen perheen ja pääministeriä suojelevien poliisien ja henkivartijoiden henkilötietojen hakkeroinnista julkisuuteen.

6. maaliskuuta Hector Xavier Monsegur, eli nimimerkki Sabu, tunnusti FBI:lle syyllistyneensä useisiin iskuihin yrityksiä ja virastoja vastaan. Hänen epäillään suunnitelleen iskut Sonya, FBI:ta ja CIA:ta, vastaan. Kesäkuusta 2011 alkaen Monsegur oli myös tehnyt yhteistyötä FBI:n kanssa ja ilmiantanut muita hakkereita.

Mikä on Bitcoin

Bitcoin (merkki: ฿; lyhenne: BTC) on avoimeen lähdekoodiin pohjautuva digitaalinen valuutta, jonka loi Satoshi Nakamoto -nimimerkkiä käyttänyt henkilö tai taho. Yksi bitcoin on jaettavissa 100 miljoonaan pienempään yksikköön, joita kutsutaan satosheiksi. Bitcoin-rahavarannon arvo oli helmikuussa 2013 yhteensä noin 200 miljoonaa euroa, ja vaihtokurssi suhteessa euroihin noin 20 euroa per bitcoin.

Toisin kuin perinteiset valuutat, bitcoinit eivät ole keskuspankin tai muunkaan keskitetyn tahon liikkeellelaskemia, vaan niiden olemassaolo perustuu Bitcoin-ohjelmaa ajavien tietokoneiden muodostamaan vertaisverkkoon. Bitcoinien arvo muihin valuuttoihin nähden määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Vertaisverkkotopologiansa ja hajautetun hallinnonsa ansiosta mikään auktoriteetti, hallitus tai muukaan ei pysty estämään tai ohjailemaan bitcoinien käyttöä eikä aiheuttamaan inflaatiota niitä lisää tuottamalla.

Bitcoinin suunnittelu perustuu anonyymin omistuksen ja arvonsiirron takaamiseen. Bitcoineja voi tallettaa henkilökohtaiselle tietokoneelle virtuaalilompakkoon tai pitää kolmannen osapuolen palveluntarjoajalla. Kummassakin tapauksessa bitcoinit voi lähettää internetin ylitse kenelle tahansa, jolla on bitcoin-osoite.

Bitcoin on yksi ensimmäisistä kryptovaluutan toteutuksista. Ensimmäisenä yhden mahdollisen kryptovaluutan kuvaili Wei Dai Cypherpunks-postilistalla vuonna 1998. Muita kryptovaluuttoja ovat esimerkiksi Litecoin ja Namecoin, mutta niiden käyttö on marginaalista.
Bitcoin luottaa julkisen avaimen salaukseen siirtäessään rahaa tilien välillä. Kaikki tilisiirrot ovat julkisia ja niitä säilytetään julkisessa, hajautetussa tietokannassa. Jotta samaa rahaa ei voi kuluttaa kahdesti, verkosto käyttää hajautetun aikapalvelimen mekanismia, käyttäen hyväksi chained proofs of work -ideaa. Jotta voidaan olla varmoja systeemin oikeellisuudesta, koko tapahtumahistoria pitää sisällyttää tietokantaan.

Historia

Bitcoin-projektin www-osoite, bitcoin.org rekisteröitiin elokuussa 2008, ja järjestelmän kuvauspaperi julkaistiin syyskuussa 2008. Bitcoinien liikkeellelasku aloitettiin tammikuun 9. päivä 2009 samalla, kun ensimmäinen bitcoin-lohko julkaistiin.

Ensimmäinen bitcoin-siirto käyttäjältä toiselle tehtiin tammikuun 12. päivä 2009. Bitcoinin ja yhdysvaltain dollarin välinen vaihtokurssi määritettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, jolloin $1 = 1309,03 BTC.

Projekti vietti hiljaiseloa vielä vuonna 2010, jolloin ensimmäiset bitcoinien vaihdantapalvelut, Bitcoin Market ja Mt. Gox julkaistiin.

Kesällä 2011 yhdysvaltalainen Gawker sekä lukuisat muut lehdet uutisoivat Silk Road -kauppapaikasta, jossa käytiin huumekauppaa bitcoineilla Tor-verkkoa hyödyntäen. Samantyylisestä verkossa käytävästä huume- ja asekaupasta uutisoi myöhemmin myös Iltalehti. Näihin aikoihin bitcoinien vaihtokurssi saavutti hetkellisen huippunsa muutamaan vuoteen, $31,91. Bitcoinien arvo ylitti tämän huipun seuraavan kerran vasta helmikuussa 2013.

Talous

Bitcoinista on kehittynyt Internetissä laajalti hyväksytty valuutta, jolla voi nykyään ostaa lähes mitä tahansa. Elokuussa 2012 julkaistun raportin perusteella pelkästään Silk Roadissa käydään kauppaa noin 2 miljoonan dollarin arvosta kuukaudessa. Lisäksi bitcoineja käytetään pienten lahjoitusten ja tippien vastaanottamiseen. Bitcoinit itsessään ovat myös sijoituskohde.

Kaupat ja palvelut

Bitcoinilla on eniten hyväksyntää erilaisissa Internet-palveluissa. Maailman suurimpaan nettisivujen julkaisualustaan, WordPressiin, voi ostaa lisäpalveluita bitcoineilla. Suosittu kuvapalvelu 4chan tarjoaa vip-palveluja ja hyväksyy bitcoinit. Helmikuussa 2013 sekä sosiaalisen median uutispalvelu Reddit että Kim Dotcomin uusi Mega-palvelu ilmoittivat hyväksyvänsä bitcoinit. Suurin bitcoinit hyväksyvä verkkokauppa on Bitcoin Store, jossa on myynnissä yli 500 000 tuotetta. Bitcoin-maksunvälittäjä BitPay ilmoitti tammikuussa 2013, että heillä on yli 2 400 kauppiasta asiakkainaan, ja että vuonna 2012 he prosessoivat Bitcoin-siirtoja yli 3 miljoonan dollarin arvosta.
Fyysisessä kaupankäynnissä bitcoinit eivät ole olleet yhtä suosittu vaihdonväline, mutta esimerkiksi Saksan pääkaupungissa Berliinissä on saatu yhteisötoiminnan voimin lähes puolen tusinaa kivijalkayrittäjää hyväksymään bitcoinit. Suomessa kivijalkaliikkeistä ensimmäisenä bitcoinit hyväksyi ravintola Vegemesta.

Mikä on 4G

4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.

Tiedonsiirtonopeus

Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.

Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus. NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.

4G suomalaisessa mediassa

Mediassa 4G:llä viitataan usein LTE-teknologiaan. Tiukasti määritellen kyseessä on kuitenkin vielä "3,9G", sillä vasta LTE-Advanced on varsinaisesti neljännen sukupolven tekniikka. Esimerkiksi lehdissä kerrottiin TeliaSoneran avanneen Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010. Elisa ilmoitti tämän jälkeen avanneensa vastaavanlaisen verkon Helsinkiin seuraavana päivänä. Molempien verkkojen käyttö oli kokeiluluontoista eikä niitä avattu asiakkaiden käyttöön, eikä sitä hyödyntäviä päätelaitteita ollut kuluttajien saatavilla. TeliaSoneralla oli tuolloin oman ilmoituksensa mukaan Tukholmassa kuluttajien käytettävissä oleva 4G-verkko. Marraskuussa 2010 TeliaSonera ilmoitti avaavansa vuoden loppuun mennessä 4G-verkon kaupalliseen käyttöön Turussa ja Helsingissä, tarkoittaen sillä LTE:tä. TeliaSonera ilmoitti yltäneensä 47,5 Mbit/s nopeuteen, todeten että kuluttaja ei tule kokemaan tällaista nopeuttalähde?. Elisa on oman ilmoituksena mukaan yltänyt 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen omassa 4G-verkossaan.
Oli pitkään epäselvää, mitä tekniikkaa voidaan virallisesti kutsua 4G:ksi. Vielä syksyllä 2010 ITU:n näkemys oli, että vain kaksi tekniikkaa, LTE-Advanced ja WirelessMAN-Advanced (IEEE P802.16m), täyttävät 4G:n määritelmän. Teleoperaattoreiden painostuksessa ITU kuitenkin höllensi määritelmää. Joulukuussa 2010 se ilmoitti, että myös LTE, WiMax ja 3G-verkkoon perustuva dual carrier UMTS (= kaksi rinnakkain käytössä olevaa 3G-yhteyttä) luetaan 4G määritelmän piiriin.

4G-verkot Suomessa

ITU:n höllennettyä teleoperaattoreiden vaatimuksesta aiemmin tekemäänsä 4G:n määritelmää, voidaan Suomessa loppuvuodesta 2010 avattuja uusia matkapuhelinverkkoja kutsua 4G-verkoiksi. Vuonna 2013 Telia-Soneran LTE-verkko kattaa suurimpien suomalaiskaupunkien keskustat ja pääkaupunkiseudun sekä dual carrier HSPA -verkko useita pienempiä taajamia.[7] Elisan LTE-verkko kattaa pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen ja Turun ohella joitain maakuntakeskuksia sekä dual carrier HSPA-verkko loput suurimmista kaupungeista. DNA:n LTE-verkko kattaa Helsingin, Tampereen, Turun ja Hämeenlinnan, dual carrier HSPA maakuntakeskukset ja useita pienempiä taajamia.

Finnet-ryhmään kuuluvalla PPO:lla on 4G-verkkoja useissa Pohjois-Pohjanmaan taajamissa. Pohjois-Suomessa selvästi nopeampi verkko on käytettävissä Raahessa ja Ylivieskassa sekä näiden lisäksi Kotkassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Laitilassa. Verkon rakentajana toimii yhdentoista Finnet-yhtiön omistaja Datame. Omistajayhtiöiden alueelle verkko on käytettävissä joulukuun 2010 alussa. Datamen toimitusjohtajan Asmo Uljanoffin mukaan valmis verkko kattaa 70 % alueen väestöstä. "Verkko rakentuu vaiheittain valtakunnalliseksi seuraavan kahden-kolmen vuoden aikana", Uljanoff lupaa. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu sekä Kittilän Levi saavat nopeasti myös 4G-verkon. Uljanoffin mukaan 3G-verkkoon verrattuna uusi 4G-verkko on monikymmenkertaisesti nopeampi. Raahessa toteutetussa demonstraatiossa saavutettiin yli 30 Mbit/s siirtonopeus.

Tekniikka

Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1800 MHz ja 2600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1700/1900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1800 ja 2600 MHz, sekä Australiassa 1800 MHz.