Nuorten netiketti - muista omat oikeutesi netissä

Netti on mahtava juttu! Netissä on mukava hengailla kavereiden kanssa, etsiä tietoa, pelailla, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Jokaisella on myös netissä oikeuksia, joita ei saa loukata. Lue nämä oikeudet ja pohdi, käytätkö sinä nettiä fiksusti ja turvallisesti.

Verkkokaupan perustaminen - lue tämä ennen perustamista

Ohjelmiston valitseminen. Ensimmäiset tärkeät päätökset on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeimpien joukossa on verkkokaupan takana pyörivän ohjelmiston valitseminen.

Kotisivujen teko

Ohessa on lyhyt katsaus nettisivujen luomiseen. Tälle sivulle listasin asioita joita vaaditaan ja joista on lähdettävä liikkeelle. Jos olet aloittelija ja HTML-koodi sinulle ei ole tuttua, niin listasin myös useita paikkoja, josta saa hyvännäköisiä nettisivuja ilmaiseksi!

Perustietoa informaatioteknologiasta

Internet on maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko, jonka tunnetuin käyttömuoto on www eli web (World Wide Web). Vaikka vasta www teki internetistä suuren yleisön tunteman ja käyttämän, www on siis vain osa internetiä.

Mikä on internet?

Tarkalleen ottaen internet on kansainvälinen tietokoneverkosto, joka on muodostettu tiedonvälitystä varten. Nimi "internet" tulee sanoista international eli kansainvälinen ja network eli verkko tai verkosto.

22.12.2010

Viisi isoa kysymystä pilvipalveluista

Oracle-pomo Larry Ellisonille voisi antaa kunnia­maininnan viime vuoden näppärim­mästä pilvi­hypetykseen kohdistuneesta kyseen­alaistuksesta. Seminaarissa esiintynyt Ellison kun kyseli, missä vaiheessa verkkoihin liitetyistä tieto­koneista on yhtäkkiä tullut ”pilvi.” ”Mistä te oikein puhutte”, Ellison huuteli haastat­telussa useampaankin kertaan.

Ilmassa on paljon isoja kysymyksiä, jotka eivät pohdituta pelkästään Ellisonia – sellaisia kuten:

1.Mikä on pilvipalvelu?
2.Onko yksityisiä pilviä ylipäätään olemassa?
3.Korvaavatko pilvipalvelut Microsoft-työpöydän?
4.Tarkoittaako pilvi loppua nykymuotoiselle tietohallinnolle?
5.Voiko pilvipalveluiden avulla tehdä jotain oikeasti uutta?


Tietoviikon kansainvälinen yhteistyökumppani InfoWorld otti asioista selvää ja vastaa nyt Ellisonin huutoon.


1. Mikä määrittelee pilvipalvelun?
Kuten minkä tahansa hypekäyrän huipulla olevan trendin kohdalla, ei pilvipalvelullekaan ole olemassa yksikäsitteistä määritelmää. Alalle on kuitenkin syntymässä konsensus seuraavista pilvipalvelua määrittävistä ominaisuuksista:

Itsepalvelu: Jos käyttäjä ei voi mennä verkkosivustolle, luoda käyttäjätiliä ja alkaa hankkia resursseja itsenäisestä webin yli, niin kyseessä ei ole pilvipalvelu. Itsepalvelumaailmassa ostajan ei tarvitse viettää tuntikausia puhelimessa vääntämässä erityisasetuksista – eikä se itse asiassa ole mahdollistakaan.

Massahyödykehinnoittelu: Pilvipalveluiden edullisuus perustuu itsepalveluun. Jos palveluntarjoajan ehdottamat vaihtoehdot eivät miellytä, mene jonnekin muualle. Jos pystyt neuvottelemaan ja saamaan vain sinulle räätälöidyn diilin, niin kyseessä on tavanomainen hosting- tai ulkoistuspalvelu, ei pilvipalvelu.

Läpinäkyvä skaalautuvuus: Jos tarvitset palvelua suuremmalla volyymilla, menet palveluntarjoajan verkkosivuille ja muutat tilaustasi. Mutta sen enempää volyymimuutoksia ei tarvitse miettiä.

Jaettu infra: Pilvipalveluilla on asiakkaiden kanssa yhden suhde moneen. Infrastruktuuria palveluna (iaas) tarjoavat yritykset siirtelevät asiakkaidensa virtuaalikoneita tarpeen mukaan, ja useamman asiakkaan virtuaalikoneita voidaan ajaa samalla palvelimella. Palveluna tarjottavien ohjelmistojen (saas) puolella taas eri asiakkaat saattavat kirjautua hankittavana ohjelmiston samaan ilmentymään.

Osoitettavuus: Käytännössä jokaisella pilviitarjoajalla on myös oma ohjelmointirajapinta, jota kehittäjät voivat käyttää tietyn palvelun osa-alueen kutsumiseen – on kyseessä sitten asiakkuudenhallintasovellus tai disaster recovery –toiminto. Asiakkaat voivat siten rakentaa palvelun perustarjooman päälle omia laajennuksiaan.

Yritysasiakkaiden näkökulmasta pilvipalveluissa eniten kitkaa aiheuttaa jaettu infrastruktuuri: monessa yrityksessä ei pidetä ajatuksesta, että omat tietokantataulut tai palvelin-imaget nököttävät samassa kasassa muiden asiakkaiden vastaavien kanssa. Oikein tai väärin, tilanne nähdään tietoturvariskinä.

Toisaalta jos palvelut eivät ole jaettuja ja asiakkaan käytössä on sille nimenomaisesti kohdennettuja resursseja – eli tavanomaisen hostingin tapauksessa – jää osa pilvipalveluiden kustannuseduista saavuttamatta, eikä esimerkiksi palveluiden skaalautuvuus ole enää yhtä läpinäkyvää.

2. Onko yksityistä pilveä ylipäätään olemassa?
Tutkimusyhtiö IDC:n mukaan kolme tärkeintä syytä negatiiviseen suhtautumiseen pilvipalveluihin ovat tietoturva, saatavuus ja suorituskyky. Eikä kysymys ole välttämättä edes näiden osa-alueiden tasosta, vaan siitä, että ne ovat IT:n kontrollin ulottumattomissa – minkä vuoksi valtaosa tietohallintojohtajista suosii niin sanottua yksityistä pilveä julkisten pilvien sijaan.

Mutta ollaanpa rehellisiä: Idea siitä, että kokonainen, olemassa oleva datakeskus voitaisiin muuttaa keskitetysti hallinnoiduksi yksityiseksi pilveksi, josta voitaisiin osoittaa resursseja lennosta mille tahansa sovellukselle, on järjetön. Julkiset pilvipalvelut on alusta alkaen suunniteltu massiivista skaalaa varten. Tyypillisesti niissä on täysin virtualisoitu infrastruktuuri, jossa homogeenisella standardiraudalla ajetaan avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Eivätkä esimerkiksi monivuokralaissovellukset (multi-tenanted applications) synny itsestään.

Joten kunnianhimoa on rajoitettava hieman. Yksi julkisten pilvien taustalta löytyvä teknologia – palvelinvirtualisointi – valtaa alaa datakeskuksissa joka tapauksessa vauhdilla. Mutta laajamittaistakaan virtualisointia on vaikea pitää vielä pilvipalvelun synonyymina. Pilvipalvelun – sijaitkoon palomuurin sisä- tai ulkopuolella – täytyy käyttäytyä kuten palvelu.

Jotkut yritykset – kuten IBM – tarjoavat yksityistä pilveä tavoitteleville yrityksille ratkaisuksi raudan ja ohjelmiston yhdistäviä appliance-tuotteita. Mutta appliance-järjestelmät ovat pisteratkaisuja. Mikäli yksityisen pilven tavoitteena on siirtyä askel askeleelta kohti ”pilvimäistä” datakeskuksen ja sen pyörittämien sovellusten hallittavuutta, on yrityksessä syytä aloittaa oman arkkitehtuurin kokonaisvaltainen tarkastelu.

3. Korvaavatko pilvipalvelut Microsoft-työpöydän?
Yksi viime vuoden eniten huomiota keränneistä it-uutisista oli heinäkuussa julkistettu Googlen Chrome OS -käyttöjärjestelmä, jota tarjottiin ”pilvikäyttöjärjestelmänä” ja potentiaalisena kilpailijana Windowsille. Vähemmän glooriaa sisältävillä termeillä voitaisiin puhua myös linux-kernelistä, joka käyttää Chrome-selainta komentotulkkina. Loppuvuodesta Google paljasti, että Chrome OS toimii käytännössä pohjana yhtiön online-tarjoomalle – käyttöjärjestelmässä ajettavat sovellukset ovat selaimessa ajettavia web-sovelluksia.

Jossain suhteessa selainpohjaisia sovelluksia pyörittävä web-appliance (Chrome OS tulee vain Googlen itse valmistuttamiin laitteisiin) vaikuttaa vahvemmalta haastajalta perinteiselle Windows+Office -pc:lle kuin vaikkapa Ubuntua ja Open Officea pyörittävä pc. Esimerkiksi eri linux-versioita kiusanneet sovellusten yhteensopivuusongelmat voidaan Googlen lähestymisellä lakaista pois kättelyssä.

Samalla kilpailu selainpohjaisissa toimistosovelluksissa on kiristymässä. InfoWorld päätti kuitenkin loppuvuodesta tekemänsä vertailun kolmesta päävaihtoehdosta – Google Docsista, Microsoft Office Web Appsista ja Zohosta – vielä selkeään johtopäätökseen: ”Yksikään kokeilemistani web-pohjaisista toimisto-ohjelmistopaketeista ei ole tarjoa kunnollista vaihtoehtoa perinteisille työpöytäohjelmistoille”, kirjoitti toimittaja Neil McAllister.

Mutta entä pitkällä tähtäimellä? Uusi html 5 lupaa entistä rikkaampia web-sovelluksia, mikä parantanee web-pohjaisten toimistosovellusten kilpailuasetelmaa. Lyhyellä tähtäimellä verkon toimistopaketit sopinevat kuitenkin paremmin yhteistyöalustoiksi kuin perinteisen Officen korvaajiksi.

4. Pilvipalvelut – nykymuotoisen tietohallinnon loppu?
Monessa it-organisaatiossa pilvipalveluihin suhtaudutaan vähätellen. Mutta mukana lienee myös pelkoa: Jos tietohallinto on liian kiinni muissa projekteissa voidakseen käynnistää uusia hankkeita, voi liiketoimintajohto ”uhata” käyttää pilvipalvelua korvaavana vaihtoehtona.

Peruslinjauksena yrityksissä on, että pilvipalveluita voi hyödyntää ei-strategisissa toiminnoissa, vaikkapa sähköpostin tai yrityksen web-sivuston hallinnassa, ja siten vapauttaa tietohallinnon aikaa strategisempiin hankkeisiin. Joka tapauksessa siirtyminen pilvipalveluihin tulee muuttamaan tietohallinnon työvoimatarpeita – kun resursseja hankitaan ulkoisilta pilvitoimittajilta, on esimerkiksi infrastruktuurin konfigurointiin ja ylläpitoon erikoistuneille työntekijöille vähemmän tarvetta.

Muutos tulee kuitenkin todennäköisesti tapahtumaan asteittain ja hitaahkosti: on hyvin epätodennäköisestä, että yritykset alkaisivat esimerkiksi siirtää taloushallinnon ydinjärjestelmiä pilveen lähitulevaisuudessa.

5. Mahdollistaako pilvi oikeasti jotain uutta?
Pilvipalveluista puhuttaessa huomio keskittyy yleensä siihen, kuinka ei-kriittisiä toimintoja – vaikkapa sähköpostipalvelu tai kehitys- ja testausalusta, voidaan korvata edullisemmilla vaihtoehdoilla. Mutta aidosti mielenkiintoisin mahdollisuus pilvessä on sen potentiaali tarjota alusta täysin uusia kyvykkyyksiä nopeasti ja ilman alkukustannuksia.

Pilvipalveluiden (esimerkiksi Amazonin Elastic MapReducen) avulla voi analysoida valtavia datamassoja ilman tarvetta investoida erityisinfrastruktuuriin, jota tarvitaan vain silloin tällöin. Sen kuin lataa kopiot olemassa olevasta datasta pilveen ja antaa palveluntarjoajan tehdä työt.

Eikä data-analyysi ole ainoa uusia mahdollisuuksia tarjoava pilvipalveluiden alue. Esimerkiksi Salesforcen Force.com tarjoaa rikkaan ympäristön monivuokralaisteknologiaa (multitenancy) hyödyntävien web-sovellusten kehittämiseen. Microsoftin Azure-alustan luvataan olevan ladattu läjällä Microsoftin ja kolmansien osapuolien toimittamia komponenttipalveluita.

Yritykset, jotka ottavat uudet palvelut käyttöön strategiakulmalla ja integroivat ne olemassa oleviin prosesseihinsa ja infrastruktuuriinsa, tuleva nauttimaan merkittävästä edusta tällä vuosikymmenellä.

Lähde: Tietoviikko.fi

20.12.2010

Webhotellin tietoturva

Webhotellin tietoturvallisuus riippuu hyvin paljon palveluntarjoajan tietoturvan tasosta, sillä palveluntarjoajalla on mahdollisuus nähdä kaikki tieto, joka webhotelliin talletetaan. Palveluntarjoajan toimintaa tietojen suhteen säätelee muun muassa laki sähköisten henkilötietojen säilyttämisestä, mutta arkaluontoisten henkilökohtaisten tietojen säilyttäminen webhotellissa ei ole suositeltavaa.

Jaetut palvelimet ovat virtuaalipalvelimia heikompia tietoturvaltaan, sillä jaetulla palvelimella kaikki palvelun webhotelli-asiakkaat sijaitsevat samassa käyttöjärjestelmässä ja aiheuttaa tietoturvariskejä, joiden estäminen on täysin palveluntarjojan ammattitaidon varassa. Mikäli palveluun annetaan esimerkiksi SSH-yhteys, on mahdollista, että huolimattomasti talletetut tiedot ovat muiden palvelunkäyttäjien luettavissa ja jopa muokattavissa. Huonosti asennettu jaettu käyttöjärjestelmä saattaa olla tietoturvaltaan jopa heikko. Toisaalta tiukka tietoturvapolitiikka saattaa heikentää webhotellin toiminnallisuutta ja estää joidenkin sovellusten käytön kyseisessä webhotellissa.

Virtuaalipalvelin erottaa webhotellin asiakkaan omaan käyttöjärjestelmäosioonsa. Käytännössä tämä takaa sen, että muut webhotelliasiakkaat eivät näe toisen asiakkaan olemassaoloa millään tavalla. Virtuaalipalvelin on ikään kuin oma fyysinen tietokoneensa, joka on suojattu salasanalla ja tunnuksella. Virtuaalipalvelimelle on yleensä varattu aina tietty määrä muistia.

Webhotellin tietojen varmistaminen vikatilanteen tullessa on tärkeää. Kiintolevyjen vaurioitumisen aiheuttamien vahinkojen estämiseksi webhotelleissa voi olla käytössä RAID-peilaus, jolla voidaan ehkäistä pienten levyvirheiden aiheuttama tietojen katoaminen. Näiden lisäksi on yleensä käytössä nauhavarmistus tai muu tiedon varmuuskopiointimenetelmä, jossa kaikista webhotellin tiedoista otetaan varmuuskopio esimerkiksi kerran päivässä.

Koska palveluntarjoajien ylläpitämissä webhotelleissa sijaitsevat usean asiakkaan tiedot keskitetysti, ovat ne houkuttelevia kohteita palvelunestohyökkäyksille. Hyökkäysten tarkoituksena on tavallisesti joko tehdä kiusaa tai kiristää rahaa palveluntarjoajalta. Onnistunut palvelunestohyökkäys saattaa lamauttaa hetkellisesti kaikkien kyseiseltä palveluntarjoajalta ostaneiden asiakkaiden sähköposti- ja www-palvelut. Palvelunestohyökkäys ei vaaranna asiakkaiden tietoturvaa suoraan, ainoastaan estää palvelun käytön.

14.12.2010

Kukahan oikeasti on luurin päässä?

Usein tietoja urkitaan puhelimessa. Silloin tietomurtoa yrittävä ei paljasta ulkonäköään, jolloin hän jää tosiasiassa tuntemattomaksi mutta voi esittäytyä vaikkapa konsernin tietoturvapäälliköksi tai suurasiakkaan edustajaksi. Sähköpostin käyttöä yritetään myös samoista syistä, mutta se ei ole samalla tavalla vaikuttavaa kuin esimerkiksi asioiden kysyminen puhelimessa, jolloin on sosiaalisista syistä vaikeampi jättää vastaamatta tai ottaa miettimisaikaa. Henkilökohtainen käynti vaikuttaa tehokkaimmin. Ja vaikka siihen sisältyy suuri kiinnijäämisen riski, niin taitava tietomurron yrittäjä on jo suunnitellut valmiiksi, mitä tehdä, kun se uhkaa.

Ovelia menettelytapoja

Seuraavassa on joitakin esimerkinomaisia havaintoja menettelytavoista:

1. Tunkeutuja voi tekeytyä peruskäyttäjäksi, jolla on hankaluuksia ja joka pyytää apua muilta. Ehkä hän kääntyy suoraan järjestelmän ylläpitäjien puoleen, koska heillä tietysti on eniten hänelle hyödyllistä tietoa. Mutta koska he saattavat olla varuillaan, tunkeutuja voi kääntyä myös muiden peruskäyttäjien puoleen; heidänkin tietonsa (kuten omat salasanat) ovat tunkeutujille hyödyllisempiä kuin he itse useinkaan ymmärtävät. Hän kenties kertoo, että on hukannut salasanansa tai ei muuten pääse sisään järjestelmään ja tarvitsee pääsyä järjestelmään kiireellisesti, esittäen jonkin vetoavan syyn siihen.

2. Tunkeutuja saattaa kertoa nimekseen tai asemakseen jotain, joka kertoo kättelyssä, että hän on Tärkeä Henkilö. Peruskäyttäjä tai ylläpitäjä ei ehkä uskalla sanoa "ei", kun pääjohtajan tarvitsee heti päästä lukemaan ratkaisevan tärkeä viesti.

3. Tunkeutuja ehkä tarvitsee tietoja, jotka järjestelmän laillisista käyttäjistä tuntuvat tietoturvan kannalta merkityksettömiltä. Monenlaiset käytön järjestelyihin, järjestelmän pieniin yksityiskohtiin yms. liittyvät seikat voivat olla tarpeen tunkeutujalle; koska hän ei ole koskaan käyttänyt järjestelmää ja aikoo esim. tunkeutua verkon kautta, hän joutuu onkimaan tietoja. Niinpä hän esiintyy eksyksissä olevana käyttäjänä; useimmat ihmiset ovat silloin valmiita auttamaan "tyttöä pulassa".

4. Toisaalta tunkeutuja voi tarjota apua käyttäjälle saavuttaakseen hänen luottamuksensa. Käyttäjä, joka on turhautunut kohtaamiinsa ongelmiin ja helpdeskin avuttomuuteen, on enemmän kuin onnellinen, kun joku tulee tarjoamaan apua, ja kenties riemusta kirkuen kertoo salasanansa. Etenkin kun toinen vielä esiintyy teknisenä asiantuntijana. Ja sellaisillehan toki on ihan sopivaa paljastaa salaisuuksiakin, eikö totta?

5. Tunkeutuja voi esiintyä myös ulkopuolisena asiantuntijana, esimerkiksi tietokoneen korjaajana, verkkoyhteyksien tarkastajana tai ohjelman asentajana. Peruskäyttäjän ei pitäisi päästää sellaista tekemään mitään, paitsi jos on itse tilannut työn tai saanut oman organisaation sisältä asiasta tiedon.

6. Tunkeutuja ehkä kehottaa käyttäjää antamaan komentoja, käynnistämään ohjelmia yms., perusteluna se, että näin käyttäjä antaa apuaan tai selviää omasta pulmatilanteestaan. Kun kehotus esitetään teknisenä kuvauksena, tyyliin "kirjoita rmdir -r ~", käyttäjä ei ehkä lainkaan ymmärrä, mitä on tekemässä, eikä osaa epäillä mitään. (Tyypillisessä Unix-järjestelmässä kyseinen komento hävittää käyttäjän kaikki hakemistot tiedostoineen. Tyypillinen Unix-käyttäjä ei tiedä tätä.)
Oikeat ylläpitäjät eivät tarvitse eivätkä kysy salasanaasi, sillä heillä on tekniset keinot tehdä tarvittavat asiat muutenkin.

9.12.2010

Hää-DJ

Äänirasia on vuonna 2004 perustettu porilainen tapahtumatekniikkapalveluita tuottava yritys. Yrtiyksen toimialueena on koko Suomi. Kaikessa toiminnassaan yritys käyttää vain ammattilaiskäyttöön tarkoitettuja, laadukkaita ja hyväksi havaittuja merkkejä sekä kalustoa.


MyCashflow.fi - Helppokäyttöinen ja moderni verkkokauppaohjelma

MyCashflow on aidosti helppokäyttöinen ja moderni verkkokauppaohjelma ja verkkokauppiaan työkalu, jolla verkkokaupan päivittäiset rutiinit sujuvat vaivattomasti.

MyCashflow sisältää nykyaikaisen verkkokaupan tärkeimmät ominaisuudet. Se on hakukoneystävällinen ja sisältää mm. verkkomaksut, varastonhallinnan sekä helppokäyttöisen ja selkeän hallintatyökalun.

Tarjolla on neljä eri vaihtoehtoa:
*Free, 10 tuotetta - täysin ilmainen kokeiluversio.
*Small, 100 tuotetta - 49 €/kk.
*Medium, 1 000 tuotetta - 99 €/kk.
*Max, 10 000 tuotetta - 149 €/kk.

Kaikilla versioilla on ilmainen 14 päivän kokeiluaika!
Jos asiakas avaa suoraan maksullisen version MyCashflow verkkokaupasta, saa hän kokeilla sitä 14 päivää ilmaiseksi. Mikäli asiakas peruu tilinsä tai vaihtaa ilmaiseen Free-versioon, ei MyCashflow laskuta asiakasta.


Nettikiusaaminen

Netissä nuoret kokoontuvat yhteen viettämään aikaa samalla tavalla kuin aiemmin keräännyttiin torin laidalle, kauppakeskukseen tms. Suosittuja netin tapaamispaikkoja ovat esimerkiksi kuvagalleriat, keskustelupalstat, chatit, blogit, pikaviestimet ja nettipelit. Netissä voidaan luoda merkityksellisiä ihmissuhteita ja saada tärkeitä kokemuksia, mutta toisaalta myös loukata ja vahingoittaa muita käyttäjiä. Netin nimettömyys ja kasvottomuus saattavat houkutella asiattomaan ja ajattelemattomaan viestintään. Toisinaan tunteet kuumenevat liikaa ja sorrutaan toisten loukkaamiseen. Kaikilla aikuisilla ei ole kenties omia kokemuksia netinkäytön sosiaalisesta luonteesta. Tällöin nuori saattaa joutua kohtaamaan yksin netin kiusaamistilanteita.

Nettikiusaaminen on kiusaamista

Varsinaisesta kiusaamisesta puhutaan silloin, kun kiusaaminen on systemaattista, jolloin tarkoituksellinen toista vahingoittava käyttäytyminen kohdistuu toistuvasti yhteen ja samaan henkilöön.

Nettikiusaaminen poikkeaa hyvin vähän koulukiusaamisesta. Netti on vain väline ihmisten toiminnalle, joten lähes kaikki koulukiusaamisen muodot ilmenevät myös netissä. Nettikiusaaminen on usein joko alku tai jatkoa koulukiusaamiselle ja kiusaaja on ennalta tuttu, esimerkiksi entinen paras kaveri.

Muutamia eroja netti- ja koulukiusaamisen välillä kuitenkin on:
• Netissä ja kännykällä kiusaaja voi toimia nimimerkin takaa.
• Kiusaaja voi olla kiusattua selvästi pienempi tai nuorempi.
• Tekstiviesti- tai mese-keskusteluissa ei ole valvontaa eikä aikuisia läsnä.
• Netissä kevyt pila voi karata käsistä, kun yleisöä voi olla paljon.
• Kerran netissä levinnyttä valokuvaa tai tekstiä on vaikea saada enää kokonaan poistettua.
• Kiusattu ei aina pääse turvaan kiusaajilta. Kännykkää ei vain voi pitää kiinni.
• Toisaalta netissä on helpompi blokata ei-toivotut henkilöt keskustelusta tai muuten valita seuransa.

Vaikka nettikiusaaminen ei satu fyysisesti, netin kautta singotut iskut tuntuvat silti yhtä pahalta kuin kasvotusten. Toisaalta nettikiusaaja ei ehkä tajua kiusaavansa, sillä netissä ei näe vastapuolen ilmeitä eikä tunnereaktioita.


Kuka on nimimerkin takana?

Kiusaajan kannalta netti on vaarallinen paikka, sillä pieni kiusanteko voi helposti riistäytyä käsistä. Se, mikä koulussa kuiskattuna on ilkeätä pilkkaa, muuttuu julkisessa tiedotusvälineessä tehtynä helposti kunnianloukkaukseksi. Internetin käytön vaivattomuus ja viestinnän vapaus voivat helposti johtaa mielikuvaan, että netissä kaikki on mahdollista ja sallittua.

Internetissä on näennäisesti helppo kiusata. Nettikiusaaja saattaa luulla, että hän ei voi jäädä kiinni. Lähes aina nettikiusaaja pystytään kuitenkin tunnistamaan, viimeistään palvelun ylläpidon ja poliisin yhteistyöllä. Kiusatun kannattaa tallentaa todisteet kiusaamisesta.

Nettikiusaamista ei pidä sietää!

Mitä tehdä kiusaamistilanteissa:
• Tue nuorta: Kiitä, että hän kertoi asiasta sinulle.
• Kiusaamisviesteihin ei yleensä kannata vastata.
• Opeta nuorta tallentamaan viestit jatkotoimenpiteitä varten. Näppäimistössä on print screen -näppäin (prt scr), joka ottaa kuvakaappauksen ruudun sen hetkisestä näkymästä.
• Kehota nuorta käyttämään yhteisöpalvelun turvaominaisuuksia. Monissa palveluissa kiusaajan kommentoinnin itselle voi estää. Turvapalveluita ovat kaverilistat, mustat listat sekä omien tietojen ja kuvien rajaaminen
• Nettikiusaamisesta jää yleensä jälki, joten kiusaajat on mahdollista jäljittää.
• Netin kiusaamistapauksissa rikoskynnys ylittyy usein. Mikäli näin on käynyt, älä epäröi ottaa yhteyttä poliisiin.
• Pohdi nuoren kanssa, miten vastaavia tilanteita voisi välttää jatkossa.

Lähde: Tietoturvakoulu.fi

7.12.2010

Mikä on GPS?

GPS eli Global Positioning System on Yhdysvaltain puolustusministeriön kehittämä ja rahoittama satelliittipaikannusjärjestelmä, viralliselta nimeltään Navstar GPS. Se on nykyään yleisimmin käytetty GNSS-järjestelmä (Global Navigation Satellite System). Navstar-GPS:n kehitystyö aloitettiin 1970-luvun puolivälissä ja tarkoituksena oli luoda sekä sotilas- että siviilikäyttöön tarkka, reaaliaikainen ja yksisuuntainen paikannusmenetelmä.

Toimintaperiaate

Navstar-GPS-järjestelmä koostuu kolmesta segmentistä, jotka ovat avaruus, kontrolliverkko ja käyttäjäosa. Avaruussegmentin muodostavat satelliitit. Satelliitteja on 24 kappaletta noin 20 200 km:n korkeudessa. Jokainen satelliitti kiertää maapallon kaksi kertaa vuorokaudessa. GPS-vastaanotin mittaa aikaa, jonka signaali tulee maahan vastaanottimelle. Kun satelliittien sijainti tunnetaan, eri satelliiteista tulevien signaalien aikaeron avulla kyetään laskemaan vastaanottimen sijainti. Kontrolliverkossa tarkkaillaan satelliittien tilaa, ratoja ja toimintoja. Päävalvontakeskus on Yhdysvalloissa, Colorado Springsissä. Päävalvontakeskuksen lisäksi päiväntasaajan tuntumassa on neljä tarkkailuasemaa. Käyttäjäosan muodostavat miljoonat GPS-vastaanottimet.

GPS-paikannus perustuu siihen, että satelliitit lähettävät atomikellon ajan ja navigaatiosignaalin, jonka GPS-laite vastaanottaa. GPS-laite vastaanottaa signaalia samanaikaisesti useasta satelliitista. Satelliitteja tulee olla vähintään neljä, sillä päätelaitteen kello ei ole tarkka kuten satelliittien atomikellot. Päätelaitteen kellon ja todellisen ajan ero (kellovirhe) täytyy asettaa yhtälöissä tuntemattomaksi, jolloin tarvitaan vähintään neljän yhtälön ryhmä, jotta ratkaisu on yksikäsitteinen. Tämä vaatii havaintoa vähintään neljästä satelliitista.

Päätelaite laskee vastaanottamistaan radiosignaaleista joko pseudoetäisyyttä – käyttämällä satelliittisignaalin päälle moduloituja pseudosatunnaiskoodeja (PRN) – tai kantoaallon vaihetta. Pseudoetäisyyden ratkaisu perustuu olennaisesti signaalin kulkuajan mittaukseen. Paikkaratkaisu pystytään tekemään C/A-koodista (coarse acquisition) eli salaamattomasta koodista. Toisella radiotaajuudella lähetettävä P-koodi eli salattu koodi tuottaa tarkemman paikkaratkaisun. Molempia - koodi ja kantoaalto - voidaan käyttää paikannukseen, jälkimmäistä tosin vain monimutkaisissa geodeettisissa GPS-tarkkuusvastaanottimissa, sillä kantoaaltoa käytettäessä laskentaa ei voi tehdä reaaliajassa.

3.12.2010

Mikä on Wikipedia?

Wikipedia on Internetissä julkaistava ilmainen vapaan sisällön tietosanakirja, joka perustuu wiki-tekniikkaan. Wikipediaa kirjoitetaan useilla kielillä, ja se on laajentunut lähes kaikkialle maailmaan. Wikipedian sisältö on vapaaehtoisten kirjoittama, ja se on vapaa GNU Free Documentation -lisenssin mukaisesti. Wikipediaa ylläpitää Wikimedia Foundation, joka ei kuitenkaan omista Wikipedian sisältöä. Wikipedian palvelimet sijaitsevat Tampassa Floridassa ja Amsterdamissa.

Wikipedian perustajan Jimmy Walesin mukaan Wikipedia on ”pyrkimys luoda ja levittää jokaiselle planeetan asukkaalle heidän omalla kielellään mahdollisimman laadukas vapaa tietosanakirja”. Wikipedia tarjoaa laajat siteerausoikeudet: kuka tahansa voi käyttää sen sisältöä ilmaiseksi ja joitakin kuvia lukuun ottamatta myös kaupallisesti, kunhan samat oikeudet tarjotaan edelleen ja alkuperäinen lähde mainitaan. Wikipedian kuvituksen tärkeimpänä lähteenä toimii media-arkisto Wikimedia Commons, joka sisältää yli 6,5 miljoonaa tekijänoikeuksista vapaata tai vapaasti levitettävää kuvaa ja muuta mediatiedostoa.

2.12.2010

Mikä on SEPA?

Yhtenäinen euromaksualue (eli SEPA, engl. Single Euro Payments Area) on maksuliikenteen sisämarkkina-alue. Sen tavoitteena on helpottaa rajat ylittävien elektronisten maksujen tekemistä tilisiirtona, suoraveloituksina tai pankkikorttimaksuna. Eurooppalaisen maksuliikennealueen käyttöönoton myötä SEPA-alueen sisällä tehtävät euromääräiset maksut eivät eroa kotimaisista maksuista. Suurimmat muutokset pankkien asiakkaiden kannalta ovat maksuun liittyvien kulujen laskeminen sekä maksun kulun nopeutuminen. Tällä hetkellä sallittu maksun viive on T+3 päivää SEPA-alueelle, mutta vuoden 2012 jälkeen se on T+1.lähde? Toisin sanoen vuonna 2012 maksun on oltava seuraavana päivänä vastaanottajan käytettävissä hänen pankkitilillään.

Järjestelmään kuuluvia palveluita ovat korttimaksu, tilisiirto ja suoraveloitus, mutta pankit voivat tarjota asiakkailleen muitakin palveluita järjestelmän puitteissa. SEPA-tilisiirto (Credit Transfer) otettiin käyttöön 28. tammikuuta 2008. Yli 4 000 pankkia on sitoutunut toimimaan SEPAn säännösten puitteissa. Muut SEPA-palvelut kuin tilisiirto tulevat käyttöön siirtymäajan kuluessa. Tällä hetkellä Suomen kansallisen siirtymäsuunnitelman mukainen siirtymäaika on vuoden 2010 loppuun. Suoraveloituksen (Direct Debit) käyttöönotto mahdollistuu marraskuussa 2009, kun SEPAan kuuluvat maat säätävät maksuliikennettä koskevat lait, jotka perustuvat EU:n Payment Service Directive:n (Maksupalveludirektiivi, PSD). Maksupalvelulain tulisi astua Suomessa ja muuallakin SEPA-alueella voimaan 1. marraskuuta 2009. SEPA-maksukortit, jotka ovat kuluttajille tärkein palvelu, otetaan käyttöön vaiheittain siirtymäajan loppuun mennessä. Ns. Debit kortit ovat SEPA-kortteja.

SEPA-alueeseen kuuluvat kaikki Euroopan unionin jäsenmaat, myös euroalueen ulkopuoliset. Vastuu järjestelmän käyttöönoton vaatimista muutoksista on kuitenkin valtioiden sijasta lähinnä pankkialalla itsellään. Järjestelmän luomisessa on toiminut aktiivisesti Euroopan maksuneuvosto, eurooppalainen pankkialan järjestö, johon kuuluu pankkeja myös EU-maiden ulkopuolisista maista. Yhtenäinen euromaksualue tuleekin kattamaan myös EU:n ulkopuolisia maita - kaikkiaan 31 maata. Myös Norja, Islanti ja Sveitsi kuuluvat SEPA-alueeseen.

Suomessa yritykset siirtyvät SEPA-maksatusaineistoon, joka perustuu ISO 20022 -standardiin ja on XML-pohjainen. Samalla PATU-tietoturvaratkaisu ja FTP-liikennöinti korvataan pääsääntöisesti Web Service -palvelulla + PKI-avainratkaisulla. PKI-avain on pankkikohtainen, eikä sille toistaiseksi ole yhtenäistä sertifikaatin myöntävää viranomaista. WebService ja PKI avain eivät ole suoranaan SEPA:n perustuvia muutoksia, mutta ne tukevat siihen siirtymistä.

SEPA-instrumentit vaativat paikallisen tilinumeron sijasta IBAN-tilinumeron ja BIC-koodin.

Suomessa toimivien yritysten on päivitettävä maksuliikenteen ja taloushallinnon tietojärjestelmät Sepa-yhteensopiviksi[1]. Sepa muuttaa pankkien ja yritysten maksujärjestelmät täysin. Kansalliset tilit muutetaan Iban-muotoon, jonka yhteydessä laskuttaja antaa ja maksaja käyttää myös pankin Bic-osoitetta. Muutoksia tulee kaikkiin laskuihin ja maksujärjestelmiin. Isossa organisaatiossa muutos koskee useaa järjestelmää sekä niiden välisiä yhteyksiä.

1.12.2010

Mikä on e-lasku?

Kuluttajaverkkolasku on sähköisessä muodossa oleva verkkolasku, jonka kuluttaja voi halutessaan saada omaan verkkopankkiinsa tai NetPostiinsa. Sen käyttöönotto yksinkertaistaa maksamista verkkopankissa. Käyttöönotto edellyttää verkkopankin asiakkuutta ja se tapahtuu kuluttajan oman verkkopankin kautta. Suomessa pankit käyttävät kuluttajaverkkolaskusta termiä e-lasku. Sen tekninen sanomamuoto on Finvoice.

Suomalaisen kuluttajaverkkolaskun toimintamalli

Verkkopankissa on luettelo kaikista laskuttajista, jotka voivat lähettää kuluttajaverkkolaskuja. Kuluttaja voi valita luettelosta ne laskuttajat, joiden haluaa jatkossa lähettävän hänelle verkkolaskuja. Kuluttaja voi myös yksittäistä laskua maksaessaan valita, että haluaa jatkossa laskut kyseiseltä laskuttajalta verkkolaskuna. Pankki välittää laskuttajille ilmoituksen verkkolaskun käyttöönotosta. Kuluttajan valitsemien laskuttajien laskut alkavat tulla sähköisesti suoraan hänen verkkopankkiinsa maksettaviksi.

Pankit tarjoavat kuluttajille erilaisia verkkolaskuun liittyviä lisäpalveluita. Näitä ovat muun muassa sähköposti- ja/tai tekstiviesti-ilmoitus verkkopankkiin saapuneesta laskusta sekä laskujen automaattinen maksaminen. Kuluttajan itsensä automaattiseen maksamiseen määrittämät laskut maksetaan ilman erillistä hyväksyntää, jos ne alittavat kuluttajan verkkopankissa asettaman eurorajan.

Kuluttajaverkkolaskuja voidaan lähettää pankkien ja muiden verkkolaskuvälittäjien kautta.

Kuluttajaverkkolaskun hyödyt

Verkkopankissa olevaan laskuun ei tarvitse näppäillä laskun yksityiskohtaisia tietoja. Maksulomake on suoraan valmis maksamiseen, jos kuluttaja hyväksyy sen tarkistuksensa jälkeen. Maksaminen tapahtuu helposti ja nopeasti ilman virheitä. Kuluttaja voi kuitenkin halutessaan tehdä laskuun muutoksia aivan kuten paperilaskunkin tapauksessa.

Kuluttaja voi arkistoida verkkolaskut tietokoneelleen, tulostaa ne paperille tai pyytää NetPostia tai pankkia huolehtimaan laskujen sähköisestä arkistoinnista.

30.11.2010

Mikä on XML?

XML (lyhenne sanoista eXtensible Markup Language) on merkintäkieli tai standardi, jolla tiedon merkitys on kuvattavissa tiedon sekaan. XML-kieltä käytetään sekä formaattina tiedonvälitykseen järjestelmien välillä että formaattina dokumenttien tallentamiseen. XML-kieli on rakenteellinen kuvauskieli, joka auttaa jäsentämään laajoja tietomassoja selkeämmin. XML:n kehittäjä on World Wide Web Consortium.

XML-dokumenttien käsittelyyn on tarjolla myös paljon erilaisia työkaluja. Nämä työkalut toimivat samalla tavalla riippumatta siitä kuvaako XML-dokumentti WWW-sivua tai muita tietoja.

XML on tekstimuotoista ja muistuttaa HTML-kieltä, jolla WWW-sivut kirjoitetaan, ja ne kummatkin ovat SGML-kielen yksinkertaistettuja osajoukkoja. XML-kieli ei kuitenkaan ole tarkoitettu sivunkuvauskieleksi kuten HTML, vaan sillä kuvataan tiedon rakenne ilman ennalta määrättyjä koodeja. XML-kielellä voi muodostaa uusia koodeja, joiden avulla voidaan luoda dokumentteja hyvinkin erilaisiin ja erityisiin tarkoituksiin. XHTML on HTML-kielen versio, joka on siivottu puhtaaksi XML-kieleksi.

XML-dokumentin ulkoasu

XML-dokumentti on tekstiä; tavallisesti UTF-8-muotoista. Standardi vaatii XML-käsittelijöitä tukemaan Unicoden UTF-8 ja UTF-16-koodauksia. Muitakin koodauksia voidaan käyttää, esimerkiksi ISO 8859-1:aa.

XML-dokumentti alkaa prologilla, joka sisältää XML-version, sekä mahdollisesti dokumentin koodauksen ja muita tietoja.


DOCTYPE-määrityksellä dokumentille voidaan määrittää DTD (Document Type Definition):


XML-dokumentti koostuu elementeistä. elementti kuvataan tagilla, joka koostuu alkumerkistä ja loppumerkistä. Elementtejä voi olla rajattomasti sisäkkäin.

Isot ja pienet kirjaimet katsotaan elementtien nimissä erillisiksi merkeiksi. Esimerkiksi ja muodostavat oikein muotoillun parin, kun taas ja eivät näin tee.

29.11.2010

Mikä on järjestelmäintegraatio?

Organisaation järjestelmäintegraatio (EAI) tarkoittaa eri tekniikoilla ja alustoilla toteutettujen sovellusten yhteistoiminnan mahdollistamista. Stonebraker määrittelee EAI:n olevan erillisten tietosaarekkeiden (information island) yhdistämisen mahdollistava teknologia. Linthicum puolestaan tarkentaa tätä sanomalla EAI:n olevan rajoittamatonta tiedon ja prosessien jakamista minkä tahansa toisiinsa kytkettyjen sovellusten ja tietolähteiden välillä organisaation sisällä.

Integroinniksi voidaan yksinkertaisimmillaan lukea kahden samalla koneella olevan sovelluskomponentin yhdistäminen niin, että ne muodostavat yhdessä toimivan kokonaisuuden. Yhteistoiminnan mahdollistamiseksi täytyy sovelluksilla olla joku yhteydenpitokanava sekä yhdenmuotoinen tietosanoma. Nämä tietosanomat voivat olla esimerkiksi tapahtumaviestejä komponenttien välillä tai tiedostoja kiintolevyllä. Tietosanomat voivat sisältää sovellusten välillä siirrettävää tietoa, mutta myös komentoja sovellukselta toiselle.

Integrointitarpeet

Nykyään organisaatioissa on käytössä yhä enemmän sovelluksia ja erilaisia järjestelmiä. Mitä isompi ja vanhempi yritys on, sitä enemmän tietoa on hajallaan ympäri organisaatiota. Yrityksen kannalta on kallista pitää esimerkiksi useampia henkilörekistereitä erilaisiin järjestelmiin liittyen. Jonkun tiedon saanti ei myöskään aina ole käytännön syistä mahdollisia, vaikka periaatteessa tieto olisikin tallella yrityksen järjestelmissä. Tällainen ongelma syntyy, kun toisen järjestelmän tallentama tieto ei olekaan luettavissa toisella järjestelmällä. Toisin sanoen järjestelmien ymmärtämät tallennusmuodot eroavat liikaa toisistaan.

Integroinnin tavoitteet

Laajassa mittakaavassa organisaation järjestelmäintegraatio on isojen järjestelmien tietojen ja toiminnan vuorovaikutuksen mahdollistamista. Tarkoituksena on varmistaa tiedon kulku ja helppo liittyminen toisiin sovelluksiin ja järjestelmiin. Helpolla liittymisellä tarkoitetaan, ettei liittyminen vaadi isoja muutoksia integroitaviin tai integroinnin kohteena oleviin sovelluksiin. Jos vain on mahdollista, niin muutoksien tarve pyritään poistamaan kokonaan. Järjestelmäintegraatioita tehtäessä pyritään ottamaan huomioon myös organisaatiossa vallitsevat toimintaprosessit ja mahdollisesti yhdistämään nämä uuden toimintamallin mukaiseksi tai sulauttamaan uusi prosessi vanhojen prosessien mukaan. Organisaation järjestelmäintegraatio ei ole pelkästään olemassa olevien sovellusten ja prosessien yhdistämistä, vaan myös varautumista tulevaisuuden tarpeisiin. Tämän vuoksi ratkaisuista pyritään tekemään mahdollisimman yleiskäyttöisiä, mikä onnistuu käyttämällä hyväksi havaittuja, standardoituja rajapintoja.

25.11.2010

Windows 7

Miksi siirtyä uuteen Windows 7 -käyttöjärjestelmään?

Muutama vuosi sitten aloimme kysyä tietokoneen omistajilta, mitä he haluaisivat uudelta käyttöjärjestelmältä. Windows 7 on vastaus näihin toiveisiin. Niinpä se tarjoaa ratkaisuja useisiin yleisimpiin peruskäyttäjän kipupisteisiin.

Entistä helppokäyttöisempi ja nopeampi

Windows 7 on helppokäyttöinen, nopea ja viehättävä. Paremmat tavat löytää ja hallita tiedostoja, kuten Pikaluettelot ja parannetut tehtäväpalkin esikatselut, auttavat sinua jokapäiväisissä tehtävissä. Windows 7 on suunniteltu nopeammaksi ja luotettavammaksi, jotta tietokoneesi toimisi kuin haluat sen toimivan.

Tee töitä missä tahansa

Tänä päivänä toimisto voi näyttää hyvin erilaiselta. Se voi olla hiljainen kahvilan nurkkaus tai aula, takapiha tai puistonpenkki. Mihin ikinä vietkään kannettavan tietokoneesi ja työsi, Windows 7 -käyttöjärjestelmä on suunniteltu auttamaan sinua saamaan asiat tehdyksi.

Sopivin valinta yrityskäyttöön

Windows 7 Professionalin avulla yritysverkkoihin saadaan yhteys vaivattomasti ja entistä turvallisemmin, joten se on täydellinen valinta yrityskäyttöön. Windows 7 Professionalia ei ole kuitenkaan tarkoitettu pelkästään työkäyttöön, sillä se sisältää myös Windows Home Premium -version viihdetoiminnot.

22.11.2010

Käyttöoikeudet ja salasanat

Tietojärjestelmät tarvitsevat aina käyttöoikeuden. Käyttöoikeus on henkilökohtainen ja se on yhdistetty juuri sinun henkilöllisyyteesi ja työtehtävääsi. Käsittele käyttäjätunnusta ja salasanaa samalla tavalla kuin pankkikorttiasi ja tunnuslukuasi.

* Älä luovuta henkilökohtaisia käyttäjätunnuksia ja salasanojasi tai toimikorttiasi ja PIN-koodiasi toisen henkilön käyttöön, älä edes atk-henkilöstölle, koska he eivät niitä tarvitse. Suhtaudu epäilevästi kaikkiin tiedusteluihin,jotka liittyvät salasanoihisi tai järjestelmien käyttöoikeuksiisi.
* Vaihda salasanat riittävän usein ja heti, kun epäilet niiden paljastuneen.
* Huolehdi, että salasanat ovat riittävän monimutkaisia ja vältä tuttujen jokapäiväisten nimien käyttöä salasanana. Hyvässä salasanassa voi olla
pieniä ja isoja kirjaimia, numeroita ja jopa erikoismerkkejä. Kaikkiin järjestelmiin ei kuitenkaan käy erikoismerkit. Hyvä salasana on sinun helppo muistaa, mutta vaikea ulkopuolisen arvata.
* Älä kirjoita salasanoja muistiin.
* Älä käytä organisaation henkilökohtaista käyttäjätunnusta ja salasanaa
rekisteröityessäsi Internetiin.
* Joissain tilanteissa tai järjestelmissä on pakko käyttää yhteistunnuksia.
Yhteistunnusten käytöstä päättää järjestelmän tai tietojen omistaja. Yhteistunnusten
käyttö on sallittu vain omistajan luvalla.
* Useamman henkilön käytössä olevien yhteistunnusten salasana täytyy
vaihtaa aina, kun jonkun käyttäjän käyttöoikeus lakkaa tai epäillään jonkun
ryhmään kuulumattoman saaneen sen tietoonsa. Salasana tulee
muulloinkin vaihtaa riittävän usein.

18.11.2010

Onnittelu.fi - lähetä yksilöllinen onnitteluadressi

Onnittelu.fi:n kautta asiakas voi lähettää yksilöllisen onnitteluadressin suoraan vastaanottajalle - helposti ja nopeasti.

Tilaaminen on helppoa:
1) Ensin syötetään tekstit.
2) Valitaan toimitusosoite.
3) Annetaan asiakastiedot.
4) Valitaan maksutapa.

Tuotanto ja toimitus on nopeaa:
Valituilla teksteillä painettu onnitteluadressi lähtee tilauspäivänä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä asiakkaan antamaan toimitusosoitteeseen. Toimitus tapahtuu 1.lk postina, myös ulkomaille.

Kohderyhmänä ovat seuraaviin tilaisuuksiin onnittelua haluavat:
* Ylioppilaalle
* Uudet haasteet
* Uuteen kotiin
* Syntymäpäivä
* Nimipäivä
* Hääparille
* Kihlaparille
* Rippikoululaiselle
* Eläkkeelle
* Vauvan syntymälle
* Valmistuneelle
* Hääpäivälle
* Äidille


15.11.2010

Mikä on lisenssi?

Tietokoneohjelmistoa ei yleensä myydä vaan se lisensoidaan. Microsoft on erityisen tunnettu lisensseistään. Asiakas ostaa lisenssin, joka oikeuttaa käyttämään ohjelmaa. Microsoftin lisenssit ovat maksullisia, mutta lisenssi tulee myös ilmaiseksi levitettävän ohjelman mukana.

Tietokoneohjelmia suojataan Suomessa tekijänoikeuslain 27 §:n 2 momentin mukaan(Suomen laki, 2007) kirjallisena teoksena. Myös tietokoneohjelmien
lisensointi perustuu samaan pykälään, jonka mukaan teoskappaleen luovutus ei sisällä tekijänoikeuden luovutusta, ellei tästä ole erikseen nimenomaisesti sovittu. Tekijänoikeuden haltija siis antaa lisenssisopimuksella ohjelmaan rajoitetun käyttöoikeuden, mutta ei luovu tekijänoikeudesta ohjelmaan. Lisenssit perustuvat siis pitkälti tekijänoikeuden pohjalle.

Esimerkiksi suljetun lähdekoodin ohjelmistot ovat huomattavasti rajoitetummin lisensoidut kuin avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Voidaankin todeta, että avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kohdalla ohjelmistojen lisenssien tarkoitus on tukea saatavuuden periaatetta lain kannalta. Jotta ohjelmistoa voidaan ylipäätään kutsua avoimen lähdekoodin ohjelmistoksi, on sen käytännössä mukauduttava jonkin avoimen lähdekoodin ohjelmiston identifioivan lisenssin periaatteisiin.

Erilaisia avoimen lähdekoodin lisenssejä on kymmeniä. Suurin toiminnallinen
ero eri avoimen lähdekoodin lisensseissä on niiden reagoinnissa teosten
muunteluun ja yhdistämiseen. Avoimen lähdekoodin lisenssillä saadaan lupa
tekijänoikeuden haltijalta ottaa ja tehdä käytön edellyttämiä kopioita. Normaalisti tekijänoikeus kieltää teoksen muokkaamisen, kopioimisen ja teoksen käyttämisen ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa.

On kuitenkin tärkeää huomioida, etteivät kaikki lisenssit mahdollista esimerkiksi lähdekoodin vapaata siirtämistä tai muokattavuutta edelleentuotteistettaviksi suljetun lähdekoodin ohjelmistoiksi. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää tunnistaa käytetyn lisenssin suomat oikeudet ja toisaalta sen ohjelmistolle asettamat rajoitukset riittävän ajoissa mahdollisten ongelmatilanteiden välttämiseksi.

14.11.2010

E-ville.hk

E-villellä on kymmeniä tuhansia tyytyväisiä asiakkaita Suomessa ja muualla maailmassa.
Huuto.netissä -06 muutamalla tuotteella toimintansa aloittaneella Villen tiimillä on nyt kaupassa yli 500 tuotetta ja määrä kasvaa viikottain.

Myynnissä on laadukasta, 100% aitoa ja tuoretta pienelektroniikkaa postimyynnillä suoraan Hongkongista, Aasiasta. Tuoteperheisiin kuuluuvat muun muassa MP3-, MP4-soittimet, muistikortit, Wii- ja muut pelitarvikkeet, digikehykset, RC-lelut, lahjatavarat, hupi-tuotteet, yms.

E-Ville.hk toimii Hongkongista, Aasiasta käsin, mutta suomalaiset henkilöt yrityksessä, sekä suomalaiset yhteistyökumppanit kotimaassa takaavat asioiden sujumisen. Alle 45 euron tuotteet postitetaan Hongkongista asiakkaalle postilaatikkoon tai lähipostiin verovapaasti. Selkeyden vuoksi ja asiakkaan etuja ajatellen kaikki hinnat sisältävät postikulut.


12.11.2010

Linkkeja.net

Linkkeja.net tarjoaa netin kuumimmat sivustot!

Sivulta kävijä löytää, mitä kaikkea netistä on saatavilla ilmaiseksi, parhaat verkkokaupat, parhaat tarjoukset, tuotenäytteet ja yleishyödylliset tuotteet:
*Lehdet
*Kirjakerhot
*Soittoäänet
*Asuminen
*Ruoanlaitto
*Sijo ittaminen
*Rahoituspalvelut
*Matkustaminen
*Yrityksien taloudenhoito ja markkinointi.

Offerium.fi

Offerium - Päivän Parhaat Diilit
Offeriumin Päivän Diili -palvelusta kuluttaja löytää poikkeuksellisen hyviä tarjouksia. Palvelussa on kerrallaan ostettavissa noin viikon ajan 1-4 Päivän Diiliä eri toimialoilta.

Näin helppoa se on:
1) Uusi asiakas menee Offerium.fi-sivuille ja löytää sieltä hyvän Diilin.
2) Diilin voi ostaa verkkopankkitunnuksilla tai luottokortilla turvallisesti Offeriumin ja Suomen Verkkomaksut -palvelun kautta.
3) Asiakkaan maksettua Diilin, saa hän sähköpostilla yksilöllisen arvosetelin saman tien.
4) Asiakas voi nauttia hyvästä tarjouksesta kertomalla arvosetelin tunnistekoodin palveluntarjoajalla. Tunnistekoodista tulee kertoa jo tilausvaiheessa tai ainakin ennen maksamista.

Offerium on perustettu vuonna 2010 ja Päivän Parhaat Diilit -sivun kautta kuluttaja saa tiedon ja voi ostaa erittäin edullisia arvoseteleitä liittyen mm. ravintoloihin, kauneuteen, terveyteen, liikuntaan, tapahtumiin ja muihin palveluihin.

Offerium kontaktoi jatkuvasti yrityksiä ja pyrkii neuvottelemaan poikkeuksellisen hyviä diilejä jäsenilleen. Kaikki diilit ovat ostettavissa suoraan Offeriumin verkkopalvelusta. Maksun tapahduttua ostaja saa uniikin koodin, jolla voi lunastaa ostamansa tuotteen tai palvelun suoraan yrityksestä.

Onnittelu.fi

Onnittelu.fi:n kautta asiakas voi lähettää yksilöllisen onnitteluadressin suoraan vastaanottajalle - helposti ja nopeasti.

Tilaaminen on helppoa:
1) Ensin syötetään tekstit.
2) Valitaan toimitusosoite.
3) Annetaan asiakastiedot.
4) Valitaan maksutapa.

Tuotanto ja toimitus on nopeaa:
Valituilla teksteillä painettu onnitteluadressi lähtee tilauspäivänä tai viimeistään seuraavana arkipäivänä asiakkaan antamaan toimitusosoitteeseen. Toimitus tapahtuu 1.lk postina, myös ulkomaille.

Kohderyhmänä ovat seuraaviin tilaisuuksiin onnittelua haluavat:
* Ylioppilaalle
* Uudet haasteet
* Uuteen kotiin
* Syntymäpäivä
* Nimipäivä
* Hääparille
* Kihlaparille
* Rippikoululaiselle
* Eläkkeelle
* Vauvan syntymälle
* Valmistuneelle
* Hääpäivälle
* Äidille

Lähetä Onnitteluadressi - Toivota onnea yksilöllisellä Onnitteluadressilla.

Pakettiverkon ongelmat

Internet on edeltäjänsä ARPANETin (Yhdysvaltain Puolustusministeriön 1960‐luvulla rakentama verkko, jonka toteutuksessa pyrittiin kestävyyteen sotatilanteiden varalta) tapaan pakettimallin varaan rakennettu. Pakettimallin etuina ovat yksinkertaisuus ja kyky mukautua automaattisesti ja nopeasti verkkotopologian
muutoksiin. Kun verkko laajeni 1990‐luvulla tiedeyhteisön tutkimusverkosta maailman suurimmaksi julkiseksi verkoksi pääasiassa World Wide Webin ja sen sovellusten myötä, havaittiin erinäisiä puutteita verkon perusrakenteissa.

Perinteisestä IP‐verkosta puuttuvat täysin menetelmät sovellusten tunnistamiseksi ja suorituskyvyn varmistamiseksi. Verkko kohtelee kaikkia paketteja niiden kohteesta, lähteestä tai sisällöstä riippumatta samanarvoisesti, ja täten hyvinkin erityyppiset sovellukset joutuvat kilpailemaan samoista verkkoresursseista.
Jos jossakin verkon osassa on ruuhkaa, pakettien toimitus voi viivästyä, tai ne eivät pääse lainkaan perille asti. Uudemmat interaktiiviset sovellukset ovat erittäin herkkiä siirtoviiveelle ja pakettihävikille, kun taas toisaalta perinteisemmät sovellukset, kuten tiedostojen siirto, kestävät näitä melko hyvinkin.

11.11.2010

Sosiaalisen median yleisiä haasteita ja ratkaisuja

Sosiaalisen median haasteita ja ratkaisuja, jotka on huomannut heränneen seminaareissa käydyissä keskusteluissa, koskien sosiaalisen median käyttökelpoisuutta. Seuraavassa esitellään näitä haasteita ja ratkaisuja.

Internet-yhteys ei toimi: Perinteiset pc-ohjelmat toimivat ilman internetyhteyttäkin, sosiaalisen median ohjelmistot tarvitsevat toimiakseen internetyhteyden. Yhä useammat www-palvelut tarjoavat nykyään mahdollisuuden offline-työskentelyyn, jolloin tallentaminen tehdään väliaikaisesti käyttäjän omalle tietokoneelle, internet-yhteyden löydyttyä voidaan tieto siirtää internetiin.

Palvelu ei toimi: Palveluntarjoajan palvelin voi olla nurin, siinä voi olla käyttökatkoja, jotka haittaavat merkittävästi palvelun käyttökokemusta. Jos palvelu on nurin niin palvelun sisältöihinkään ei pääse käsiksi, toisaalta aineistot ovat usein myös käyttäjän omalla tietokoneella. Joissakin sosiaalisen median palveluissa sisällöstä voidaan ottaa varmuuskopio myös käyttäjän omalle koneelle.

Monelle sosiaalisen median palvelulle on myös olemassa jokin korvaava palvelu. Varmuuskopiointi ja kilpailevat palvelut eivät tietenkään mahdollista pääsyä samoihin (samojen henkilöiden) kollektiivisiin sisältöihin, mutta toisaalta henkilöt voivat sopia käyttävänsä vain tiettyjä palveluja keskenään. Suositellut ja tunnetut palvelut ovat hyviä tällaisissa tilanteissa, käyttökatkokset ovat niissä harvinaisia ja ne eivät yleensä kestä kauaa.

Sisällöntuotanto on sosiaalisen median palveluissa usein prosessimaista eikä niinkään lineaarista. Jos palvelu ei toimi niin on mahdollista tehdä jotain muutakin, tai tallentaa tuotokset väliaikaisesti omalle koneelle. Tässä on sama ajatus kuin sähköpostiviestin kirjoitus sinä aikana kun matkustaa junassa, internet-yhteyttä ei ole saatavilla, mutta teksti voidaan kirjoittaa muistiin ja lähettää internet-yhteyden löydyttyä.

Vandalismi: Monet sosiaalisen median palvelut ovat kenen tahansa muokattavissa. Esimerkiksi Wikipedian artikkeleita voidaan muokata kenen tahansa toimesta, jolloin jotkut yksilöt muuttavat tietoja vääriksi tai poistavat ne kokonaan. Aiemmat tilanteet voidaan tosin palauttaa historialokin avulla. Sosiaalisen median avoimuutta voidaan myös rajoittaa, esimerkiksi Facebookissa käyttäjät voivat määritellä tuottamilleen sisällöille erilaiset näkyvyydet, jolloin valitut käyttäjäryhmät pääsevät niihin käsiksi ja muut eivät.

”Tekijyys”: Sosiaalinen media on varsin avointa. Sisältöjä on voidaan helposti saada, jakaa ja kopioida, toisaalta niitä voidaan käyttää tarkoituksissa, joihin alkuperäinen tekijä ei niitä halunnut. Kollektiivisesti tuotettujen sisältöjen kohdalla on toisinaan vaikea määritellä kenen tekijänoikeutta onkaan loukattu. Ratkaisutapana tähän on esimerkiksi Creative Commons –lisenssi, jonka avulla voidaan määritellä mitä osia aineistosta voidaan levittää tai kopioida, millä tavoilla ja mihin tarkoituksiin.

10.11.2010

Pidä Internetin selailu omana tietonasi

Yksityisyys tuntuu olevan yhä vaikeammin saavutettavissa nykypäivän julkisten tietokantojen, valvontakameroiden ja sosiaalisten verkkoyhteisöjen aikakaudella. Internetin luonteesta johtuen tietokoneen muut käyttäjät näkevät melko helposti, mitä olet tehnyt Internetissä, ja sivustot voivat seurata vaivattomasti, millä sivuilla olet vieraillut. Tässä artikkelissa näytän, kuinka Internet Explorer 8 ja InPrivate auttavat pitämään Internetin selailun henkilökohtaisena, erityisesti kun tietokonetta käyttävät muutkin.


Yleensä ei ole juurikaan väliä, tietääkö joku, millä sivustoilla olet käynyt. Kaikkihan nyt katsovat puhuvia kissoja YouTubessa. Et kuitenkaan välttämättä halua paljastaa, missä käyt, kun hoidat pankkiasioita julkisella tietokoneella, hankit rakkaallesi syntymäpäivälahjaa tai teet töissä jotain, mitä ei pitäisi.

Ennen ainoa tapa peittää jäljet jaetulla tietokoneella oli poistaa koko selaushistoria, mikä kadotti usein asioita, jotka olisit halunnut säilyttää. Internet Explorer tarjoaa muutamia uusia tapoja, joilla olemassa olevaa selaushistoriaa voidaan poistaa manuaalisesti, sekä tavan olla jättämättä jälkiä.

Historian poistaminen manuaalisesti

Kun poistat selaushistorian manuaalisesti Internet Explorer 8:ssa, voit valita, säilytetäänkö tallennettuihin suosikkeihin liitetyt evästeet ja väliaikaistiedostot. Näin voit säilyttää asetukset, jotka olet saattanut valita suosikkisivustoillasi. Voit poistaa sivuhistorian vaikuttamatta suosikkeihisi seuraavilla toimenpiteillä:

1.Napsauta Internet Explorerissa Suojaus-painiketta ja valitse sitten Poista selaushistoria.
2.Valitse Poista selaushistoria -valintaikkunassa Säilytä suosikkien sivustotiedot -valintaruutu.
3.Valitse niiden asioiden valintaruudut, jotka haluat poistaa, ja valitse sitten Poista.

Selaushistoriasi poistetaan, mutta kaikki suosikkeihisi liitetyt tiedot säilytetään. Jos käytät Internet Explorer 8:aa ensimmäistä kertaa, huomaat, että valintaruudut ovat pysyviä. Internet Explorer 8 muistaa valitsemasi asetukset myös seuraavalla kerralla, kun poistat selaushistoriasi.

Internetin selaaminen jälkiä jättämättä InPrivate-selauksen avulla

Selaushistorian poistaminen käsin on toimiva tapa, mutta InPrivate-selauksen avulla voit selata Internetiä jättämättä tietokoneelle alkuunkaan jälkiä. Näin voit valita, milloin haluat jättää jälkiä ja milloin et. Saat InPrivate-selauksen käyttöön Internet Explorerissa millä tahansa näistä vaihtoehdoista:

•Napsauta Uusi välilehti -painiketta ja valitse sitten Avaa InPrivate-selausikkuna.
•Napsauta Suojaus-painiketta ja valitse sitten InPrivate-selaus.
•Paina Ctrl+Shift+P.

Kun aloitat InPrivate-selauksen, Internet Explorer avaa uuden ikkunan. Sivuja selatessasi Internet Explorer 8 laittaa evästeet, väliaikaistiedostot ja muut historian palaset syrjään. Kun suljet selausikkunan, kaikki nämä tiedot poistetaan. Pidä tämä mielessä, jos käytät julkista tietokonetta lentokentällä ja kuulet viimeisen kuulutuksen lennolle. Käytä pari ylimääräistä sekuntia InPrivate-ikkunan sulkemiseen.

Miksei InPrivate hankkiudu tiedoista eroon saman tien? InPrivate joutuu tallentamaan istunnon ajaksi tiettyjä asioita, jotta sivustot toimisivat oikein niitä selatessasi. Esimerkiksi monet sivut seuraavat evästeiden avulla sivustossa tekemiäsi valintoja, asetuksia ja muita asioita. Jos muutat sivuston asetusta selausistunnon aikana, InPrivate muistaa muutokset istunnon aikana, mutta tuhoaa tiedot, kun suljet ikkunan. Kun palaat sivustolle seuraavan kerran, alkuperäisiin asetuksiisi ei ole koskettu.

InPrivate-selauksella voidaan tarkastella mitä tahansa sivustoa, jolle et halua jättää historiatietoja. Käytän sitä, kun hoidan pankkiasioitani töissä. Olen melko varma, ettei verkonvalvojia kiinnosta, mitä pankkia käytän, mutta en silti halua jättää pankkiasioistani tietoja tietokoneelleni. Huomaa: Jos käyt sivustossa vain InPrivate-selauksen kautta, joudut syöttämään käyttäjänimet, salasanat ja muut tiedot joka kerta kun käyt sivustossa, kuten minä teen pankkiasioideni kanssa. Mutta tarkoitushan onkin selata jättämättä mitään jälkiä, eikös?

Lähde: Microsoft

8.11.2010

Oikeuttaako muutto purkamaan määräaikaisen sopimuksen?

Onko muutto toiselle paikkakunnalle riittävä peruste purkaa vaikkapa laajakaistaliittymän vuodeksi solmittu sopimus kesken kauden? Asiaa on lähestyttävä sosiaalisen suoritusesteen ja sopimusehtojen kohtuullisuusarvioinnin kautta.

Määräaikaiset sopimukset ovat yleistyneet erityisesti viestintäpalveluiden, kuten matkapuhelinliittymien ja laajakaistojen kaupassa. Usein määräaikaisen sopimuksen valitseminen on houkutteleva valinta, ja siihen liittyy monesti erilaisia etuja asiakkaalle. Perusperiaate on, että määräaikainen sopimus sitoo molempia osapuolia, eikä sitä voi hevin purkaa. Tämän periaatteen ohi kuitenkin ajavat tietyt oikeusperiaatteet, kuten heikomman suoja ja sopimuksen kohtuullisuus.

Kohtuuton tilanne voi oikeuttaa sopimuksen purkuun

Usein määräaikaisen sopimuksen saa purkaa vain ns. sosiaalisen suoritusesteen nojalla. Yleensä sosiaaliseksi suoritusesteeksi mainitaan sairaus, työttömyys tai muu yllättävä muutos maksukykyyn. Eri lakien esitöistä ei ole löytynyt esimerkkejä näistä muista syistä, joten ne ovat jääneet pitkälti ratkaisukäytännön varaan.

Kyseeseen voi tulla myös muunlainen kohtuuttomuus. Esimerkiksi muutto voi olla tällainen syy, vaikka siitä ei suoraan aiheutuisikaan maksuvaikeuksia. Uutta kytkykauppalakia koskevassa hallituksen esityksessä rinnastetaan muutto ulkomaille sosiaaliseen suoritusesteeseen, mikä näin ollen tarjoaisi mahdollisuuden purkaa määräaikaisen sopimuksen. Kuluttajan kannalta muutto kotimaassa ei kuitenkaan eroa ulkomaille muuttamisesta, jos uudessa asuinpaikassa ei voi palvelua hyödyntää.

Laajakaistasopimuksesta rahalla irti

Yritykset suhtautuvat määräaikaisten sopimusten purkuun sosiaalisen suoritusesteen nojalla nihkeästi. Usein ainoastaan sairaus tai työttömyys hyväksytään perusteeksi. Kuluttajavirasto sai käsiteltäväkseen tapauksen, jossa Welho Oyj veloitti 99 euron purkumaksun kuluttajalta, joka irtisanoi 12 kuukauden määräaikaisen sopimuksen muuton takia. Kuluttaja muutti paikkakunnalle, jonne yritys ei toimita palveluita.

Vaikka muutto ei täyttäisikään kaikilta osin sosiaalisen suoritusesteen edellytyksiä, sitä voidaan joissain tapauksissa pitää olosuhdemuutoksena, jonka takia sopimuksessa pysyminen olisi kohtuutonta kuluttajalle. Kun laajakaistaa ei uudessa kodissa enää voi lainkaan käyttää, on kohtuutonta, että palvelusta joutuu silti maksamaan. Käytännössä kuluttaja joutuisi maksamaan samaan aikaan myös toisesta liittymästä, jos mielisi käyttää uudessa kodissaan verkkoyhteyttä. Jos sopimustasapaino keikahtaa tällä tavoin kuluttajasopimuksissa ääripäähän elinkeinonharjoittajan hyväksi, on sopimus tulkittava kohtuuttomaksi.

Purkamisoikeus ratkaistava aina tapauskohtaisesti

Kohtuuttomuutta on pohdittu mm. asuinhuoneiston vuokraamiseen liittyvissä tapauksissa. Asiaa koskeva lainkohta osoittaa hyvän keskitien sille, milloin määräaikainen sopimus olisi purettavissa: ratkaisut tulee tehdä tapauksittain, olosuhdemuutoksen tulee olla huomattava ja ennakoimaton, ja kohtuuttomuuden poistamiseksi ei ole muuta keinoa. Kyseessä oleva laajakaistaa koskeva tapaus on malliesimerkki tilanteesta, jossa pitäisi soveltaa tapauskohtaista arviointia. Yrityksellä voi toki olla listahintaisia vakiokorvauksia käytössään, mutta tapauksen olosuhteiden tulisi aina vaikuttaa korvauksen lopulliseen määräytymiseen. Vapautuminen sopimuksesta korvauksetta tulisi sallia sosiaalisen suoritusesteen tapauksessa, mutta jos kyseessä on muunlainen kohtuuttomuus, voidaan periä kohtuullinen vahingonkorvaus. Jos sopimukseen kuuluu esimerkiksi laitteita, kuten digiboksi tms., on mahdollista periä myös kohtuullinen korvaus laitteiden arvosta – jälleen tapauskohtaisesti.

Lähde: Kuluttajavirasto

5.11.2010

Lahjakortti ei lohduta, kun nettiyhteys katkea


TeliaSoneran lähettämä Helpson-lahjakortti oli asiakkaille laiha lohtu internet-yhteyden katkeamisesta. Virheen selvittämisestä ja korvaamisesta ei saa antaa harhaanjohtavaa kuvaa. Laajakaistan käyttöopastuksen puolestaan tulisi kuulua perus asiakaspalveluun.

Soneran verkossa tehty reitittimen päivitys- ja huoltotyö aiheutti käyttökatkon. TeliaSonera Oyj toimi kuluttajien kannalta sopimattomasti, kun se lähetti katkon jälkeen asiakkailleen lahjakortin maksulliseen Helpson-tukipalveluun. Kuluttajien saamassa lahjakortissa viitattiin sattuneeseen käyttökatkoon ja pahoiteltiin tapahtunutta. Tästä sai helposti sen kuvan, että lahjakortissa oli kyse käyttökatkoksen hyvittämisestä.

Viestintämarkkinalain mukaan kuluttajilla on kuitenkin oikeus rahalliseen vakiokorvaukseen tietyissä
palvelun viivästys- ja virhetilanteissa. Viestintäpalvelun tarjoaja ei voi täyttää lakisääteistä korvausvelvollisuuttaan lahjakorteilla. Viestintäpalvelun virhetilanteissa kuluttajilla on oikeus reklamaation tekemiseen ja palveluntarjoajalla velvollisuus virheen selvittämiseen.

Käyttöopastus osa palvelun hintaa

Viestintäpalvelut ovat välttämättömyyspalveluja, jolloin palvelun toimivuus ja siihen liittyvä tekninen asiakastuki ovat käyttäjän kannalta erityisen tärkeitä. Kun asiakas tekee laajakaistasopimuksen operaattorin kanssa, käyttöopastuksen on oltava osa sopimusta ja sisällyttävä asiakkaan ostaman viestintäpalvelun hintaan. Viestintäpalveluiden teknisten ongelmien selvittäminen ja asiakasreklamaatioiden käsittely kuuluu operaattorin tehtäviin ja vastuulle. Helpson-tukipalvelu ei voi auttaa verkossa olevan vian korjaamisessa, vaan se tarjoaa apua ongelmiin, jotka liittyvät esimerkiksi verkkopäätteen asetuksiin tai käyttöön.

Lahjakortti antoi harhaanjohtavan kuvan sekä Helpson-tukipalvelun sisällöstä että kuluttajien oikeudesta hyvitykseen verkkopalvelun käyttökatkon perusteella. Yritykselle huomautettiin, ettei viestintäpalvelun viivästys- tai virhetilanteen selvittämisestä ja korvaamisesta tai yrityksen lakisääteisestä velvollisuudesta antaa käyttöopastusta saa antaa harhaanjohtavia tietoja asiakkaille.

Kerro onko sinulla ollut ongelmia operaattorin kanssa ja miten operaattori hoiti ne kuntoon?

Lähde: Kuluttajavirasto

4.11.2010

Langattomana surffailevakin ansaitsee laadukkaan yhteyden

Internet-liittymää hankittaessa liittymän nopeus on keskeisimpiä valintaperusteita. Kuluttajavirastoon tulleiden ilmoitusten perusteella kuluttajat saavat kuitenkin yhä langattomien, matkaviestinverkossa tarjottavien liittymien nopeudesta harhaanjohtavaa tietoa.

Langattoman laajakaistaliittymän todellinen nopeus osoittautuu monesti joksikin aivan muuksi kuin on luvattu. Kun palvelun laatua ja ominaisuuksia ei kaikilta osin ole määritelty selkeästi, on vaikeaa arvioida, milloin palvelussa on todellinen virhe. Kuluttajien on käytännössä ollut hankalaa vedota palvelun virheeseen ja vaatia oikeuksiaan.

Laajakaistaliittymistä yleisimpiä ovat edelleen kiinteän verkon laajakaistaliittymät. Matkaviestinverkon liittymiä on viime vuoden aikana otettu yhä enemmän ja myös ongelmat ovat näkyneet selvästi lisääntyneinä yhteydenottoina kuluttajaviranomaisille eri puolilla Suomea. Liittymiä on paikoin myyty reippaasti suhteessa käytettävissä olevaan kapasiteettiin, peittoaluekartat eivät ole olleet riittävän tarkkoja tai myyjä on muutoin antanut liian pitkälle meneviä yleisluontoisia lupauksia peittoalueesta.

Kuluttajavirasto lähetti toimialalle linjauksen laajakaistaliittymien markkinoinnista ja sopimusehdoista kesäkuussa 2008. Yksittäisten operaattoreiden kanssa on käyty tämän jälkeen neuvotteluja. Samanaikaisesti vireillä on ollut lainsäädäntömuutoksia, joiden on myös odotettu parantavan tilannetta.

Kaikille tarjottava yhteysnopeus yhteen megabittiin

Eduskunta hyväksyi vastikään lakimuutoksen, jonka perusteella kaikelle kansalle tarjottava kohtuuhintainen yhteysnopeus määriteltäisiin jatkossa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Ensi vaiheessa internet-yhteyden nopeus voitaisiin nostaa yhteen megabittiin sekunnissa, ja myöhemmin asetuksella nostaa teknistä kehitystä seuraten.

Yleispalveluvelvoitteeseen liittyvässä uudessa asetuksessa voidaan nyt määritellä myös kohtuullinen vaihteluväli toteutuville nopeuksille yleispalvelussa. Perusteluissa mainittiin, että jatkossa on perusteltua asettaa liittymille vähimmäisnopeus, jolloin esimerkiksi 25 prosentin tilapäistä keskiarvon alitusta nopeudessa voisi pitää hyväksyttävänä.

Yleispalvelua koskevalla sääntelyllä on tarkoitus varmistaa puhelin- ja tiedonsiirtopalveluiden tarjonta koko maassa. Viestintävirasto päättää yleispalveluyritysten nimeämisestä tietyille alueille. Viestintävirasto on nimennyt yleispalveluyritykset viimeksi maaliskuussa 2009, mutta nyt tehty muutos edellyttää nimeämistarpeiden uudelleenarviointia.

Välttämätöntä on kuitenkin se, että yhteysnopeudet myös todellisuudessa vastaavat luvattua tai yleispalveluvelvoitteen mukaista nopeutta. Nykyinen palvelutaso ei aina etenkään langattomissa yhteyksissä ole vastannut luvattua, eikä palvelutasoa ole määritelty riittävällä tavalla sopimusehdoissa.

Lähde: Kuluttajavirasto

3.11.2010

Nettiliittymä voi olla oikukas matkakumppani

Yhä useampi pakkaa matkalle mukaan kannettavan tietokoneen. Netin käyttö ulkomailla voi kuitenkin johtaa jättilaskuihin.

Liikkuvan laajakaistayhteyden avulla matkailija voi tien päällä pitää yhteyttä tuttuihin, hoitaa asioita ja hankkia viihdykettä. Sitä ei kuitenkaan välttämättä voi tehdä samaan hintaan kuin kotimaassa. Kuukausimaksu ei nimittäin ole toistaiseksi kattanut tiedonsiirtoa Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomalaisiin hintoihin verrattuna ulkomailla perittävät tiedonsiirtomaksut ovat huomattavasti korkeampia. Siksi myös laskut kasvavat toiseen suuruusluokkaan. Lyhyestäkin surffailusta voidaan periä tuhansia euroja.

Hypähdyksiä vierasiin verkkoihin voi tapahtua myös kotimaassa. Kriittisiä paikkoja ovat Suomen ja naapurimaiden väliset raja- ja merialueet.

Rajoitukset selviksi

Yllätyslaskuja ei voi laittaa vain asiakkaan piikkiin. Operaattoreiden on tehtävä asiakkaalle selväksi, mitä hänen maksamaansa pakettihintaan sisältyy ja mitä ei. Siksi markkinoinnissa pitää kertoa selvästi, jos tiedonsiirto ulkomailla ei kuulu kuukausimaksuun. Lisäksi operaattorin on ilmoitettava tiedonsiirron hinnat hinnastossa. Asiakkaille on myös annettava tietoa tiedonsiirtopalveluita koskevista estopalveluista ja verkonvalintatoiminnoista. Positiivista on, että osa operaattoreista on kytkenyt tiettyihin liittymiin automaattisesti ulkomaankäytön eston.

Asiakkaille on myös annettava ohjeet siitä, miten he voivat välttää ongelmat raja-alueilla. Käytännössä se tapahtuu poistamalla kannettavan asetuksista automaattinen vahvimman verkon valinta. Verkon valinta-asetus kannattaa muuttaa manuaaliseksi ja vaihtaa kotiverkoksi oman operaattorin matkapuhelinverkko.

Hinnat tulossa alas?

Korkeisiin tiedonsiirtomaksuihin ulkomailla on tulossa helpotusta. EU:ssa on päätetty alentaa ulkomailla soitetuista ja vastaanotetuista puheluista perittävien maksujen hintakattoa. Myös tekstiviesteille esitetään vastaavaa hintakattoa.

Tiedonsiirtomaksuille asetetetaan puolestaan hintakatto tukkutasolla, eli kattoa sovelletaan operaattoreiden toisiltaan perimiin hintoihin. Sen lopullinen vaikutus kuluttajilta perittäviin hintoihin jää nähtäväksi.

Lähde: Kuluttajavirasto

2.11.2010

Unelma tietoyhteiskunnasta

Suomi haluaa tietoyhteiskuntakehityksen edelläkävijäksi – mistä kiikastaa? Jos kuluttajalta kysytään, niin hyvin perusasioista: palvelujen laadusta, markkinoinnin epäselvyydestä, sopimusten muutostilanteiden jäykästä hoitamisesta, laskutussotkuista ja hankaluuksista hoitaa niitä asiakaspalvelussa. Pahimmillaan kokemukset tietoyhteiskunnasta ovat olleet kafkamaisia: kuolleenkaan henkilön määräaikaista sopimusta ei ole saatu purettua tai asiakas on joutunut maksamaan saadakseen yrityksen virheen korjatuksi.

Sekä työ- ja elinkeinoministeriön vetämässä kuluttajapoliittisessa ohjelmassa että liikenne- ja viestintäministeriön vetämässä arjen tietoyhteiskuntaohjelmassa käyttäjän aseman vahvistaminen on yksi
sovituista hankkeista. Tarkoituksena on laatia yhdessä toimintaohjelma kuluttajan aseman parantamiseksi
viestintäpalveluiden tarjonnassa.

Käyttäjälähtöisyys - juhlapuheista liiketoiminnan ytimeen

Monet ohjelmaan kirjattavat ongelmat ovat sellaisia, etteivät kuluttajaviranomaiset pysty niitä yksin ratkaisemaan tai pelkästään valvonnan keinon hoitamaan. Jos käyttäjän asemaa halutaan todella parantaa ja nostaa palveluinnovaatioiden keskiöön – kuten monissa ohjelmissa julistetaan – on ajattelua muutettava ja tahtoa löydyttävä monessa muussakin toimintaympäristössä kuin kuluttajapolitiikan toimijoiden keskuudessa.

Yleisesti tunnustetaan, että käyttäjän aseman huomioiminen on välttämätöntä, koska ilman sitä ei synny markkinoille luottamusta. Ilman luottamusta ei puolestaan synny riittävästi uutta liiketoimintaa ja kilpailukykyä.

Epäselvempää on ehkä ollut, mitä tämä luottamus käytännössä tarkoittaa ja mitä sen syntyminen edellyttää. Muun muassa näistä ajankohtaisista asioista on kysymys. Jos nämä olisivat kunnossa, tietoyhteiskuntakehitykseen saataisiin vauhtia.

Lähde: Kuluttajavirasto

1.11.2010

Tietoyhteiskunnan perusideat

Yleisesti esitetään, että tietoyhteiskunta on tietojen hankkimisen, viestimisen, vuorovaikutuksen, opettamisen ja oppimisen yhteiskunta. Usein sen todetaan olevan erityisesti digitaalisessa muodossa markkinoitavan viihteen yhteiskunta. Sen perusideaan kuuluu jäsenten omaehtoinen aktiivisuus, osallistuva kansalaisuus. Lisäksi tietoyhteiskunnalle on ominaista lähes kaikkeen toimintaan liittyvä kaupallisuus, yrittäjyys ja kilpailuhenkisyys. Kaupallisuutta perustellaan yleensä sillä, että ilman kaupallisuutta tekniikka ei kehity.

Kun puhutaan yhteiskunnasta, tarkoitetaan useimmiten ihmisten organisoitua yhteiseloa. Yhteiskunnan käsite jo sinänsä edellyttää yhteistoimintaa, yhteen hiileen puhaltamista. Keskeisiä ovat yhteisöllisyys ja kansalaiskeskustelu erilaisten intressiryhmien – keskusteluryhmien, nettiyhteisöjen sekä teema- ja vaikutusryhmien – välillä, samoin yksityisten kansalaisten suora yhteydenpito ja sähköinen asiointi lähi- ja etähallinnon kanssa. Esimerkiksi monet kunnat harjoittavat jo nyt arkipäivän osallistuvaa ennakointia eli julkaisevat esityslistat ja pöytäkirjat eri hallintokuntien kokouksista, keräävät kansalaisaloitteita sekä pyytävät kommentteja vireillä oleviin suunnitelmiin jo niiden valmisteluvaiheessa.

Yhteyttä voi pitää reaaliajassa, esimerkiksi internetin avulla, myös maapallon etäisimpään kolkkaan. Internet onkin yksi tietoyhteiskunnan peruspilareista, sillä se toimii sekä tietovarastona että tiedon välittäjänä. Tietotekniikkaa käytetään entistä enemmän myös elämysten hakemiseen erilaisten musiikki-, kuva-, peli- tai videolaitteiden avulla.

Tietoyhteiskunta rakentuu sähköisten toimintojen ja virtuaalikulttuurin pohjalle. Sähköiset yhteydet mahdollistavat tietoverkoiksi kytkettyjen tietokoneiden avulla etätyön tekemisen sekä ”etäläsnäolon” ja ihmisten välisen vuorovaikutuksen yli maiden rajojen esimerkiksi videoneuvottelulaitteiden avulla. Samalla on todettava, että etätyön tekemisen mahdollisuus koskee käytännössä vain hyvin pientä osaa kaikista tarjolla olevista työtehtävistä. Tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta toiminnallisesti keskeisinä asioina pidetään etenkin monialaista luovuutta ja innovatiivisuutta, verkottumista sekä yrittäjyyttä ja kansainvälistymistä.

Tietoyhteiskunnan olemuksen ymmärtämiseksi on lisäksi tärkeää tiedostaa, että henkinen kulttuuri – tieteet, taiteet ja uskonnot – muokkaa ihmisten ja yhteiskuntien ihanteita, aatteita ja arvoja. Teknologiassa luova ihminen soveltaa tieteen tuloksia keksinnöiksi. Keksinnöt ilmenevät tuotteina, jotka muokkaavat rakennettua ympäristöä ja luontoa sekä kuluttavat aina myös uusiutumattomia luonnonvaroja. Nämä kaksi kulttuurin puolta, henkinen ja aineellinen, sitoutuvat ihmismielessä arvojen kautta vuorovaikutteiseksi kokonaisuudeksi.

29.10.2010

Mikä tietoyhteiskunta?

Tietoyhteiskunnan käsitteen perusteet juontuvat tiedon käsitteestä. Käsite saa erilaisia merkityksiä sen mukaan, millaisista tiedon näkökulmista sitä tarkastellaan. Englannin kielessä tiedolle on ainakin kolme merkitystä: tietäminen ja osaaminen (knowledge), informaatio (information) sekä data. Tietokoneet prosessoivat eli laskevat ja tallentavat ohjelmien ohjaamina aineiston sisällöllistä merkistöä eli dataa digitaalisesti nollina ja ykkösinä (automatic data processing). Laskennan tulokset tietokone kääntää kulloiseenkin viestimeen sidotuksi merkkijärjestelmäksi eli informaatioksi, jonka se esittää käyttäjän ymmärtämässä muodossa, esimerkiksi näyttölaitteella tai suoraan toimintana. Tarjolla olevasta informaatiosta syntyy tietoa tai sitä laajempaa ja syvällisempää tietämystä – ymmärrystä, käsittämistä, tietoisuutta, ehkä myös viisautta – ihmisen aivojen tiedonkäsittelyprosessin eli tulkinnan ja elämänkokemuksen tuloksena.

Vaikeutena suomen kielessä on, että siinä ei ole englannin tavoin omaa ilmaisuaan näille tiedon eri käsitteille. Siksi sekä datasta että informaatiosta joudutaan käyttämään samaa ilmaisua kuin ”varsinaisesta tiedosta”. Tämä taas johtaa dataa ja informaatiota sekä myös tietoa tarkoitettaessa monesti harhaan. Saatetaan esimerkiksi puhua tiedon käsittelystä tai tiedon määrän räjähdysmäisestä kasvusta, vaikka oikeasti kyse on datan käsittelystä tai datan ja informaation määristä. Sekaannusta syntyy etenkin silloin, kun keskustelussa eri puhujat jättävät selittämättä kuulijoille, mitä tietoyhteiskunnan tarkastelukulmaa he kulloinkin tarkoittavat. He saattavat painottaa esimerkiksi tiedostamiseen ja tutkimukseen perustuvan ymmärtämisen osuutta (knowledge society), informaation sisällön (information society, information age) tai viestinnällisen vuorovaikutuksen (communication society) osuutta, ehkä myös järjestelmien verkottunutta muotoa (network society). Näkökulma riippuu siitäkin, korostetaanko ihmisen ajattelun ja tietoisuuden vai ihmisten vuorovaikutuksen ja kommunikaation merkitystä. Nykyään useimmissa tapauksissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse tieto- ja viestintäteknologian (information and communication technology, ict) varaan rakennetusta tietokoneyhteiskunnasta (computer society).

Tiedon käsitteen monista merkityksistä syntyy toisistaan poikkeavia näkökulmia. Siksi on tärkeää, että selviää, mitä ”tietoa” eri osapuolet tarkoittavat. Vielä tämänkin jälkeen on hyvin yleistä, että kuulija ymmärtää viestin ainakin jossain määrin eri tavalla kuin puhuja on tarkoittanut.

27.10.2010

Verkkopalvelut

Verkkopalvelu tarkoittaa Internet-verkkoon liitetyn tietojärjestelmän antamaa palvelua organisaation sidosryhmälle tai organisaatiolle. Verkkopalvelulla voidaan tarkoittaa myös palvelimen verkkoon tarjoamaan palvelua, englanniksi network service. Verkkopalvelun voi määritellä myös Internetissä olevaksi multimedia- tai sisältökokonaisuudeksi.

Jos verkkopalvelu rinnastetaan www-sivustoksi, niin voidaan sanoa, että verkkopalvelu on tietyn organisaation tuottama tai tiettyä aihetta käsittelevä ja siten selkeän kokonaisuuden muodostava www-sivujen joukko. Verkkopalvelun synonyymeja ovat mm. verkkosivusto, www-sivusto, www-sivut, webbisivut, internet-sivut, internet-sivusto, nettisivusto, nettisivut, kotisivut. Esimerkiksi kaikkien yrityksien verkkosivustoista voidaan käyttää nimitystä verkkopalvelu. Yrityksien sisäisistä verkkopalveluista käytetään nimitystä intranet ja rajatulle kohderyhmälle tarkoitetusta verkkopalvelusta extranet. Verkkopalvelun määrittelyä voidaan tarkentaa listaamalla muita verkkopalveluille ominaisia piirteitä kuten esimerkiksi:

•verkko-osoite, joka ilmaisee palveluntarjoajan nimen tai palveluntarjoajalle rekisteröidyn nimen
•sisällöntuottajia ja sisällöntuotannosta vastaava taho
•maailmanlaajuinen tai kohdennettu yleisö
•reaaliaikainen saavutettavuus
•mahdollisuus vuorovaikutteisuuteen.

Englanninkielisellä määritelmällä, "Online Service Provider", saatetaan viitataan esimerkiksi monipuoliseen verkkosivustoon jolla on jokin selkeä taustataho (yritys, yhdistys, virasto, jne.). Vapaa käännös englanninkielisestä termistä voisikin olla esimerkiksi "verkossa toimiva palvelukanava", lyhyemmin siis "verkkopalvelu".

Termiä "verkkopalvelu" ei pidä sekoittaa termiin "Web Services"; edellisellä viitataan ihmisille tarjottuun palveluun, kun taas jälkimmäisellä tarkoitetaan Web-teknologialla toteutettua ohjelmointiteknistä palvelurajapintaa.

26.10.2010

Älä anna huijata itseäsi

Huijaukset lisääntyvät netissä. Ne ovat jo yksi merkittävimmistä tietoturvaongelmista. Huijaukset toimivat kuten haittaohjelmat. Kyse ei aina kuitenkaan ole viruksista, joten huijausyrityksiin tietoturvaohjelmistot eivät välttämättä pure.

Nettihuijaus on vältettävissä

Paras lääke huijauksia vastaan on terve järki. Vastuu huijatuksi tulemisesta netissä on kuitenkin aina sinulla. Jos jokin epäilyttää, toimi harkitusti. Jos et tiedä miten pitää tehdä, soita Helpsonin asiantuntijoille.

Ulkomaalaisperäiset rahansiirtopyynnöt, ilmoitukset satumaisista arvontavoitoista ja tunteisiin vetoavat avunpyynnöt pikaisesta sairaanhoidon tarpeesta ovat jo tuttuja huijausyrityksiä. Onneksi suurin osa meistä osaa suhtautua niihin varauksella.

Nettihuijaajat ovat entistä ovelampia

Entistä ovelampia verkkohuijauksia putkahtelee esiin kaiken aikaa. Yksi niistä on tietojen kalastelu eli phising. Sähköpostitse tai vaikkapa Facebookissa leviävillä houkutusviesteillä sinulta yritetään saada tärkeitä tietoja.

Hämäräheikit hyödyntävät kaappaamiaan käyttäjätunnuksia ja salasanoja esimerkiksi lähettämällä uusia huijausviestejä sinun nimissäsi. Taitavaa kalastelua on vaikea havaita, sillä viestit on naamioitu hyvin aidoiksi.

Vinkkilista huijausten ennaltaehkäisyyn

Huijatuksi tulemisen voi välttää varovaisuudella. Tässä muistilista, joka auttaa pitkälle:

•Varo palveluita, joiden tarjoukset kuulostavat liian hyviltä ollakseen totta.
•Varo palveluita, jotka lupaavat valtavia voittoja tai nolla-riskiä.
•Varo tekemästä hätiköityjä päätöksiä netissä. Yritä selvittää tarjoajan taustoja.
•Älä usko kaikkia suositteluja, sillä se voi olla maksettu mainos ja osa huijausta.
•Lue, mitä suomalaisilla keskustelupalstoilla aiheesta sanotaan.
•Kuuntele, mitä ystäväsi tai kollegasi sanovat - ja mitä oma järki sanoo.
•Älä lähetä eteenpäin sähköpostitarinoita, tarjouksia, salasanapyyntöjä tai varoituksia.
•Pidä tietoturvaohjelmistot ajan tasalla. Virusten ja huijauksen välimaasto on häilyvä.
•Käänny asiantuntijan puoleen, jos et ole varma, miten tulisi toimia.

Lähde: Helpson.fi

25.10.2010

Hakukoneoptimointi lyhyesti

Lyhykäisyydessään hakukoneoptimoinnilla tarkoitetaan internetsivuston muokkaamista sellaiseen muotoon, että hakukoneet luokittelevat sivuston mahdollisimman hyvin. Luokituksella tarkoitetaan tässä yhteydessä arvoa, jonka mukaan hakukoneet järjestävät hakutuloksissa näytettävät tulokset. Luonnollisestihan jokainen sivun ylläpitäjä sekä yritystään internetissä mainostava yrittäjä toivoisi olevansa hakutulosten kärkipäässä. Näin on kuitenkin hyvin harvoin ja tällöin hakukoneoptimoinnin avulla voidaan parantaa tuloksia. Jo lyhyellä aiheen artikkelien lukemisella voidaan tuloksia parantaa, mutta hyviin tuloksiin päästäkseen on tunnettava niin ihmisten hakukäyttäytyminen, hakukoneiden toiminta, verkkosivujen toteutustekniikat kuin kohdealan termistökin.

Nopein reitti hakukoneoptimointiin kiinnipääsyyn on tutustua hakukoneiden itsensä toimintaan. Hakukoneet kuten Google keräävät automaattisesti tiedot sivuilta. Tällaiset hakukoneet koostuvat kolmesta eri osasta, hakurobotista, sivukannasta sekä tulostennäyttösovelluksesta. Hakurobottien tehtävä on selata läpi internetissä olevia sivuja lisätä ne sivutietokantaan eli indeksiin. Käyttäjien suorittaessa hakuja kolmasosa etsii indeksistä vastaavat sivut ja näyttää tulokset luokituksen mukaisessa järjestyksessä. Hakukoneoptimoinnin kannalta mielenkiintoisia osia ovat robotit sekä tuloksista vastaava osa.

Etenemistapoja on useita, mutta hyvä tapa on aloittaa tarkastamalla vierailevatko robotit sivustolla ja löytävätkö ne kaikki sivut. Tarkastus voidaan suorittaa etsimällä hakurobottien jälkiä esimerkiksi palvelinten lokitiedostoista tai etsimällä omia sivuja suoraan hakukoneista. Mikäli robotti ei ole käynyt sivuilla, voidaan se ilmoittaa useimpiin hakukoneisiin ja robotti tulee tarkistamaan sivun muutaman päivän kuluessa. Useimmat sivustot tulevat automaattisesti indeksoiduksi ja onkin syytä tarkistaa, ettei esteenä ole esimerkiksi epästandardit toteutustavat tai esimerkiksi jollekin selainlaajennuksella toteutettu sisältö. Robotit näkevät ainoastaan sisällön, joka on nähtävissä myös tekstiselaimin.

Kun sivusto on saatu indeksoitua, voidaan siirtyä luokituksen parantamiseen. Väärinkäytösten välttämiseksi hakukoneiden luokitusalgoritmit ovat hyvin salattuja. Varmaa kuitenkin on, että esiintyäkseen jollain sanalla on sana myös löydyttävä sivustolta. Viimeistään tässä vaiheessa hakukoneoptimoijan on kehitettävä lista sanoista, joilla hän haluaa sivustonsa löytyvän. Sanalistan kehitykseen on useita tapoja. Lähteenä voidaan käyttää esimerkiksi omia tuoteryhmiä, palvelunimikkeitä ja internetistä löytyviä hakusanoja tilastoivia palveluita. Kun sanat on kehitetty, lisätään ne sisältöön. Löytymisen lisäksi luokitukseen vaikuttavat sanojen sijainti ja sanamäärät. Leipätekstin ohelle sanoja voidaan sijoittaa muun muassa linkkiteksteihin ja otsikoihin.

22.10.2010

Zombie-koneet

Verkossa toimivat rikolliset voivat ottaa suuren määrän tietokoneita haltuunsa viruksen avulla ja muuttaa ne zombie-koneiksi, jotka toimivat tehokkaasti yhtenä bot-verkkona suorittaen haitallisia hyökkäyksiä.


Bot-verkkoihin voi kuulua jopa 100 000 yksittäistä zombie-konetta, ja ne voivat lähettää roskapostia, levittää viruksia, hyökätä muita koneita ja palvelimia vastaan. Niiden avulla voidaan myös suorittaa muita rikoksia tai huijauksia. Bot-verkot ovat verkossa toimivien rikollisten suosiossa, ja niistä on muodostunut vakava ongelma.

Tartunnan saaneen koneen tunnistaminen

Zombie-viruksen vuoksi tietokoneen toiminta voi hidastua, tietokoneessa voi näkyä outoja viestejä tai tietokone voi toimia odottamattomasti. Nämä virukset eivät tee tietokoneestasi käyttökelvotonta, sillä zombie-koneiden on oltava käynnissä ja niistä on oltava internet-yhteys, jotta bot-verkko voisi toimia.

Saat maksuttoman virustarkistuksen Windows Live OneCare -virustarkistusohjelman mukana. Jos et halua jatkuvaa suojausta, sinun kannattaa käyttää virustorjuntaohjelmistoja, kuten Windows Live OneCare -palvelua, jota voit käyttää maksutta 90 päivää. Toinen suosittu ja ilmainen virustorjuntaohjelmisto on Avast, sen saa ladattua täältä.

Jos näyttää siltä, että tietokoneesi on saanut tartunnan, varmista, että tietokoneen ohjelmistot ovat ajan tasalla. Käytä sen jälkeen Microsoftin haittaohjelmien poistotyökalua. Microsoftin haittaohjelmien poistotyökalu etsii Windows Vista-, Windows XP-, Windows 2000- tai Windows Server 2003 -tietokoneista tiettyjä yleisiä haittaohjelmia ja auttaa poistamaan havaitut tartunnat.

5 tapaa estää tietokoneen muuttuminen zombie-koneeksi

1. Älä avaa sähköpostin, pikaviestin tai mobiiliviestin liitetiedostoa edes tutuilta lähettäjiltä, ellet ole aivan varma liitetiedoston sisällöstä. Liitetiedostot saattavat sisältää sähköpostiviruksia.

2. Ota käyttöön palomuuri. Esim. Comodo Firewall on tosi hyvä ilmainen softa, sen saa ladattua täältä.
Huomautus: Windows XP, jossa on Service Pack 2 (SP2), sisältää oletusarvoisesti käytössä olevan palomuurin.

3. Pysy ajan tasalla. Siirry Microsoft Update -sivustoon ja ota Automaattiset päivitykset käyttöön.
Huomautus: Jos olet asentanut Microsoft Office 2007:n, Microsoft Office 2003:n tai Microsoft Office XP:n, Automaattiset päivitykset päivittää myös Office-ohjelmat. Jos käytät aikaisempaa Office-versiota, siirry Microsoft Office Update -sivustoon.

4. Käytä jotakin tunnettua virustorjuntaohjelmistoa ja haittaohjelmien torjuntaohjelmistoa ja pidä ne ajan tasalla. Microsoft tarjoaa Windows Defenderin ja Windows Live OneCare -palvelun, jota voit käyttää maksutta 90 päivää Windows Defender sisältyy Windows Vistaan. Jos käytät Windows XP SP2:tä, voit ladata Windows Defenderin maksutta.

5. Käytä ohjelmistoja, joihin sinulla on käyttöoikeudet. Bot-verkot muodostuvat suurimmaksi osaksi tietokoneista, jotka käyttävät laittomia käyttöjärjestelmiä ja hyötyohjelmistoja. Lisensoimattomat ohjelmistot ovat alttiimpia viruksille ja saattavat itsessään sisältää viruksen.

20.10.2010

Semanttinen web

Semanttinen Web (engl. Semantic Web) on Internetin WWW-palvelun laajennus, jonka dokumentit on suunniteltu myös koneita silmällä pitäen. Tällöin ohjelmistot pystyvät hyödyntämään dokumenttia käyttäjän näkökulmaan liittyen. Näin kone avustaa käyttäjää tiedon etsimisessä. Semanttinen verkko voisi osata esimerkiksi, käyttäjän niin pyytäessä, etsiä vastauksen tiettyyn ongelmaan ja siirtää palveluja tarjoavien yritysten yhteystiedot matkapuhelimeen. Idean isä on WWW:n kehittäjä Tim Berners-Lee. Verkon toiminta-ajatuksena on liittää dokumenttiin tietoa asioiden keskinäisistä suhteista. Tämä tieto voitaisiin tuottaa ainakin osittain automaattisesti.

XML tarjoaa välineet merkintäkielten luomiseksi WWW-sisällöille. XML-merkinnät eivät kuitenkaan kerro koneelle omasta merkityksestään sen enempää kuin HTML-merkinnätkään. Päinvastoin kuin ihminen, kone ei esimerkiksi osaa ohjata "kodinkoneista" kiinnostunutta asiakasta automaattisesti sivulle, jossa on merkintä , sillä kone ei ymmärrä käsitteiden merkitystä.

Semanttinen web on visio seuraavan polven älykkäästä webistä, jonka sisällöt ovat (myös) koneellisesti tulkittavissa ja yhteenlinkitettyjä tarjoten näin alustan aiempaa olennaisesti älykkäämpien ja käyttäjäystävällisempien WWW-sovellusten toteuttamiseksi.

Teknologiat

Semanttisen webin alueella kehitetään XML-perustaisia metakieliä ja -standardeja sekä ontologiatekniikoita, joiden avulla verkon resurssien sisällöllinen kuvaaminen ja hyödyntäminen käyvät mahdolliseksi. Tunnetuimpiin teknologioihin ja standardeihin kuuluvat W3C:n RDF(S) ja OWL sekä ISO:n Topic Maps. Tärkeitä sovellusalueita ovat esimerkiksi tiedonhaku, tuotteiden ja palveluiden etsintä, tietämyksen hallinta ja sähköisen kaupankäynnin sovellukset.

18.10.2010

Tietoarkitehtuuri ja tietoturva

Riippuen organisaation tietoarkkitehtuurin sekä tiedon mallintamisen tasosta tietoturva on mahdollista ulottaa esimerkiksi dokumenttitasolta aina rakenteisen tiedon elementteihin saakka.

Yksi kiinnostavimmista tietoturvan kehittämiskohteista on monitasotietoturvan käyttöönotto organisaatiossa. Monitasotietoturvalla (Multilevel Security, MLS tai Content-based Information Security, CBIS) tarkoitetaan karkeasti ottaen oikeuksien määrittämistä siten, että henkilöllä on näkymä vain niihin tietoihin, joihin hänen oikeutensa riittävät. Tähän liittyy kiinteästi tiedon rakenteisuus – esimerkiksi yhdessä asiakirjassa voi olla useita eri käyttöoikeuksia sisältäviä rakenneosia.

Monitasotietoturva voi tarkoittaa käyttäjien näkökulmasta esimerkiksi, että laajemmat käyttöoikeudet omaava käyttäjä näkee dokumentin sisällöstä kaiken, kun rajallisemmat käyttöoikeudet omaava henkilö taas näkee esimerkiksi vain johdannon. Monitasotietoturva voi myös itse tietosisällön rajoittamisen lisäksi rajata tietoon kohdistuvia toimenpiteitä kuten tulostamista.

Kun tieto itsessään on jo suojattu sisäisesti roolien tai käyttäjäkohtaisten oikeuksien mukaisesti, ei tiedon väärinkäyttö onnistu niin helposti, koska tiedoston haltuun saaminen ei vielä tarkoita, että koko tiedoston sisältö on automaattisesti nähtävissä.

Monitasotietoturvan toteuttamiseenkin on jo tarjolla joitakin välineitä, kuten Microsoftin Rights Management Services (RMS) Windows Serverkäyttöjärjestelmälle. Sen avulla voidaan toteuttaa yksinkertaisimpia monitasotietoturvan ominaisuuksia, kuten dokumentin muokkaus- tai tulostusoikeuksien rajaaminen. Myös haastavampiin monitasotietoturvan alueisiin on markkinoilla jo käyttökelpoisia tuotteita.

Kun tavoitellaan dokumenttitasoa tarkempaa tiedon kuvaamista ja käyttöoikeuksien rajaamista, tämä edellyttää myös organisaation tietoarkkitehtuurin tarkentamista vaadittavalle tasolle. Dokumentin sisällä tieto pystytään rakenteistamaan lisäämällä tiedon kuvailuelementtejä eli xml-elementtejä. Koko dokumentin rakennetta ja sen sisältämiä tietoja voidaan ohjata dokumentissa käytettävillä schemoilla, joka määrittelee käytössä olevat xmlelementit.

Alkuun dokumenttien tiedon rakenteistamisessa pääsee esimerkiksi Microsoft Office Word 2003 tai 2007 -tekstinkäsittelyohjelmalla sekä käyttötarkoitukseen laaditulla dokumenttipohjaan liitettävällä schemalla. Dokumentissa rakenteisen tiedon suojaaminen tapahtuu esimerksi tekstinkäsittelyohjelmaan hankittavalla lisäsovelluksella (Word 2007 Add-In), joka salaa kuvaillun tiedon käyttöoikeuksiin sidotuilla julkisilla salausavaimilla.

14.10.2010

Avoimen lähdekoodin tietoturva

Usein kuulee väitteitä, että avoimen lähdekoodin ohjelmistot ja komponentit eivät olisi turvallisia. Vastaava väite voidaan osoittaa myös kaupallisille, suljetun koodin ohjelmistoille. Molemmat joukot ovat niin heterogeenisiä, että kummastakin löytyy sekä turvallisia että riskialttiita sovelluksia.

Avoimen lähdekoodin sovellukset tarjoavat käyttäjälleen mahdollisuuden analysoida sovelluksen tietoturvaa kooditasolla, kun taas suljetun koodin sovelluksissa joudutaan luottamaan toimittajaan. Lisäksi useissa tutkimuksissa on havaittu, että aktiiviset avoimen lähdekoodin yhteisöt tuottavat ratkaisun raportoituihin ongelmiin nopeammin kuin kaupalliset yritykset.

Asiantuntijat ovat myös selvittäneet, että avoimen lähdekoodin sovelluksiin tahallisesti tai tahattomasti sisältyvät haavoittuvuudet löytyvät nopeammin kuin suljetun lähdekoodin sovelluksista. Tämä johtuu siitä, että varsinkin aktiivisissa avoimen lähdekoodin projekteissa useat henkilöt seuraavat aktiivisesti kaikkia projektissa tehtyjä koodimuutoksia.

13.10.2010

Vaatimuksella parempaa tietoturvaa

Jokaisen tietojärjestelmähankinnan perusta pitäisi olla vaatimusmäärittely, joka määrittelee kaikki järjestelmälle kuuluvat vaatimukset. Vaatimusmäärittely tulee tehdä aina riippumatta siitä, onko hankittava järjestelmä valmisohjelmisto vai räätälöity järjestelmä. Vaatimusmäärittelyn osana määritellään myös kaikki järjestelmän tietoturvavaatimukset.

Tietoturvavaatimuksia on hyvin monen tyyppisiä, kuten esimerkiksi:

• käyttäjän tunnistus ja oikeuksien hallinta
• tapahtumien jäljitettävyys
• tietojen salaaminen
• varmuuskopiointi ja palautuminen

Yksittäiseen järjestelmään on helppo määritellä satoja tietoturvaan liittyviä vaatimuksia. Hyvin usein sekä toiminnalliset että ei-toiminnalliset tietoturvaan liittyvät vaatimukset voidaan kirjoittaa yleiskäyttöiseen muotoon, jolloin niitä voidaan käyttää tehokkaasti uudelleen. Sama pätee myös vaatimuksia vastaan tehtyihin testitapauksiin. Käyttämällä myös muodostunutta referenssivaatimustietokantaa voidaan varmistua, että kaikki olennaiset tietoturvavaatimukset tulevat huomioiduksi.

Lähde: Relator.fi

12.10.2010

Tiedon arvon määrittely

Lähes kaikki tietoturva-asiantuntijat ovat yksimielisiä siitä, että tietoturvallisesti 100% varmaa ympäristöä ei ole. Käyttämällä enemmän resursseja on kuitenkin mahdollista parantaa tietoturvaa. Tietoturvan parantaminen pitää sisällään useita asioita kuten:

• tehdä tiedon väärinkäyttö mahdollisimman hitaaksi ja hankalaksi, jolloin väärinkäytön havaitsemisen todennäköisyys kasvaa.
• minimoida vahingot poikkeaman tapahtuessa.
• minimoida resurssit, jotka tarvitaan poikkeamasta palautumiseen.

Tämän vuoksi olennainen osa sopivan tietoturvatason saavuttamista on tuntea, minkä arvoista käytettävissä oleva tieto on. Kun tiedon arvo tunnetaan, pystytään se huomioimaan liiketoimintaprosesseissa sekä sovelluksen arkkitehtuurissa ja teknologiavalinnoissa. Näin resurssit voidaan kohdistaa liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta optimaalisella tavalla.

Organisaation sisältä tulevien hyökkäyksien osuus kaikista hyökkäyksistä vaihtelee tutkimusten mukaan 20 prosentista yli 50 prosenttiin. Näitä hyökkäyksiä voidaan ehkäistä rajoittamalla pääsyä kriittiseen tietoon liiketoimintaprosesseissa. Yksi helpoimpia tapoja parantaa tietoturvaa on yksinkertaistaa liiketoimintaprosesseja. Kun tietoa sisältäviä järjestelmiä ja niiden käyttäjiä on vähän, on myös tietoturvariskejä lähtökohtaisesti vähemmän. Tämä on kuitenkin harvoin mahdollista, mutta uusia järjestelmiä hankittaessa samanaikainen liiketoimintaprosessien muuttaminen voi saada aikaan merkittäviä´parannuksia tietoturvaan.

Jokainen yksittäinen käyttäjä, jolla on pääsy liiketoimintakriittiseen tietoon tai sitä sisältävään tietojärjestelmään, muodostaa mahdollisen tietoturvariskin. Sen vuoksi tiedon saatavuuden rajaaminen mahdollisimman pienelle käyttäjäjoukolle sekä yksittäisiin järjestelmiin parantaa tietoturvaa. Luonnollisesti jossain kohti kulkee raja, jolloin tiedon saatavuuden rajoittaminen haittaa enemmän organisaation toimintaa kuin parantaa tietoturvaa. Sen vuoksi tavoitteena onkin löytää paras mahdollinen tietoturvallinen ratkaisu liiketoiminnan ehdoilla.

Lähde: Relator.fi

8.10.2010

Mikä on RSS?

RSS-syötteellä (Rich Site Summary; Really Simple Syndication) tarkoitetaan otsikkovirtaa, jolla voidaan kertoa ulkoisen tai sisäisen www-palvelun muutoksista. Otsikkosyöte on kaikin puolin helpoin tapa tutustua Web 2.0:aan ja alkaa hyödyntää konseptin mahdollisuuksia.
Kotimainen Ampparit.com-palvelu tarjoaa lähes sata reaaliaikaista ja kotimaista uutisotsikkovirtaa niin valtakunnan mediasta, erikoislehdistä kuin verkkojulkaisuistakin. Jo yksistään palvelun avaussivulle saavuttaessa voidaan nähdään otsikkosyötteiden etu verrattuna siihen, että kävisi jatkuvasti katsomassa vaikkapa parinkymmenen www-palvelun avausnäkymää. Käyttäjä näkee nopeasti uusimmat ja suosituimmat uutisotsikot kaikista näistä lähteistä tai voi valita haluamansa lähteet.

Otsikkosyöte hyödyttää sekä sisällöntuottajaa että lukijaa. Syötteen avulla sisällöntuottaja tarjoaa kiinnostuneille vastaanottajille erittäin kätevän tavan ajantasaiseen informaatioon eikä lukijalla kulu aikaa vieraillessa jatkuvasti itse www-palvelussa tarkistamassa uusimpia uutisia. Otsikkosyötteistä
onkin todettu, että aiemmin internetin käyttäjä meni uutisten luo, mutta nyt uutiset tulevat niistä kiinnostuneen
käyttäjän luokse.

7.10.2010

Internetin eri välineet

Internetin eri välineitä on hyödynnetty sosiaaliseen kanssakäymiseen melkein sen keksimisestä alkaen. Uutta on kuitenkin, että teknisen kehityksen myötä ihmiset nykyään tekevät asioita internetissä perinteisen keskustelun lisäksi. Web 2.0:n näkökulmasta puhutaankin www-sovelluksista, jotka “paranevat mitä enemmän on käyttäjiä” (”software that gets better the more people use it”). Iskulause tarkoittaa sovelluksen paranemisen kannalta niin sisältötarjonnan määrää ja laatua kuin esimerkiksi ihmisten tavoitettavuutta yksittäisen palvelun kautta, kuten Skypenettipuhelusovellus. Epäsuorana vertailukohtana näillä www-sovelluksilla ovat tietokoneohjelmat, jotka ovat perinteisesti suunnattu yhdelle käyttäjälle.

Yhteisöllisyydellä on nykyään aiempaa monipuolisempia ilmenemismuotoja internetissä. Se voi perustua kollektiiviseen yhdessäoloon, jakamiseen, tiedon- tai muun sisällön tuottamiseen, kansalaisaddressin organisoimiseen tai suoranaisen joukkovoimankin käyttöön. Toisinaan näitä palveluita kutsutaan nimellä sosiaalinen media tai sosiomedia. Termi viittaa toisaalta informaation jakamiseen ja toisaalta siihen liittyvään
yhteisöllisyyteen ja kanssakäymiseen.

Yksinkertaisimmillaan puhutaan esimerkiksi www-kirjanmerkkien jakamisesta ja itseotettujen valokuvien luokittelusta ja lajittelusta sekä tähän liittyen käyttäjien luomista sisällöistä. Eniten potentiaalia nähdään niin sanotussa joukkojen älykkyydessä sekä laajojen aineistokokonaisuuksien kollektiivisessa tuottamisessa, kuten avoin tietosanakirja Wikipedia.

Blogit eli verkkopäiväkirjat ja niihin liittyvä otsikkosyöte on hyvä tapa tutustua moniin Web 2.0:n perusajatuksiin. Voidaan sanoa, että blogit pitävät sisällään pitkälti koko Web 2.0 -konseptin mikrotasolla
kollektiivisesta tuottamisesta ja jakamisesta internetin uusiin toimintatapoihin.

6.10.2010

Mikä on resoluutio?

Resoluutio on termi, jolla tietotekniikassa kuvataan muun muassa bittikarttagrafiikkamuotoisen kuvan erotuskykyä (yksityiskohtien määrää) tai pikselien määrää. Termiä ”resoluutio” käytetään useissa eri merkityksissä:

1.Resoluutio voi merkitä kuvantoistolaitteen tarkkuutta eli erottelukykyä. Tällöin sen yksikkönä on yleenä pikseliä (kuvapistettä) pituusyksikköä kohti (pixels per inch / points per inch / dots per inch). Esimerkiksi tietokoneen näytöillä tyypillisiä erottelukyvyn arvoja ovat 72 dpi ja 96 dpi. Tulostimissa arvo voi olla esimerkiksi 300 dpi, 600 dpi tai 1 200 dpi.

2.Toisessa merkityksessä resoluutio on pelkästään kuvan muodostavien pikselien määrä, tällöin se ilmaistaan muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa × pikselien määrä pystysuunnassa. Tietokoneiden näyttötilojen tarkkuus ilmaistaan yleensä tässä muodossa, esimerkiksi 1024×768 pikseliä.

Esityslaitteiden – näyttöjen ja projektorien – tarkkuuksia ilmoitetaan pikselimäärien lisäksi lyhenteinä. VGA (Video Graphics Array) on tarkkuudeltaan 640×480 pikseliä. SVGA (Super Video Graphics Array) on 800×600 pikseliä. Muita tarkkuuksia ovat XGA (1024×768), SXGA (1280×1024) ja UXGA (1600×1200). Matkapuhelimien ja kannettavien laitteiden näytöissä voidaan käyttää termiä QVGA, eli neljännes VGA:sta (320×240).

Videoformaatit

TV- ja videotuotannossa käytetyn MPEG-2-videon tarkkuus voidaan ilmoittaa kuvan resoluutiona. Koska kuvan koko vaihtelee näyttölaitteella, sen tarkkuutta mittayksikköä kohti ei ole järkevä ilmoittaa.

DVD-videon resoluutio on korkeintaan 720×576 pikseliä(PAL) tai 720x480(NTSC). DVD:n resoluutio voi laskea kuvasuhteen mukaan 720×360 pikseliin. Videokuvan pikselit eivät ole aina neliönmuotoisia, vaan ne venytetään koko kuva-alaan (kuvasuhteeseen 4:3 tai 16:9). 4:3 kuvassa pikselin sivujen suhde on 59/54 ja vastaavasti 16:9 kuvassa pikselin sivujen suhde on 118/81. Esimerkiksi DV Pal kuvan resoluutio on mainittu 720x575 pikseliä. Tämän esittämiseen tietokoneen ruudulla oikein tarvitaan 787x576 pikseliä. 59/54≈1,0926. 720*1,0926=787.

Erilaisille analogisille järjestelmille voidaan laskea digitaalista vastaava resoluutio, tällöin yleisradiotasoinen lähetys olisi resoluutioltaan 460×360 ja VHS-video 300×360.

Digitaalinen CD-I formaatti on resoluutioltaan vain 320×180.

Teräväpiirtotelevisioiden (HDTV) suurimmat kuvan lähetystarkkuudet ovat jopa 1920×1080. Harvat televisiot tosin pystyvät tähän tarkkuuteen kuvaputken värillisten kuvapisteiden osalta.

Digitaalikamerat

Digitaalikameran resoluutio ilmoittaa CCD- ja CMOS-kennon pikselien kokonaismäärän eli kennon erottelutarkkuuden. Erottelutarkkuus merkitään muodossa pikselien määrä vaakasuunnassa × pikselien määrä pystysuunnassa.

Kameroissa on usein useita tarkkuusvaihtoehtoja kuvalle, esimerkiksi 2272×1704, 2048×1536, 1600×1200 ja 640×480 pikseliä. Joissakin digitaalikameroissa voidaan valita kennon erottelutarkkuuden lisäksi pikselitiheys. Kuvan ottohetkellä syntyvän kuvatiedoston pikselitiheys määräytyy digitaalikameran valmistajan käyttämistä tehdasasetuksista tai kuvaajan valitsemista pakkausasetuksista. Yleisimmät asetettavat pikselitiheydet ovat 72 ppi, 180 ppi, 300 ppi.

Nämä digitaalikameran tallentamat pikselitiheydet ovat kamerakohtaisia. Kuvaushetkellä käytetään usein digikameran suurinta erottelutarkkuutta. Kuvankäsittelyn yhteydessä kumpaakin (tai vain toista) kuvatiedoston ominaisuutta muutetaan, jotta kuvatiedostoa voidaan käyttää tulostamiseen, esittämiseen tai painamiseen. Digitaalikameran kuvan fyysinen koko muodostuu vasta tulostusvaiheessa.

Skannerit

Skannereiden myyntiesitteissä resoluution lyhenteenä näkyy usein dpi (dots per inch). Tosiasiallisesti skanneri tallentaa kuvan kuvatiedostoksi, joka koostuu pikseleistä. Olisi täsmällisempää käyttää yksikköä ppi, vaikka myyntiesitteet ja skanneriohjelmat ilmoittavat yksiköksi dpi. Skanneri ja digitaalikamera tuottavat pikselitiheyden (ppi), tulostin pistetiheyden (dpi).

Skannerin optinen resoluutio kertoo valokuvasta tallennettujen pikseleiden määrän sellaisenaan. Interpoloitu resoluutio puolestaan kertoo myös ohjelmallisesti tuotetut pikselit, yksityiskohdat, joita ei ole alkuperäisessä valokuvassa. Yleensä ohjelmallisesti lisätyt pikselit ovat reunustavien pikselien keskiarvoja. Kinofilmin (36×24 mm) tarkkuus on noin 4000 ppi. Kinofilmi tulisi skannata 8000 ppi tarkkuudella (skannerin optinen resoluutio), jotta filmiltä saataisiin tallennettua kaikki yksityiskohdat.

Skannereiden ja tulostimien myyntiesitteet sisältävät yhä suurempia resoluutioita, esimerkiksi 600–9600 dpi. Ihmisen silmän tarkkuus on arvioiden mukaan 1800 dpi. Tätä pienempiä yksityiskohtia on vaikea nähdä tulostetusta kuvasta ilman suurennuslasia l. luuppia. Silmän erottelukyky on noin 30 cm etäisyydellä noin 300 dpi. Silmin ei voi erottaa kahta erillistä pistettä 25 cm päästä, jos pisteiden etäisyys on pienempi kuin 1/15 mm.

Tulostimet

Tulostimen tarkkuus kertoo, montako pistettä tulostin tekee tietylle alueelle, esimerkiksi 2880×1440 pistettä tuumalle (dpi). Mustesuihkutulostimen kuva ei juurikaan parane terävyydeltään 300 dpi tarkkuuden ylittämisen jälkeen – eikä kuvanlaatu ole yksinomaan mustesuihkun suuttiminen tuottamien CMYK-väripisteiden halkaisijasta kiinni.

Laskennallinen (interpoloitu) resoluutio poikkeaa väripisteen tosiasiallisesta koosta paperilla. Useimmille mustesuihkutulostimen käyttäjille riittää tulostimien vertailuperusteeksi se, että eri tulostusresoluutiolla tulostetut värikuvat näyttävät useasta katsojasta täysin samanlaisilta. Tulostuslaatu riippuu muun muassa tulostuspisteiden määrästä, koosta, muodosta, kohdistuksesta, kuvan sävyalasta, värien tasaisuudesta ja puhtaudesta, mustan värin määrästä sekä paperin pohjaväristä. Tulostuspaperin tasaisuus ja pintakäsittely vaikuttavat myös kuvanlaatuun.

Valokuvia tulostettaessa käytetään 150–400 dpi tuumatarkkuutta käytettävän tulostus- ja painomenetelmän mukaan. Kuvan katseluetäisyys vaikuttaa siihen, nähdäänkö valokuvassa kuvapisteitä. Värivalokuvan pistetiheydeksi riittää useimmissa tapauksissa 300 dpi tarkkuus. Mustesuihkutulostimella 150 dpi tarkkuus riittää tavalliselle paperille tulostettaessa. Digitaaliset kuvatulostimet pystyvät 400 dpi tarkkuuteen tarvittaessa.

Kirjapainojen filmi- ja CTP-tulostimissa tavallisin tulostusresoluutio on 2540 dpi.

Tietokoneiden näytöt

Tietokoneiden näytöissä olevat eri resoluutio vaihtoehdot.

320×240 (Pienemmissä näytöissä. Ei näy valikolla.)
400×300 (Pienemmissä näytöissä. Ei näy valikolla.)
640×480 (Jokainen näyttö tukee tätä resoluutiota mutta ei ole valikossa. Vanhojen näyttöjen perusresoluutio.)
800×500 (Jotkut leveät näytöt tukevat tätä esimerkiksi Macintoshit. 16:9)
800×600
1024×768 (Joidenkin kannettavien peruskoko)
1280×1024 (Nykyisten näyttöjen peruskoko)
1600×1200 (Tämä näkyy jokaisen 1280×1024-näytön valikossa mutta ei tue sitä)
1680×1050 (Yleinen leveä näyttöjen resoluutio. 16:9)
1920×1080 (Isoissa näytöissä yleinen, täysteräväpiirtoresoluutio)