Nuorten netiketti - muista omat oikeutesi netissä

Netti on mahtava juttu! Netissä on mukava hengailla kavereiden kanssa, etsiä tietoa, pelailla, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Jokaisella on myös netissä oikeuksia, joita ei saa loukata. Lue nämä oikeudet ja pohdi, käytätkö sinä nettiä fiksusti ja turvallisesti.

Verkkokaupan perustaminen - lue tämä ennen perustamista

Ohjelmiston valitseminen. Ensimmäiset tärkeät päätökset on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeimpien joukossa on verkkokaupan takana pyörivän ohjelmiston valitseminen.

Kotisivujen teko

Ohessa on lyhyt katsaus nettisivujen luomiseen. Tälle sivulle listasin asioita joita vaaditaan ja joista on lähdettävä liikkeelle. Jos olet aloittelija ja HTML-koodi sinulle ei ole tuttua, niin listasin myös useita paikkoja, josta saa hyvännäköisiä nettisivuja ilmaiseksi!

Perustietoa informaatioteknologiasta

Internet on maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko, jonka tunnetuin käyttömuoto on www eli web (World Wide Web). Vaikka vasta www teki internetistä suuren yleisön tunteman ja käyttämän, www on siis vain osa internetiä.

Mikä on internet?

Tarkalleen ottaen internet on kansainvälinen tietokoneverkosto, joka on muodostettu tiedonvälitystä varten. Nimi "internet" tulee sanoista international eli kansainvälinen ja network eli verkko tai verkosto.

26.5.2011

Tietotekniikka 4

Tietotekniikka ulottaa vaikutuksensa koteihin ja arjen elämään kolmea eri reittiä:
Välittömästi ja näkyvästi koteihin ja mukana kannettavaksi taskuihin hankittujen tietoteknisten laitteiden ja niiden tarvitsemien tietoliikenneyhteyksien kautta;

Välittömästi ja näkymättömästi erilaisiin kodin ja arkielämän laitteisiin sulautetun tietotekniikan kautta;

Välillisesti sen kautta, että joka tapauksessa kuluttajat joutuvat pakostakin toimimaan tietotekniikan käyttäjinä tai kohteina eri arjen tilanteissa ja paikoissa, halusivat he sitä tai eivät.

Tietoyhteiskuntaneuvoston vuonna 2006 julkaiseman raportin mukaan tietotekniikan soveltamista Suomessa voi kuvata seuraavin tiedoin:

Suomessa oli runsaat 1,3 miljoonaa laajakaistaliittymää; 95% suomalaisista oli laajakaistapalvelun tavoitettavissa

79% 15-74 vuoden ikäisistä suomalaisista oli käyttänyt Internetiä
63% oli käyttänyt verkkopankkia
49% oli joskus ostanut verkkokaupasta.

Välitön ja näkyvä tietotekniikan soveltaminen ulottuu siis merkittävään osaan suomalaisista.
Näkymättömän tietotekniikan kattavuus on kuitenkin vielä suurempi. Harva ihminen tulee ajatelleeksi, tai edes osaa arvata, montako tietokonesuoritinta hän mahtaa omistaa. Niitä on runsaasti: uusissa autoissa hyvinkin parisenkymmentä, televisiossa, kännykässä, jääkaapissa, uunissa, jne. Toistaiseksi, ja mahdollisesti myös kauan tulevaisuudessa, nämä suorittimet tekevät työtään piilossa käyttäjiltä. On kuitenkin ajateltavissa, että monet näistä laitteista tulevat tietoteknisesti näkyviksi langattoman tietoliikenteen kautta. Oletettavasti kodin viihde-elektroniikka tulee toimimaan tässä ajurina, varsinkin koska digitaalinen televisio tuo sen tietoteknistymiselle vauhtia.

Välillisen tietotekniikan kohtaa joka kerta kun maksaa ostoksensa kaupan kassalla: myyjä ei kaiva vaihtorahaa kassakoneesta, vaan tietoverkkoon kytketystä kassapäätteestä. Jos kuluttaja maksaa ostoksensa maksukortilla, tai tarjoaa kanta-asiakaskorttiaan, on ostotapahtuma kohdistettavissa häneen itseensä. Sama toistuu kirjastossa, terveysasemalla, julkisessa liikenteessä. Jo varsin pian ollaan tilanteessa, jossa melkein kaikki arkiset toimet ovat myös informaatiotoimia: niistä jää jälki tietoverkkoon ja tätä tietoa myös sovelletaan. Yksityisyyden suojasta huolissaan olevat henkilöt eivät ole huolissaan ihan turhaan.

Tietotekniikka 3

Tässä kehikossa julkisen vallan rooli tietotekniikan kehittäjänä voidaan jakaa kahteen osaan:
Käyttäjäroolissa julkinen valta hakee keinoja paitsi oman toimintansa tehostamiseen, myös perustehtäviensä ja -arvojensa kuten demokratia, tasa-arvo, läpinäkyvyys ja vuoropuhelu kansalaisten kanssa edistämiseen.

Reguloijaroolissa julkinen valta tavoittelee kaikille avoimen, kilpailua ja innovaatioita edistävän digitaalisen markkinan synnyttämistä ja uusien palvelujen käyttöönottamisen esteiden purkamista edistämällä turvallisuutta, luottamusta ja läpinäkyvyyttä. Parempien digitaalisten palvelujen ja laskevien hintojen kautta se hakee lisäarvoa koko yhteiskunnalle (sekä talouskasvun ja uusien työpaikkojen kautta myös lisäverotuloja julkiselle vallalle).

Käyttäjäroolissa oikeastaan kaikki julkisen toiminnan sektorit voivat olla hedelmällisiä tietotekniikan soveltamisen kohteita: sosiaalitoimi, opetus ja tutkimus, terveydenhuolto, ympäristöhallinto ja kaavoitus, liikenneinfrastruktuuri, informaatiosodankäynti, maanpuolustus ja yleinen turvallisuus. Tässä suhteessa pullonkaulana varsinkin Suomessa on se, että vain harvat järjestelmätoimittajat pystyvät ylimalkaan hallitsemaan näiden palvelujen problematiikkaa. Myös erilaiset rakenteelliset esteet, kuten eri ministeriöiden reviiriristiriidat sekä valtion ja kuntien tehtävänjako vaikeuttavat tietotekniikan laajamittaista soveltamista.

Regulaattorina valtiovalta, suurelta osin EU-säännöksiin nojautuen mutta myös niitä muokaten, ohjaa digitaalisten markkinoiden kehittymistä erilaisin pakottavin tai insentiivejä säätelevin toimin. Edellisestä esimerkki on vaikkapa telemarkkinasääntely, jossa tavoitteena on halpojen ja kattavien telepalvelujen saaminen koko maahan. Laajakaistastrategiaa valtiovalta on ohjannut sekä pakottein että insentiivein. Julkisen vallan rooli tietoturvan normitason edistäjänä on sekin keskeinen. Suomessa regulaattorina toimii lähinnä Liikenne- ja viestintäministeriö.

Tietotekniikka 2

Yritykset jotka osallistuvat erilaisten massakulutukseen tarkoitettujen sisältöjen (massamedia) tuottamiseen ja jakeluun ovat tietotekniikan soveltajina, mutta myös sen kehityksen kohteina, erityisasemassa. Näitä ovat ennen muuta mediatalot, jotka tyypillisesti toimivat useiden eri medioiden alueella (kustannustoiminta, sanomalehdet, aikakauslehdet, televisio, radio, Internet), mutta myös esimerkiksi elokuvien ja äänilevyjen tuottajat.

Näitä kaikkia sisällön muotoja yhdistää se, että ne vallan hyvin voidaan esittää tietotekniikan hallitsemassa muodossa digitaalisena mediana. Näin muodoin niitä voi myös luoda ja muokata tietokoneilla, jaella Internetissä ja ennen muuta niistä voidaan tehdä rajattomasti kopioita joiden laatu vastaa täydellisesti alkuperäistä kappaletta - toisin kuin esimerkiksi valokopiot tai äänikasettien kopiot.

Sisältöyrityksille tämä on sekä suuri mahdollisuus että suuri uhka.

Mahdollisuudet ovat mittavat. Tietotekniikan avulla sisällön tuottamisen ja varsinkin jakelun kustannuksia voidaan laskea ja sille voidaan saavuttaa suurempi yleisö. Sisältö voidaan kohdentaa tarkemmin kullekin kuluttajalle ja tätä kautta kohentaa tämän siitä saamaa käyttäjäkokemusta. Sisältöön voidaan liittää erilaisia oheispalveluja jotka nostavat edelleen kuluttajan saamaa lisäarvoa ja myös kiinnittävät hänet tiukemmin juuri tällaisen sisällön kuluttajaksi. Olennaisesti sama sisältö voidaan tietotekniikkaa soveltaen tuottaa eri muodoissa eri jakelukanaviin, ja näin pidentää sen elinkaarta markkinoilla (esimerkiksi elokuvien elinkaari teatteri – DVD – maksutelevisio – julkinen televisio). Nämä kaikki mahdollisuudet ovatkin ainakin osin toteutuneet ns. uusmedian yritysten kohdalla, kuten WWW:n portaaliyritykset tai Applen menestynyt iTunes-palvelu.

Näiden mahdollisuuksien kääntöpuolena ovat uhat, jotka koskettavat varsinkin ns. traditionaalisen massamedian tuottajia. Kaikki median muodot kilpailevat kuluttajien huomiosta ja ajasta; se aika, joka kulutetaan vaikkapa Internet-selailuun on poissa lehtien lukemisesta ja television katsomisesta, ja laskee näiden medioiden mainosten arvoa. Niinpä kaikki mediatalot ovatkin katsoneet aiheelliseksi toimintansa laajentamisen myös uusmedian alueelle. Tällöin kuitenkin uhkana on kannibalismi: uudet sisältötuotteet syövät vanhat. Huolen aiheisiin kuuluu myös piratismi, joka kaihertaa varsinkin äänilevy- ja elokuvatuottajia.

Tietotekniikka 1

Elinkeinoelämän tarpeet ja sovellutukset ovat historiallisesti ohjanneet tietotekniikan kehittymistä ratkaisevalla tavalla. Vaikka nyttemmin muut sovellutusalueet vaikuttavat nekin merkittävästi tietotekniikan kehitykseen, on elinkeinoelämän sovellutusimu edelleen merkittävä.
Elinkeinoelämän sovellutuksia dominoi tällä hetkellä kaksi tärkeää tekijää: integroidut ohjausjärjestelmät ja Internet.

Yritykset, suuret ensin ja pienemmät myöhemmin, ovat ottaneet 1990-luvun aikana ja jälkeen käyttöön laajoja integroituja ohjelmistoja jotka kattavat liiketoiminnan kaikki alueet asiakashallinnasta tuotannonohjaukseen. Tällaisia järjestelmiä ovat:

* toiminnanohjausjärjestelmät (Enterprise Resouce Planning, ERP)
* tuotteen elinkaaren hallintajärjestelmät (Product Lifecycle Management, PLM)
* tuotetiedon hallintajärjestelmät (Product Data Management, PDM)
* toimitusketjujen ja logistiikan hallintajärjestelmät (Supply Chain Management, SCM)
* asiakastiedon hallintajärjestelmät (Customer Relationship Management, CRM)
* henkilöstön hallintajärjestelmät (Human Resource Management, HRM)
* tietokoneavusteinen suunnittelu (Computer Aided Design, CAD).

Vaikka näiden järjestelmien hyödyntäminen ei olekaan aivan yksinkertaista – ja monet järjestelmäinvestoinnit ovat myös epäonnistuneet tai viivästyneet – on niiden yhteisvaikutus kuitenkin olennaisen merkittävä. Yritykset ovat voineet oikoa toimintatapojaan, nopeuttaa reagointikykyään markkinoiden muutoksiin ja lisätä toimintansa tarkkuutta ja taloudellisuutta.
Ennen muuta ne ovat voineet arvioida uudestaan omaa rakennettaan, ja useinkin päätyä ulkoistamaan toimintoja jotka ei ole katsottu kilpailukyvylle olennaisiksi tai jotka on voitu hoitaa tehokkaammin ulkoistuspartnerin avulla. Tämä koskee myös yrityksen tietoteknisten palvelujen toteuttamista, ja monet yritykset ovatkin luopuneet omista IT-osastoista ja ostavat tarvitsemansa palvelut palvelutoimittajilta. Onkin alettu puhua palvelutaloudesta ja jopa sitä tutkivasta palvelutieteestä (Services Science).

Internet ja sen teknologiat, ennen muuta XML-metakieleen nojaavat sähköisen liiketoiminnan kielet kuten EbXML, ovat puolestaan tehneet mahdolliseksi tietotekniikan soveltamisen yritysten verkottumisen, so. yritysten välisten liiketoimintatransaktioiden toteuttamiseen olennaisesti uudessa mittakaavassa. Liiketaloustieteen silmin kyse on transaktiokustannusten romahduksesta: kun koko toimitusketju ja sen kaikki transaktiot tilauksesta toimitukseen voidaan hoitaa sähköisesti, on näiden kustannusten kannalta samantekevää, valmistetaanko tuote Suomessa vai Kiinassa. Tätä kautta tietotekniikka on vauhdittanut merkittävästi globalisaatioksi kutsuttua ilmiötä. Pankkien markkinoille tulevat kattavat sähköisen maksamisen järjestelmät ovat vauhdittamassa tätä yhä enemmän.

Internet on myös tehnyt mahdolliseksi tarjota kuluttajille verkkokaupan välineitä. Tässä olennaista on se, että kuluttajista ja heidän käyttäytymisestään voidaan kerätä hyvin tarkkaa tietoa, jota voidaan hyödyntää monin tavoin yrityksen toiminnassa, esimerkiksi tuottamalla asiakkaille juuri heille suunnattuja tuotteita ja palveluja ns. massakustomoinnin periaatteiden mukaisesti soveltamalla tiedon louhintaa kerättyyn asiakastietoon.

Yritykset soveltavat tietotekniikkaa myös tietotyöhön kaikissa sen muodoissa: tutut toimistosovellutukset Word, Excel, ja PowerPoint ovat valkokaulustyöläisten arkisen aherruksen keskeisiä välineitä. Niiden integroituminen edellä hahmoteltuun kokonaisuuteen on kuitenkin osoittautunut tuskalliseksi ja on edelleen suhteellisesti lapsenkengissä. Sama koskee vielä suuremmassa mitassa liikkuvaa tietotekniikkaa ja digitaalisen median soveltamista, joissa yritykset edelleen ovat kuluttajamarkkinoihin verrattuna lähtökuopissa.

19.5.2011

Playstation 3 on hakkeroitu

Yksi historian suurimmista tietomurroista on vienyt myös suomalaisten henkilökohtaisia tietoja.

Pelikonsoli Playstationin verkkopalveluun murtautuneet hakkerit saivat saaliikseen ainakin käyttäjien nimiä, tunnuksia, salasanoja, osoitetietoja ja mahdollisesti myös luottokorttitietoja.

Verkkopalvelulla on noin 77 miljoonaa käyttäjää, joista suomalaisia on satoja tuhansia.

Aamulehden kysymyksiin tietomurrosta vastasivat tietoturvayhtiö F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen ja Sonyn laitteita jakelevan Nordisk Filmin kaupallinen johtaja Antero Paljakka.

Ketkä Playstationin pelaajista ovat vaarassa?

Paljakka: – Riski koskee PS3:n pelaajia, jotka ovat rekisteröityneet tietoverkon käyttäjiksi. PS2:n pelaajat voivat olla huoleti.

Miksi ihmiset ovat rekisteröityneet?

Hyppönen: – Ihmiset ovat rekisteröityneet palveluun, koska niin pääsee pelaamaan muita käyttäjiä vastaan. Verkossa voi pelata esimerkiksi pokeria ja autopelejä tai ostaa pelejä ja musiikkia.

Voivatko hakkerit päästä käsiksi pankkitileille?

Hyppönen: – Luottokorttitapahtumia tulee seurata entistä tarkemmin. Jos huomaa outoja tapahtumia, niistä kannattaa ilmoittaa välittömästi luottokorttiyhtiöön.

Ovatko muut verkossa pelaavat vaarassa?

Hyppönen: – Tämä nimenomainen hyökkäys koskee vain Playstationin verkkopalvelua.

Kuinka suuret rahat verkkorikollisuudessa liikkuu?

Hyppönen: – Ammattimaiset verkkorikollisuusjengit hyötyvät rikoksistaan satoja miljoonia euroja vuodessa. Verkosta löytyy kasapäin esimerkkejä virustehtailijoista, jotka ovat tulleet miljonääreiksi.

Ketkä ovat Playstationin hakkeroinnin takana?

Hyppönen: – Tekijöistä ei ole tietoa. Poliisi tutkii asiaa.

Olisiko tietovuoto voitu estää?

Hyppönen: – Vaikuttaa siltä, että Sony on tallentanut käyttäjiensä luottamuksellisia tietoja huolimattomasti. Mikäli tiedot on tallennettu peräti salaamattomassa muodossa, se on selvä laiminlyönti Sonylta.

Onko Sony tallentanut huolimattomasti Playstation-käyttäjiensä tietoja?

Paljakka: – En usko siihen. Tarkempia teknisiä tietoja minulla ei ole.

Korvaako Sony asiakkailleen tietomurron?

Paljakka: – Tällä hetkellä Sony tekee kaikkensa tilanteen korjaamiseksi. Mahdolliset korvausasiat käsitellään myöhemmin.

Lähde: Aamulehti

Varastetut luottokorttitiedot Twitterissa

Huijarit ovat valjastaneet mikroblogi Twitterin varastettujen luottokorttitietojen kauppaamiseen, F-Secure havaitsi.

Anastettujen luottokorttitietojen myynti onnistuu muutenkin kuin leppoisissa verkkokeskusteluissa. Tietoturvayhtiö F-Secure poimii esimerkiksi Shoaib Ahmed -nimellä esiintyvän kauppiaan, joka ilmoittaa asuinpaikakseen Islamabadin Pakistanissa.

Ahmed mainostaa Twitter-viesteissään "dumpseja", eli varastettuja korttitietoja cvv-koodeineen kaikkineen.

Viestien linkkejä klikkaamalla pääsee verkkosivulle, joka esittää suurta korttikopioiden kasaa. Visa- tai esimerkiksi Mastercard-korttien hinnat liikkuvat lähdemaasta riippuen. Halvimmillaan kortti maksaa puolitoista euroa ja kalleimmillaan noin 14 euroa.

Tiedot on luultavasti varastettu kotitietokoneisiin ujutetuilla keylogger-ohjelmilla, jota tallentavat näppäinten painalluksia. Eikä siinä kaikki. Mies tarjoutuu ostamaan asiakkaan puolesta vaikkapa iPhonen varastettujen luottokorttien avulla. Hän lupaa toimitukset kotiin.

Lisäksi Ahmed väittää myyvänsä pääsyä muiden ihmisten pankkitileille varastettujen salasanojen avulla. 20 000 euroa sisältävä tili maksaa noin 700 euroa.

Lähde:Itviikko

17.5.2011

Apple iPad 2 arvostelu

iPad2 on ulkoisesti varsin vakuuttava ilmestys. Design muistuttaa läheisesti iPhone- ja iPod Touch-laitteita, mutta lähes kymmentuumaisen näytön myötä kokoa on reilusti enemmän. Ensi tuntumat laitteen päälle kytkemisen ja iTunesin kanssa aktivoinnin jälkeen olivat hiukan kahtiajakoiset – kuva on iso ja kirkas, mutta tarkkuutta voisi jo tämän kokoisessa ja läheltä katseltavassa ruudussa olla enemmänkin. Varsinkin nettiselailu hyötyisi tarkemmasta näytöstä selkeästi. Silmä kuitenkin tottuu nopeasti tähänkin näyttöön, eikä lievä tarkkuusvaje muodostu käytön edetessä ongelmaksi. Äänipuoli sen sijaan yllättää positiivisesti – iPad 2:ssa on laitteen kokoon suhteutettuna ponteva ja selkeä kaiutinääni, jota kuuntelee isompien kaiutinten puuttuessa ihan mielellään. Toki 3,5mm kuulokeliitännästä saa kaivettua esille hifimmän äänimaailman, mikäli luurit vaan ovat kunnollisenlaatuiset.

Yleinen käyttötuntuma on tuttua ja turvallista Applea. Valikoiden vierittelyt, nettisivujen selailut ja jopa tekstinsyötty onnistuvat herkän ja käyttökelpoisen kosketusnäytön kautta. Varsinkin vaakatasossa QWERTY-näppäimistö on jo sen verran kookas, että sillä voi pienen harjoittelun jälkeen naputella jo useammallakin kuin yhdellä sormella, joka puolestaan nopeuttaa tekstinsyöttöä tuntuvasti. Ohjelmat avautuvat A5-tuplaydinprosessorin vauhdittamana nopeasti eikä ensimmäisten testipäivien aikana ilmennyt mainittavia hidastuisia normaalikäytössä.

Tietotekniikasta kun on kyse, niin tässäkään tapauksessa ei aivan ongelmitta selvitty. Ensimmäistä kertaa Garage Band-ohjelmaa käytettäessä iPad 2 koki nimittäin totaalisen hyytymisen: kesken virtuaalikitaran rämpyttelyn kuva juuttui paikalleen eikä laite reagoinut enää mihinkään näppäinpainalluksiin. Ensin tuli mieleen irroittaa laitteen akku, mutta hetkinen – sehän on sisäänrakennettu, ei auta. Apu löytyikin pakotetusta uudelleenkäynnistyksestä, jonka saa aikaan koti- ja virtanäppäimiä pohjassa pitämällä. Pieni kiusa muuten niin viimeistellyssä kokonaisuudessa. Sittemmin ei jumiutumisia ole ilmennyt, joten kyse lienee yksittäisestä sattumasta.

Uusia ominaisuuksia iPad2:ssa edustavat etu- ja takapaneelin kamerat. Huomaamattoman pienet kamerat tuottavat kuvanlaatua, joka ei sekään juuri huomiota osakseen kerää – varsinkin valokuvat ovat molemmilla kameroilla kuvattuna hyvin vaatimattomia, korkeintaan pienimuotoiseen bloggaamiseen ja muuhun nettijulkaisuun sopivia. Videotallennuksen laatu sen sijaan vaikuttaa aivan käyttökelpoiselta – teräväpiirtovideoita katselee kohtuudella ainakin tietokoneen ruudulta. Yhteenvetona kameroista voisi sanoa, että ei iPadeja pelkästään niiden takia kannata ostaa, mutta lisänä jo ennestään hyvään kokonaisuuteen ne ovat aivan tervetulleita.
iPad 2:n suurin vahvuus on ohjelmistotarjonta. App Storessa on jo tässä vaiheessa kohtuullisen paljon iPad-sovelluksia, ja pakon edessä iPhone-ruudulle sovitettujakin ohjelmistoja voi käyttää, kunhan hyväksyy joko suht pienen kuvakoon tai rosoiseksi koko näytölle suurennetun grafiikan. Juuri käyttökelpoiset ohjelmistot houkuttelevat iPad 2:n äärelle – esimerkkeinä voisi mainita vaikkapa 3,99 euron hintaan App Storesta ladattavan Garage Band-musiikkiohjelmiston tai hienosti toimivat selain- ja sähköpostiohjelmat. Ohjelmistoista voisikin oikeastaan kirjoittaa ihan eri jutun…

Kokonaisuutena Apple iPad 2 on erittäin vahva esitys vailla merkittäviä ongelmia. Pienistä näytön ja kameran tarkkuuksiin liittyvistä nurinoista huolimatta iPad on edelleen sujuva ja miellyttävän helppokäyttöinen kokonaisuus, joka hoitaa tärkeimpiä nettiajan askareita ilman turhaa säätämistä ja vääntämistä. Pelikoneenakin iPad2 saattaa yllättää, mikäli fyysisten ohjainnappien puute ei muodostu liian suureksi esteeksi. Erikoismaininnan Apple iPad2 ansaitsee hyvästä akustaan, josta järkevällä käyttömäärällä riittää potkua koko päiväksi. Ontuvan vertauksen uhallakin on pakko todeta, että halvimpiin miniläppäreihin verrattuna hinta on kova, mutta kilpailijoidenkin tablet-tietokoneet maksavat useampia satasia – siinäkin suhteessa iPad2 kestää siis vertailun. Vakavampaan hyötykäyttöön iPad2 ei varauksetta ja ongelmitta veny, joten kevyelle reissuläppärillekin on vielä paikka aktiivikäyttäjän kalustossa. Viihdelaitteena “pädi” kuitenkin vakuuttaa vahvasti.

Lähde: Tekniikkaparkki

It-termit

Prosessori (Prosessorin tyyppi)
Prosessori eli suoritin on laitteen aivot, joka suorittaa varsinaisten ohjelmien ajon. Prosessorin nopeus ja arkkitehtuuri vaikuttavat huomattavasti laitteen suorituskykyyn. Prosessorin nopeutta mitataan kellotaajuudella, joka ilmoitetaan megahertseinä (MHz) tai gigahertseinä (GHz). Prosessoreita valmistaa kaksi suurtaa yhtiötä, Intel ja AMD, joiden suorittimet ovat teholtaan melko tasavertaisia.

Kellotaajuus (Prosessorin (todellinen) kellotaajuus)
Kellotaajuus mittaa, kuinka monta tilanvaihdosta sekunnissa prosessori pystyy suorittamaan. Kellotaajuus ilmoitetaan hertseissä (yleensä gigahertseissä, GHz). Kellotaajuus vaikuttaa koneen suorituskykyyn, mutta taajuuden kasvattaminen ei kuitenkaan välttämättä nosta koko tietokoneen suorituskykyä.

Näytön koko (Näytön koko)
Näytön halkaisija tuumina.

Resoluutio (Näytön ominaistarkkuus)
Resoluutio (eli "näytön tarkkuus") kertoo näytön kuvapisteiden määrän. Resoluutio ilmoitetaan muodossa pisteiden lkm vaakasuunnassa x pisteiden lkm pystysuunnassa.

Kovalevy (Kovalevyn tallennustilan koko)
Laitteen sisäisen kovalevyn suuruus ilmoitetaan gigatavuina (GB). Kovalevyä tarvitaan eri tiedostojen, ohjelmien ja käyttöjärjestelmän varastoimiseen.

Kovalevyn nopeus (Kovalevyn pyörimisnopeus)
Kovalevyn nopeudella tarkoitetaan levyn pyörimisnopeutta, joka kertoo, montako kierrosta minuutissa (rpm) levy voi nopeimmillaan pyöriä. Mitä suurempi pyörimisnopeus, sitä nopeammin kovalevy (teoriassa) pääsee käsiksi tietoon.

SSD (Onko laitteessa ns. solid-state -kovalevyä, eli "flash-kovalevyä")
SSD (lyhenne sanoista Solid State Drive) on flash-muistin tapaan puolijohteisiin perustuva tallennusmedia, joka on suunniteltu tavallisen (magneettisiin levyihin perustuvan) kovalevyn korvaajaksi. SSD:n etuja ovat energiatehokkuus, nopeus (datahaussa) sekä luotettavuus. SSD-asemat ovat kuitenkin vielä harvinaisia, sillä ne ovat (toistaiseksi) kalliita valmistaa ja kapasiteetiltaan pienempiä kuin tavalliset kovalevyt.

S-Video (S-Video -ulostulo)
S-Video on analoginen videon siirtotapa ja kaapeli/liitin. S-Videossa video on jaettu Y eli luminanssi ja C eli krominanssi osiin, jotka kuljetetaan eri johtoja pitkin. Laadultaan S-Video sijoittuu komposiittivideon ja komponenttivideon välimaastoon. Lisäinfoa aiheesta löydät täältä.

WLAN (Sisäänrakennetun WLANin tyyppi)
WLAN (Wireless Local Area Network) on langaton lähiverkko, jolla voi yhdistää eri verkkolaitteet ilman kaapeleita. Mikäli kannettavassa koneessa on WLAN-adapteri, voidaan kone yhdistää WLAN-verkkoon. Yleisesti käytössä on 2-3 eri WLAN-standardia, joiden merkittävin ero on tiedonsiirtonopeus. Standardiversion 802.11b nimellisnopeus on 11 Mbit/s, version 802.11g 54 Mbit/s ja version 802.11n 300 Mbit/s.

Muistia (Koneeseen vakiona asennetun muistin määrä)
Sisäinen RAM-muisti on tietokoneen työmuisti, joka sisältää ajettavat ohjelmat ja käsittelyssä olevan tiedon. Muistin määrä ilmoitetaan megatavuina (MB). Muisti on tärkeää erityisesti ajettaessa useita ohjelmia samanaikaisesti tai raskaita, paljon muistia vaativia ohjelmia.

Maksimi muistin määrä (Paljonko laitteeseen voi maksimissaan asentaa muistia)
Enimmäismäärä muistia, jota kone osaa hyödyntää. Enimmäismäärä vaihtelee koneittain.

PCMCIA (PCMCIA -korttipaikka)
PCMCIA (Personal Computer Memory Card International Association, myös PC Card) on tietokoneen laajennuskorttipaikan tyyppi, joka on hyvin yleisesti käytössä kannettavissa tietokoneissa. Korttipaikkaan voidaan kytkeä esimeriksi Ethernet-sovittimen, modeemin, muistikortinlukijan tai kiintolevyn, ja kortti on yleensä vaihdettavissa koneen ollessa päällä.

ExpressCard (Onko laitteessa ExpressCard-laajennuspaikkaa)
ExpressCard suunniteltu PCMCIA-korttipaikan korvaajaksi. Korttipaikka löytyy suurimmasta osasta uusia kannettavia, ja kortti on mahdollista vaihtaa koneen ollessa päällä. Korttipaikkaan voi kytkeä esimerkiksi lisämuistia, TV-viritinkortin, modeemin, SSD-aseman tai muistkortinlukijan.

USB-portteja (USB tai USB2 -laajennusväylien määrä)
USB-väylät on tarkoitettu ulkoisia laajennuksia varten. USB-väylään voi liittää esimerkiksi erillisen näppäimistön, hiiren, web-kameran, kovalevyn tai muistitikun. Väylien lukumäärä asettaa rajan sille, kuinka monta lisälaitetta koneeseen voi liittää samanaikaisesti.

FireWire-portteja (Sisäänrakennettujen FireWire-väylien määrä)
FireWire (virallisesti IEEE.1394, tunnetaan myös nimillä DV ja i.Link) on sarjamuotoinen väylä, jonka kautta laitteet voivat kommunikoida keskenään. Pienikokoinen liitin on hyvin yleinen digitaalisissa videokameroissa.

Bluetooth (Sisäänrakennettu BlueTooth-tuki)
Mikäli koneessa on Bluetooth-tuki, voidaan yhteyttä käyttää tiedostojensiirrossa Bluetooth-laitteiden välillä. Bluetoothia voidaan hyödyntää esimerkiksi muodostettaessa yhteys puhelimen ja koneen välille, jolloin puhelinta voidaan käyttää modeemina. Bluetoothilla voidaan liittää koneeseen myös lisälaitteita, kuten hiiren, näppäimistön tai tulostimen.

Optinen asema (Laitteen mukana (peruskokoonpanossaan) tulevan optisen aseman tyyppi)
Optinen asema tarkoittaa tietokoneeseen kytkettävää laitetta, joka kykenee lukemaan optiselle medialle (kuten CD-, DVD-tai Blu-ray-levylle) tallennettua tietoa. Osa asemista osaa ainoastaan lukea levyjä, kun taas toiset osaavat myös kirjoittaa dataa eri tyyppisille levyille. Lisää tietoa eri levytyypeistä mm. AfterDawnin sanastossa.

LAN (Ethernet-liitännän tyyppi)
Mikäli koneessa on sisäinen ethernet-verkkokortti (LAN-kortti), ei erillistä verkkokorttia tarvita verkkoyhteyden muodostamiseen. Verkkoyhteyden nopeus riippuu kortin tyypistä. Hitain vaihtoehto on 10BASE-T (siirtää 10 Mbit/s), joka häviää nopeudessa sekä 100BASE-TX:lle (100 Mbit/s) että 1000BASE-T:lle (1 Gbit/s).

GPU (Näytönohjaimen valmistaja ja tyyppi)
GPU (lyh. sanoista graphics processing unit) tarkoittaa grafiikkaprosessoria, joka vastaa video- ja kuvadatan käsittelystä. Kannettavissa tietokoneissa grafiikkapiirit on usein integroitu osaksi emolevyä, mutta kehittyneissä kannettavissa on kuitenkin omta grafiikkaprosessorinsa. GPU parantaa koneen 3D- ja grafiikkaominaisuuksia, ja tehokas GPU onkin tärkeä, mikäli koneella on tarkoitus pelata.

Näytönohjaimelle omaa muistia (Onko näytönohjaimella omaa muistia (eli ei jaettua muistia))
Pelkästään näytönohjainta varten varatun muistin määrä (megatavuina, MB).

HDMI (HDMI-ulostulo)
HDMI (High-Definition Multimedia Interface) on teräväpiirtotelevisioita varten liitintä, joka siirtää digitaalisesti samassa johdossa sekä kuvan että äänen.

DVI-ulostulossa HDCP-tuki (Tukeeko DVI-ulostulo HDCP-salausta)

Tablet PC (Tablet PC)
Tablet PC (tai Taulu-PC) on kosketusnäytöllä varustettu kannettava tietokone. Yleensä laitetta ohjataan stylus-kynällä. Perinteinen Tablet PC koostuu pelkästä kosketusnäytöstä. Kääntyvällä näytöllä varustettu Tablet PC muistuttaa perinteistä kannettavaa tietokonetta, mutta tarvittaessa näppäimistön saa taitettua näytön alle piiloon, jolloin laite toimii kuin perinteinen Tablet PC. Näppäimistö voi olla myös kokonaan irroitettava, jolloin laitetta voi käyttää joko näppäimistön kanssa tai ilman.

Lähde: Afterdawn

15.5.2011

Mikä on projektinhallinta?

Projektinhallinta tarkoittaa resurssien (kuten työvoiman) organisointia ja hallintaa sellaisella tavalla että projekti voidaan päättää suunnitellun sisältöisenä ja laatuisena, aikataulun sekä budjetin mukaisesti. Käytettäviin resursseihin luetaan esimerkiksi raha, työvoima, raaka-aineet, energia, tila ja palkat. Resurssien lisäksi huomioidaan esimerkiksi viestintä, laatu ja riskit.

Projektipäällikkö

Projektinhallinta on useimmiten projektipäällikön tehtävä. Projektipäällikkö ei useimmiten osallistu projektin muiden tehtävien tekemiseen, vaan lähinnä keskittyy projektin etenenemisen varmistamiseen ja eri osapuolten yhteistyön varmistamiseen siten että projektin riskit pienenevät. Projektipäällikkö toimii usein asiakkaan edustajana, ja siksi määrittelee ja toteuttaa asiakkaan tarpeet. Kommunikointi eri sidosryhmien kanssa on myös projektipäällikön tärkeimpiä tehtäviä.

Projektipäällikkö tekee projektin osituksen, tyypillisesti yhteistyössä muiden kokeneiden projektinjäsenten kanssa. Projektipäällikkö myös jakaa projektin tehtävät eri työntekijöille.

Projektinhallinnan tehtäviä

- Työn ja tavoitteiden suunnittelu
- Tavoitteiden analysointi
- Riskien hallinta (analysointi ja seuranta)
- Resurssien arviointi
- Resurssien jako
- Työn organisointi
- Resurssien hankinta
- Tehtävien jako
- Projektin etenemisen seuranta ja hallinta
- Tulosten analysointi
- Laadun hallinta
- Virheiden ehkäiseminen
- Projektin päättäminen
- Sidosryhmien kanssa kommunikointi

Projektinhallinnan tuotoksia

Menestyneiden projektien täytyy dokumentoida tavoitteet ja tuotokset riittävän hyvin. Nämä dokumentit toimivat projektin sponsorin, asiakkaiden ja projektin jäsenten odotusten linjaamiseksi.

- Projektin asetus
- Projektin liiketoimintasuunnitelma/kannattavuusselvitys
- Projektisuunnitelma
- WBS
- Muutostenhallinta/konfiguraationhallintasuunnitelma
- Riskien hallintasuunnitelma
- Viestintäsuunnitelma
- Asialista
- Tehtävälista
- Resurssinhallintasuunnitelma
- Projektin aikataulu
- Projektiraportti
- Vastuunjako
- Sidosryhmien analysointi
- Opitut kokemukset

Nämä dokumentit tallennetaan yleensä paikkaan, johon projektin sidosryhmillä on vapaa pääsy, esimerkiksi Intranetiin.

Lähde: Wikipedia

14.5.2011

Windows 7: Käyttäjätilien valvonta

Käyttäjätilien valvonta on Windowsin ominaisuus, joka auttaa sinua pitämään tietokoneen hallinnassasi ilmoittamalla sinulle, kun ohjelma tekee muutoksen, joka vaatii järjestelmänvalvojan oikeudet. Käyttäjätilien valvonta toimii säätämällä käyttäjätilisi oikeustasoa. Jos teet asioita, joita voit tehdä peruskäyttäjänä, kuten luet sähköpostia, kuuntelet musiikkia tai luot asiakirjoja, sinulla on peruskäyttäjän oikeudet, vaikka olisitkin kirjautunut sisään järjestelmänvalvojana.

Käyttäjätilien valvonta huomauttaa, kun tietokoneeseesi ollaan tekemässä sellaisia muutoksia, jotka vaativat järjestelmänvalvojan oikeudet. Jos olet järjestelmänvalvoja, voit jatkaa valitsemalla Kyllä. Jos et ole järjestelmänvalvoja, jonkun tietokoneen käyttäjän, jolla on järjestelmänvalvojan käyttäjätili tietokoneessa, täytyy kirjoittaa salasana, jotta voit jatkaa. Jos annat luvan, saat väliaikaisesti järjestelmänvalvojan oikeudet kyseisen tehtävän tekemiseen ja tämän jälkeen oikeutesi palautetaan peruskäyttäjän tasolle. Vaikka käytätkin järjestelmänvalvojan tiliä, tietokoneeseen ei voida tehdä muutoksia tietämättäsi. Tämä estää haittaohjelmien ja vakoiluohjelmien asentamisen tai muutosten tekemisen tietokoneeseen.

Kun tehtävän suorittamiseen tarvitaan oikeus tai salasana, Käyttäjätilien valvonta ilmoittaa asiasta jollakin neljästä erilaisesta valintaikkunasta. Seuraavassa taulukossa kuvataan erityyppiset ilmoitukseen käytetyt valintaikkunat ja annetaan ohjeet siitä, kuinka niihin tulee vastata.

Lähde: Microsoft

Windows 7 toimintokeskus

Toimintokeskus tarkistaa useita tietokoneen suojaukseen ja ylläpitoon liittyviä kohteita, jotka auttavat ilmaisemaan tietokoneen yleisen suorituskyvyn.

Kun tarkkaillun kohteen tila muuttuu (esimerkiksi virustentorjuntaohjelmisto vanhentuu), Toimintokeskus tuo näyttöön sanoman tehtäväpalkinilmaisinalueelle, Toimintokeskuksen kohteen tilan väri vaihtuu ilmaisemaan sanoman tärkeyden ja toimintoa suositellaan.

Toimintokeskuksen tarkistamien kohteiden muuttaminen:

Avaa Toimintokeskus napsauttamalla Käynnistä-painiketta , napsauttamalla Ohjauspaneeli ja valitsemalla sitten Järjestelmä ja suojaus -kohdasta Tarkista tietokoneen tila.

Valitse Muuta Toimintokeskuksen asetuksia.

Valitse kohteen valintaruutu, jos haluat Toimintokeskuksen tarkistavan kohteen muutokset tai ongelmat, tai poista valintaruudun valinta, jos haluat, että kyseistä kohdetta ei enää tarkisteta.

Valitse OK.

Jos haluat seurata jotakin kohdetta itse (esimerkiksi käyttää jotakin muuta varmuuskopiointiohjelmaa kuin sitä ohjelmaa, joka sisältyy Windowsiin, tai varmuuskopioida tiedostosi manuaalisesti), etkä halua nähdä ilmoituksia sen tilasta, voit poistaa kohteen ilmoitukset käytöstä.

Kun poistat kohteen valintaruudun valinnan Muuta Toimintokeskuksen asetuksia -sivulla, et saa sanomia, etkä näe kohteen tilaa Toimintokeskuksessa. Microsoft suosittelee kaikkien luettelossa olevien kohteiden tilan tarkistamista, sillä monet kohteista voivat varoittaa tietoturvaongelmista.

Jos kuitenkin päätät poistaa käytöstä jonkin kohteen sanomat, voit aina ottaa sanomat uudelleen käyttöön. Valitse kohteen valintaruutu Muuta Toimintokeskuksen asetuksia -sivulla ja valitse sitten OK. Voit myös napsauttaa pääsivulla kohteen vieressä olevaa Ota kohdetta koskevat sanomat käyttöön -linkkiä.

Lähde: Microsoft

Ilmainen tietotruva Mac-tietokoneelle

Intego on kehittänyt pitkään tietoturvaohjelmia Macille. VirusBarrier Express on kotikäytössä ilmainen helppkäyttöinen virustorjuntaohjelma. 1.1-version myötä ohjelmaan saatavat viruskuvauspäivitykset ovat myös ilmaisia.

Tietoturvayhtiöt ovat tuoneet kilvan ohjelmiaan Macille. Intego houkuttelee kotikäyttäjiä ilmaisella VirusBarrier Expressillä, jonka voi ladata suoraan Mac App Storesta.

Ohjelma käynnistyy nopeasti ja sen käyttöliittymä on yksinkertainen ja varsin tyylikäs. Haittaohjelmia voidaan etsiä kolmella vaihtoehdolla. Nopea skannaus käy läpi vain osan tiedostoista, mutta tarkempaa määritystä ei kerrota. Täysi skannaus käy läpi koko kiintolevyn ja kolmas vaihtoehto on määrittää käsin tarkistettavat kohteet.

Ohjelmaan voidaan määrittää lisäksi skannauksen ulkopuolelle jätettävät kohteet ja ajastaa skannaus tapahtumaan vaikka viikoittain.

Skannaus tapahtuu nopeasti ja ilman suurempaa prosessorikuormitusta, mutta monista kilpailijoistaan poiketen VirusBarrier Express ei etsikään lainkaan Windows-haittaohjelmia. Integon logiikkana onkin myydä Mac App Storessa kuusi euroa maksavaa Plus-versiota, joka tunnistaa myös Windows-haittaohjelmat.

VirusBarrier Express on hyvin tehty ohjelma, mutta Windows-haittaohjelmien tunnistamisen puuttumisen takia se ei ole järkevin vaihtoehto koti-Macin tietoturvaohjelmaksi.

Ohjelman lataus tästä linkistä: http://itunes.apple.com/fi/app/virusbarrier-express/id411642093?mt=12

Lähde: Tietokone.fi