Nuorten netiketti - muista omat oikeutesi netissä

Netti on mahtava juttu! Netissä on mukava hengailla kavereiden kanssa, etsiä tietoa, pelailla, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Jokaisella on myös netissä oikeuksia, joita ei saa loukata. Lue nämä oikeudet ja pohdi, käytätkö sinä nettiä fiksusti ja turvallisesti.

Verkkokaupan perustaminen - lue tämä ennen perustamista

Ohjelmiston valitseminen. Ensimmäiset tärkeät päätökset on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeimpien joukossa on verkkokaupan takana pyörivän ohjelmiston valitseminen.

Kotisivujen teko

Ohessa on lyhyt katsaus nettisivujen luomiseen. Tälle sivulle listasin asioita joita vaaditaan ja joista on lähdettävä liikkeelle. Jos olet aloittelija ja HTML-koodi sinulle ei ole tuttua, niin listasin myös useita paikkoja, josta saa hyvännäköisiä nettisivuja ilmaiseksi!

Perustietoa informaatioteknologiasta

Internet on maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko, jonka tunnetuin käyttömuoto on www eli web (World Wide Web). Vaikka vasta www teki internetistä suuren yleisön tunteman ja käyttämän, www on siis vain osa internetiä.

Mikä on internet?

Tarkalleen ottaen internet on kansainvälinen tietokoneverkosto, joka on muodostettu tiedonvälitystä varten. Nimi "internet" tulee sanoista international eli kansainvälinen ja network eli verkko tai verkosto.

25.8.2012

Mikä on https?

HTTPS (Hypertext Transfer Protocol Secure) on HTTP-protokollan ja SSL/TLS-protokollan yhdistelmä, jota käytetään tiedon suojattuun siirtoon webissä. Tiedot salataan ennen lähettämistä SSL-protokollan (tai uudemman miltei samanlaisen TLS-protokollan) avulla. HTTPS-yhteyksiä käytetään usein maksunvälityksiin World Wide Webissä.



SSL-salausta käytettäessä tarvitaan varmenne. Varmenteen avulla käyttäjä voi paremmin selvittää, minkä palvelimen kanssa verkossa todellisuudessa asioi.

Selaimessa käytetty protokolla on HTTPS, kun osoite alkaa "https://".

Normaalisti HTTPS-protokolla käyttää TCP-porttia numero 443.


Mikä on Blogger?

Blogger http://www.blogger.com on hakukoneyhtiö Googlen omistama blogipalvelu, joka on ollut verkossa vuodesta 1999 lähtien. Sen perusti tuolloin Pyra Labs -niminen yritys, jonka Google osti vuonna 2003. Bloggeria on ollut mukana perustamassa myös mikroblogipalvelun Twitterin perustaja Biz Stone. Ensijulkaisunsa aikoihin palvelu oli ensimmäisiä blogaukseen keskittyneitä alustoja, ja sille kuuluu ainakin osakiitos blogien suosion noususta 2000-luvulla. Blogger oli ensimmäisiä blogipalveluita, joiden käyttäjien ei tarvinnut käyttää HTML:ää tai lähettää sisältöä erikseen kotisivupalvelimelle, vaan blogimerkinnät voitiin kirjoittaa suoraan lomakkeeseen webissä.



Bloggerin saamaa kiritiikki

Syksyllä 2005 splogien, eli pelkästään muiden sivustojen hakukonetuloksissa nostamista varten perustettujen blogien määrä kasvoi ilmaisissa blogipalveluissa runsaasti. Etenkin Blogger joutui kritiikin kohteeksi, mikä oli Googlelle imagotappio. Pian sen jälkeen yhtiö lisäsi Flag-painikkeen palkkiin, jonka se näyttää Bloggerin palvelimilla sijaitsevissa blogeissa. Painikkeella kyseenalaisesta sisällöstä voi raportoida palvelun ylläpidolle. Sivua ei kuitenkaan poisteta kokonaan, vaikka raportti menisikin läpi, vaan se jätetään pois ainoastaan palvelun listauksista.



Blogger on saanut kritiikkiä myös liiasta yksinkertaisuudestaan ja uusien ominaisuuksien hitaasta toteuttamisesta. Esimerkiksi blogimerkintöjen luokittelu tai avainsanojen käyttö ei pitkään ollut mahdollista. Tämä on saanut monet blogaajat siirtymään toisille alustoille monipuolisempien ominaisuuksien perässä. Blogger on kuitenkin korostanut keskittyvänsä nimenomaan peruspalveluun, eli luovan tilan tarjoamiseen ihmisille.

Mikä on versionhallinta?

Versiohallinta on tekniikka, jolla pidetään kirjaa tiedostoihin (ja joskus myös paperiasiakirjoihin) tehdyistä muutoksista ja säilötään niiden vanhemmat versiot. Versiohallinnan kohteina voivat olla esimerkiksi CAD-piirustukset, erilaiset dokumentit tai ohjelmoinnissa lähdekoodi.

Koneenpiirustuksessa versiohallinta on ollut normaali menettelytapa jo vuosikymmeniä.

Versionhallinta tietotekniikassa

Tietotekniikassa versiohallintaa käytetään yleisesti ohjelmistoja kehitettäessä. Hyvän toimintatavan mukaan lähdekoodi pyritään pitämään versiohallinnassa, jossa muilla kehittäjillä on siihen pääsy ja päällekkäisten muutosten mahdollisuus vähenee. Ohjelmiston versiohallinta tallentaa myös tiedostojen aikaleiman ja tiedoston tallentajan nimen, joka on tärkeää jo tietoturvankin kannalta. Versiohallinnassa voidaan määrittää tietty versio ohjelmasta koostuvaksi tiettyjen tiedostojen tietyistä versiosta, ja kehittää eri versioita rinnan.


Suuremmissa järjestelmissä on yleistä pitää myös konfiguraatiotiedostoja versiohallinnassa, jolloin muutoksia ja niiden tekijöitä voidaan seurata.

Useissa avoimen lähdekoodin ohjelmistoprojekteissa versiohallinta on yleisesti myös projektin ulkopuolelta luettavissa, jolloin käyttäjillä on mahdollisuus noutaa välittömästi uusimmat muutokset ja osallistua ohjelman kehittämiseen.

Ketterä ohjelmistokehitys

Ketterä ohjelmistokehitys (engl. agile software development) on joukko ohjelmistotuotantoprojekteissa käytettäviä menetelmistöjä, joille on yhteistä toimivan ohjelmiston ensisijaisuus, suora viestintä ja nopea muutoksiin reagointi. Ketteriä menetelmiä on useita, mm. Extreme Programming (XP), Scrum, DSDM, Crystal Methods, Agile modeling, Adaptive software development, Pragmatic Programming, Feature driven development ja Gilb-EVO.

Ketterien menetelmien yleisimmät piirteet

Useimmat ketterät menetelmät pyrkivät minimoimaan riskejä jakamalla ohjelmistokehityksen lyhyisiin iteraatioihin, jotka kestävät tyypillisesti yhdestä neljään viikkoa. Kukin iteraatio on kuin pieni ohjelmistoprojekti ja sisältää kaikki uusien toimintojen julkaisemiseen tarvittavat tehtävät: projektisuunnittelun, vaatimusanalyysin, ohjelmistosuunnittelun, koodauksen, testauksen ja dokumentoinnin. Vaikka iteraatio ei välttämättä lisää niin paljon toiminnallisuutta, että tuotteen julkaisu olisi järkevää, ketterä ohjelmistokehitysprojekti pyrkii periaatteessa julkaisukelpoiseen ohjelmistoon jokaisen iteraation lopussa. Iteraation lopussa projekti arvioi uudelleen projektin prioriteetit ja päättää seuraavan iteraation sisällöstä.

Ketterät menetelmät pitävät suoraa viestintää (mieluiten kasvokkain) tärkeämpänä kuin kirjoitettuja dokumentteja. Useimmat ketterät tiimit työskentelevät samassa työtilassa, ja tiimiin kuuluvat kaikki, joita tarvitaan ohjelmiston saamiseen valmiiksi. Tämä tarkoittaa vähintään ohjelmoijia ja heidän ”asiakkaitaan”. (Asiakkaat määrittelevät tuotteen ja voivat olla tuotepäälliköitä, liiketoiminta-analyytikkoja tai varsinaisia käyttäjiä.) Tiimiin voi kuulua myös testaajia, käyttöliittymäsuunnittelijoita, teknisiä kirjoittajia ja päälliköitä.



Ketterät menetelmät korostavat toimivan ohjelmiston olevan ensisijainen edistyksen mittari eikä dokumentaatiolla ole samaa itseisarvoa kuin useissa perinteisemmissä malleissa. Tästä seuraa yleinen harhaluulo, että ketterä kehitys olisi kuritonta hakkerointia tai että suunnittelua ei tehtäisi lainkaan. Suunnittelua tehdään päinvastoin jatkuvasti, koko projektin ajan. Suunnitelmia vain ollaan halukkaampia muuttamaan kuin perinteisissä malleissa.

Agile Manifesto ja Agile Alliance

Vuonna 2001 17 merkittävää ketterän kehityksen (jota silloin kutsuttiin ”kevyiksi menetelmiksi”) puolestapuhujaa kokoontui Snowbirdin hiihtokeskukseen Utahissa keskustelemaan menetelmiensä yhteisestä perustasta. Tarkoitus oli luoda yhteistä pohjaa ketterille menetelmille ja edistää näin ketterän ajattelun leviämistä. Tuon kokoontumisen tuloksena he julkaisivat julistuksen nimeltä Agile Manifesto (’Ketterä manifesti’), jota pidetään ketterän kehityksen perusmääritelmänä. Manifestissa määritellään ketterille menetelmille neljä tyypillistä arvoa, sekä 12 periaatetta, joita menetelmät noudattavat.

Manifestin sisältö on seuraava:

Me etsimme parempia keinoja ohjelmistojen kehittämiseen tekemällä sitä itse ja auttamalla siinä muita.Tässä työssämme olemme päätyneet arvostamaan:

* Yksilöitä ja vuorovaikutusta enemmän kuin prosesseja ja työkaluja
* Toimivaa sovellusta enemmän kuin kokonaisvaltaista dokumentaatiota
* Asiakasyhteistyötä enemmän kuin sopimusneuvotteluita
* Muutokseen reagoimista enemmän kuin suunnitelman noudattamista.

Vaikka oikeallakin puolella on arvoa,me arvostamme vasemmalla olevia asioita enemmän.

Ketterien menetelmien käyttöä edistää Agile Alliance -niminen voittoa tuottamaton järjestö.

19.8.2012

Mikä on NFC?

Near Field Communication (NFC) on RFID:hen pohjautuva radiotaajuisen etätunnistuksen hyvin lyhyillä, korkeintaan muutamien senttimetrien, etäisyyksillä mahdollistava tekniikka. Suurin ero RFID:hen on se, että NFC-laite voi toimia sekä lukijalaitteena että tunnisteena, toisin kuin perinteiset RFID-laitteet. NFC on vasta yleistymässä oleva tekniikka, mutta sitä on suunniteltu käytettäväksi erityisesti matkapuhelinten yhteydessä liittämällä puhelimiin NFC-ominaisuudet. NFC on mahdollista saada puhelimiin jälkiasennettuna myös erityisten SIM- tai microSD-korttien avulla.

Standardit

NFC ja sen toiminnot on kuvattu standardeissa ISO/IEC 18092 (Interface and Protocol -1) sekä ISO/IEC 21481 (Near Field Communication Interface and Protocol -2). Lisäksi NFC on yhteensopiva ISO/IEC 14443 -x standardisarjan (Identification cards - Contactless integrated circuit cards - Proximity cards) kanssa, joka määrittelee yleisesti 13,56 MHz taajuudella toimivien kontaktittomien älykorttien ominaisuudet ja tiedonsiirron.

NFC:n standardien ylläpidosta vastaa vuonna 1961 perustettu Ecma International -järjestö. ISO/IEC 18092 ja ISO/IEC 21481 -standardit ovat hallinnollisesti kansainvälisen ISO/IEC JTC 1/SC 6 -komitean vastuulla, kun taas ISO/IEC 14443 -standardisarjasta vastaa kansainvälisen ISO/IEC JTC 1/SC 17 -komitea. Suomen osalta yllämainittujen komiteoiden työtä seuraa ja kansallisia kannanottoja lähettää SFS:n IT-standardisointi.

NFC Forum

Nokia, Philips ja Sony perustivat vuonna 2004 voittoa tavoittelemattoman NFC Forumin, jonka tavoitteena on edistää NFC:n standardointia, kehittymistä ja käyttöönottoa. NFC Forum ei kuitenkaan itse vastaa standardoinnista. Marraskuussa 2007 jäseniä oli yli 130, joukossa myös paljon tunnettuja jäseniä, kuten MasterCard, Microsoft, Motorola, Samsung ja Visa. Jäsenet muodostavat kahdeksan työryhmää, joiden toimialoja ovat muun muassa markkinointi, tekniikan kehitys ja yhteensovittaminen sekä testaus.

Suomalaisten osuus

Suomalaiset VTT, Nokia ja lukuisa joukko muita suomalaisyrityksiä ovat olleet NFC-teknologian edelläkävijöitä maailmanlaajuisestikin. Vuonna 2009 NFC Forumin työkokous järjestettiin Oulussa.

Toiminta

Yhteys perustuu sähkömagneettiseen induktioon radiotaajuudella 13,56 MHz. Tiedonsiirtonopeus voi olla 106, 212 tai 424 kbit/s, jotka soveltuvat pienten tietomäärien siirtoon. Suurempia tietomääriä käsiteltäessä NFC:tä voi käyttää avaamaan yhteys, jossa varsinainen tiedonsiirto hoidetaan esimerkiksi Bluetoothilla.

NFC-protokollan mukaisessa kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta. Osapuolet ovat niin sanottu aloitteentekijä (engl. initiator) sekä kohde (engl. target). Aloitteentekijä nimensä mukaisesti aloittaa tiedonsiirron, minkä lisäksi se vastaa kommunikoinnista koko tiedonsiirron ajan. Kohde sen sijaan toimii passiivisena osapuolena vastaten aloitteentekijältä saamiinsa pyyntöihin.

Pilvipalveluiden käsitteitä

Infrastructure as a Service (IaaS) tarkoittaa palvelimien ja palvelinsalien ulkoistamista. Kokonaisuuteen sisältyy yleensä verkkoyhteydet, tallennustila, palvelimet ja niiden ylläpito. Infrastruktuuri on perusta, joka mahdollistaa palveluiden tuottamisen ja olemassaolon. Infrastruktuurin kaksi päätehtävää ovat tallennustilan ja laskentatehon tarjoaminen asiakkaille. Yksi suurimmista IaaS-tarjoajista on Amazon Web Services, joka tarjoaa monia tietojärjestelmien ja palveluiden kehittämiseen tarkoitettuja palveluita.

Paas (Platform as a Service) käsittää ohjelmiston ja laitteiston käytön ilman, että laitetta ja sovelluksia on hankittava erikseen. Tähän malliin perustuvat esimerkiksi Microsoft Azure ja IBM LotusLive.

Software as a Service (SaaS) tarkoittaa ohjelmiston hankkimista palveluna perinteisen lisenssipohjaisen tavan sijasta. Käytöstä maksetaan yleensä käytön laajuuden mukaan. Asiakaskohtaisia tuotantoympäristöjä ei ole, vaan sama tuotantoympäristö palvelee useampaa tai kaikkia asiakkaita. Asiakkaat käyttävät SaaS-ohjelmistoa yleensä Internet-selaimella, joten ohjelman käyttöönotto on käyttäjille helppoa.

Julkinen pilvi tarkoittaa yleisesti webissä käytössä oleva palvelua, jossa asiakkaat ovat jaetussa datakeskuksessa, yleensä kuitenkin vähintään eri virtuaalikoneissa toisistaan erotettuna.

Yksityisessä pilvessä asiakas hyödyntää sovellusten ajamista keskitetysti datakeskuksesta, mutta konesali on omassa hallinnassa tai esimerkiksi palveluntarjoajalta ostettuna vain omaan käyttöön.

Hybridimallissa voidaan yhdistää julkista ja yksityistä pilveä siten, että kriittisin tieto pidetään omilla palvelimilla, mutta vähemmän tärkeät tiedot ja sovellus voidaan ajaa julkisessa pilvessä.



Pilvipalvelun ostajan muistilista:

1. Selvitä lainsäädännön vaatimukset tiedollesi

2. Tieto ja sovellukset kannattaa pitää lähellä asiakkaita vasteaikojan vuoksi

3. Analysoi mitä kannattaa pitää omassa konesalissa ja mitä voi päästä ulos

4. Tarkista yhteensopivuus nykyisten ohjelmistojen kanssa

5. Ostamisen osaamista ja tietoturvaa ei voi ulkoistaa kokonaan

6. Lyhytaikainen sopimus voi olla riski tuotantopalvelimille, jos sovellusta ei voida siirtää kilpailevaan palveluntarjoajan alustalle

Lähde: Tietokone.fi

Suosituimmat Google-haut

Suomalaiset tekevät Googlen hakukoneella noin 20 miljoonaa hakua päivässä.

Vuoden 2011 haetuimmat
•1. Facebook
•2. Youtube
•3. Iltalehti
•4. Ilta-Sanomat
•5. Google
•6. Helsinki
•7. sää
•8. Yle
•9. tv
•10. Mtv3

Googlen vuotuinen Zeitgeist kertoo mikä suomalaisia on kuluneen vuoden aikana kiinnostanut analysoimalla miljardeja hakukoneella tehtyjä kyselyjä. Haut ovat kuin reaaliaikainen mielipidekysely siitä mikä ihmisiä kiinnostaa juuri nyt.

Kuluvana vuonna Googlen hakukoneen haetuin julkisuuden henkilö oli viime vuoden tapaan muusikko Petri Nygård, mutta nopeimmin suosiotaan nosti näyttelijä Riku Niemisen komediahahmo Munamies.

Medialle lähetetyn tiedotteen mukaan kaikkein haetuimpien listan kärki pysyi viime vuoteen nähden samana, mutta nopeimmin nousseiden hakujen paalupaikan otti hakusana vaalikone. Saman listan neljänneksi haetuin sana, keskusteluryhmä Ylilauta, oli syksyn salasanavuotojen keskiössä.

Vuoden 2011 haetuimmat suomalaiset henkilöt
•1. Petri Nygård
•2. Johanna Tukiainen
•3. Saana Parviainen
•4. Jussi Parviainen
•5. Mikael Granlund
•6. Jenni Vartiainen
•7. Munamies
•8. Anna Abreu
•9. Iina Kuustonen
•10. Martina Aitolehti

Haetuin suomalainen julkisuuden henkilö oli siis tänäkin vuonna muusikko Petri Nygård perässään Johanna Tukiainen. Kolmatta ja neljättä sijaa miehittää pariskunta Saana Parviainen ja Jussi Parviainen, joiden elämän vaiheita on voinut seurata kattavasti niin lehtien palstoilla kuin blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.

Listat nopeimmin nousevista hauista tehtiin vertailemalla hakusanojen edellisen vuoden hakumääriä tämänvuotisiin. Suurimman suhdeluvun saanut haku on siis suosituin. Joukosta on poistettu pienet, vain muutamia hakuja saaneet sanat, vaikka niiden suosion suhteellinen kasvu olisi suuri.

Vuoden 2011 nopeimmin nousseet haut
1. vaalikone
2. google+
3. Munamies
4. ylilauta
5. feissarimokat
6. Iina Kuustonen
7. Saana Uimonen
8. Saana Parviainen
9. angry birds
10. japanin tsunami


Vuoden 2011 nopeimmin nousseet henkilöt
1. munamies
2. Iina Kuustonen
3. Saana Uimonen
4. Saana Parviainen
5. Mikael Granlund
6. Karoliina Kesti
7. Amy Winehouse
8. Jussi Halla-aho
9. Petri Nygård
10. Johanna Tukiainen


Vuoden 2011 haetuimmat reseptit
1. Mokkapalat
2. Pannukakku
3. Mustikkapiirakka
4. Lettutaikina
5. Juustokakku
6. Omenapiirakka
7. Kaalilaatikko
8. Makaronilaatikko
9. Pizzapohja
10. Uunilohi


Vuoden 2011 haetuimmat televisio-ohjelmat
1. Salatut Elämät
2. Big Brother
3. Muodin huipulle
4. American Idol
5. Stage
6. X-factor
7. Merlin
8. Top Chef
9. Bolibomba Spel
10. Pasila


Vuoden 2011 haetuimmat poliitikot ja puolueet
1. Perussuomalaiset
2. Timo Soini
3. Kokoomus
4. Jussi Halla-aho
5. Vihreät
6. Jutta Urpilainen
7. SDP
8. Teuvo Hakkarainen
9. Piraattipuolue
10. Keskusta


Vuoden 2011 haetuimmat kuvat
1. ruotsalainen mies
2. vonkale
3. jännää
4. wallpaper hd
5. suomalainen mies
6. Margaret Thatcher
7. trollface
8. hifk logo
9. forever alone
10. Iida Palosaari


Vuoden 2011 haetuimmat elektroniikkalaitteet
1. Iphone 5
2. Nokia N9
3. Nokia E7
4. Iphone
5. Iphone 4
6. Ipad
7. Nokia N8
8. Nokia C7
9. Samsung Galaxy S
10. PS3

Lähde: Mtv3.fi

16.8.2012

Mikä on Apple TV?

Apple TV on Applen mediatoistin, joka tuli markkinoille maaliskuussa 2007. Apple TV -nimellä laite julkaistiin ensimmäisen kerran Steve Jobsin Keynote-puheessa MacWorld-tapahtumassa 9. tammikuuta 2007. Laitteen koodinimi ennen MacWorld-tapahtumaa oli iTV. Laite mahdollistaa muun muassa kuvien, elokuvien, musiikin ja TV-sarjojen synkronoimisen iTunesin avulla tietokoneesta Apple TV:n kiintolevylle ja sieltä edelleen teräväpiirtotelevision ruudulle.



Laitteesta julkaistiin toisen sukupolven malli syyskuussa 2010. Uusi malli on suunnattu videoiden suoratoistoon verkosta, joten siinä ei ole kiintolevyä. Muita uusia ominaisuuksia ovat tv-sarjojen vuokraus ja suoratoisto. Laite tuli myyntiin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa 4. lokakuuta 2011. Koska Apple TV:n yhtenä pääominaisuutena on videoiden suoratoisto iTunes Storesta, laitetta ei aiemmin myyty Pohjoismaissa niiden kaupoista puuttuneen elokuvavalikoiman vuoksi.



Kolmas sukupolvi julkaistiin 2012.

Mikä on RAID?

Redundant Array of Independent Disks (RAID) on tekniikka, jolla tietokoneiden vikasietoisuutta ja/tai nopeutta kasvatetaan käyttämällä useita erillisiä kiintolevyjä, jotka yhdistetään yhdeksi loogiseksi levyksi. RAID-tekniikkaa käytetään etenkin siellä, missä levyjen vasteajat tai virheettömyys ovat tärkeitä, kuten levy- ja tietokantapalvelimissa.

Nykyisen RAID5:n kaltaisen tekniikan patentoi IBM:n Ken Ouchi jo vuonna 1978 (U.S. patent 4,092,732). Termin RAID keksivät Berkeleyn yliopiston David A. Patterson, Garth A. Gibson ja Randy Katz julkaisussaan "A Case for Redundant Arrays of Inexpensive Disks (RAID)" kesäkuussa 1988 SIGMOD:issa, jossa he esittelivät RAID1–5-tekniikat. Tekniikan idea on tuoda halvoilla (inexpensive) levyillä kalliita kaupallisia levyjärjestelmiä vastaava vikasietoisuus ja nopeus.



Tekniikkaa voidaan soveltaa useilla eri tavoilla, joista seuraavat ovat tavallisimmat. Käytössä on N kappaletta C-kokoisia levyjä.

• RAID0 eli lomitus (striping) yhdistää levyt yhdeksi loogiseksi tallennustilaksi jonka kapasiteetti on N×C, ja yhteen levyyn verrattuna luku- ja kirjoitusnopeus N-kertainen. Data kirjoitetaan lomitettuna, eli se jakautuu tasaisesti kaikille levyille. Mikäli levyt ovat erikokoisia, kokonaiskapasiteetti on N × pienimmän levyn koko. Jos RAID0-pakasta yksikin levy hajoaa, menetetään koko pakan kaikki data.

•RAID1 eli peilaus (mirroring) tallentaa saman datan kahdelle (tai useammalle) erilliselle levylle, jolloin data säilyy vaikka toinen levyistä hajoaa. Periaatteessa tekniikka myös kaksinkertaistaa lukunopeuden.

•RAID0+1 yhdistää lomituksen ja peilauksen, jolloin sekä nopeus että vikasietoisuus paranevat. Data on palautettavissa, jos jokaisessa peilissä on ehjä levy.

•RAID5 tarjoaa C × (N − 1) -kokoisen kapasiteetin. Yhden levyn kapasiteetti käytetään kaikille levyille hajautetun pariteettidatan tallentamiseen. Pakkaa voidaan käyttää myös ilman pariteettidatalevyä, mutta tällöin menetetään vikasietoisuus: normaalissa RAID5-pakassa dataa ei menetetä, vaikka mikä tahansa yksittäinen levy hajoaa. Jos pakasta hajoaa enemmän kuin yksi levy, menetetään pakan kaikki data. RAID5 kasvattaa luku- ja kirjoitusnopeutta verrattuna yksittäiseen levyyn, mutta vaatii pariteettilaskennan vuoksi myös paljon laskentatehoa.

•RAID6 toimii kuten RAID5, mutta sisältää enemmän pariteettidataa. RAID6-pakasta voi hajota kaksi levyä ilman, että dataa menetetään.

RAID-tekniikan vaatiman suoritintehon vuoksi se tehdään yleensä tarkoitukseen varatulla ohjainkortilla, jolloin kyseessä on laitetasolla tehty RAID. Toisaalta minkä tahansa RAID-tekniikan voi tehdä myös puhtaasti käyttöjärjestelmän levyajureissa. Halvemmat laitepohjaiset RAID-ratkaisut itse asiassa käyttävät laskentaan kuitenkin koneen omaa prosessoria, joten niitä ei välttämättä voi pitää puhtaina laitepohjaisina RAIDeina.

RAID-tekniikoita on näiden lisäksi muitakin, ja olemassa olevia voidaan yhdistellä. Kehittyneemmissä palvelimissa rikkoutuneen levyn voi vaihtaa konetta sammuttamatta (hot-swap) ja rekonstruktoida RAID-järjestelmän. Yleensä osa levyistä voidaan varata lennossa käyttöön otettavaksi (hot-spare) jolloin levyn rikkoontuessa varalevy aktivoituu automaattisesti.

Mikä on DLNA?

Digital Living Network Alliance (DLNA) on voittoa tavoittelematon 250:n jäsenen kauppajärjestö. Siihen kuuluu matkapuhelin-, viihde-elektroniikka- ja tietokonevalmistajia sekä sisältöpalveluiden tuottajia. Järjestön tavoitteena on yhteistyössä luoda kuluttajille helppokäyttöisiä tapoja jakaa digitaalisia valokuvia, videoita ja musiikkia.



Toukokuussa 2010 yli 7 000:lle laitteelle oli myönnetty "DLNA Certified"-merkintä. DLNA-merkinnällä varustettu laite toimii muiden vastaavalla merkinnällä varustettujen laitteiden kanssa. Tyypillinen käyttökohde on esimerkiksi kannettavassa laitteessa olevan sisällön toistaminen langattomasti DLNA-tuetussa televisiossa.

Mikä on BitTorrent?

BitTorrent on tiedostojen siirtoon tarkoitettu vertaisverkon muodostava yhteyskäytäntö.BitTorrent-protokollan ja ensimmäisen sitä käyttävän toteutuksen kehitti yhdysvaltalainen Bram Cohen. Perinteisesti tiedostojen jakamiseen on tarvittu palvelin ja paljon tiedonsiirtokapasiteettia. BitTorrent eliminoi tämän tarpeen, sillä kaikki tiedostoa tai tiedostoja lataavat käyttäjät jakavat tiedostoja samanaikaisesti myös toisilleen. Ensimmäinen täysin toimiva versio julkaistiin vuonna 2003.



7. joulukuuta 2006 virallista BitTorrent-asiakasohjelmaa kehittävä BitTorrent Inc. ilmoitti ostaneensa µTorrent AB:n, suosittua µTorrent-asiakasohjelmaa valmistavan yrityksen. Bram Cohen ja µTorrentin kehittäjä Ludvig "Ludde" Strigeus julkaisivat asiasta yhteisen tiedotteen µTorrentin keskustelualueella. Kaupalla yritykset pyrkivät yhdistämään µTorrentin tehokkaan toteutuksen ja käyttöliittymän BitTorrentin asiantuntemukseen verkkoprotokollista. µTorrentin käyttäjäyhteisöissä uutista ei tosin otettu vastaan kovin tervetulleena.

Rakenne ja toiminta

BitTorrentilla jaettava tieto koostuu kahdesta osasta: varsinaisista jaettavista tiedostoista sekä pienestä .torrent-päätteisestä aputiedostosta, jonka tiedostojen jakaja luo asiakasohjelmansa avulla. Tiedon jakamiseen kuuluu yleensä kolme osapuolta: käyttäjät, seurantapalvelin eli trakkeri (engl. "tracker"), sekä WWW-palvelin joka levittää .torrent-tiedostoja. Yleensä nämä kaksi jälkimmäistä ovat yksi ja sama palvelin. Tiedonsiirto ilman varsinaista seurantapalvelinta on myös tullut mahdolliseksi laajennusten avulla.

Käyttäjä lataa .torrent-päätteisen tiedoston palvelimelta, ja BitTorrent-asiakasohjelma huolehtii sen käsittelystä. .torrent-tiedostosta löytyy varsinaisen seurantapalvelimen osoite sekä tiedoston palasten SHA-1-tarkistussummat ja koot. Tämän jälkeen asiakasohjelma ottaa yhteyttä seurantapalvelimeen ja saa sitä kautta selville, missä muita tiedostojen osia tarjoavat käyttäjät ovat ja alkaa hakea heiltä tiedostojen osia.

WWW-palvelimia on tarpeen mukaan monenlaisia; mikään ei estä .torrent-tiedostojen laittamista normaaleille WWW-sivuille, mutta esimerkiksi julkiset BitTorrent-seurantapalvelimet tarjoavat monipuolisempia kategorisointi- ja hakutoimintoja. Periaatteessa mikään ei estä muitakaan tapoja levittää .torrent-tiedostoja. Niitä voi levittää esimerkiksi IRCissä.

Tiedostojen lataajat tarvitsevat BitTorrent-asiakasohjelman ("client"). Koska BitTorrent on avoimen lähdekoodin protokolla, erilaisia asiakasohjelmia on syntynyt useita. BitTorrentin tekijän virallinen asiakasohjelma on hyvin yksinkertainen, kun taas monipuolisemmissa ohjelmissa on erilaisia latausjono- ja nopeusrajoitusjärjestelmiä.

12.8.2012

Ilmainen kuvankäsittely mäkkiin

GIMP www.gimp.org on loistava kuvankäsittelyohjelma Macille, joka melkein vetää vertoja Photoshopille ja kaiken lisäksi se on ilmainen. Jos sinulla on aikaisempaa kokemusta kuvankäsittelystä, tulet omaksumaan ohjelman nopeasti. Ohjelma tukee mm. seuraavia formaatteja jpeg, gif, png, tiff, psd jne...

Työkaluvalikosta löytyvät tutun näköiset työkalut

Pikakomennot ovat samat kuin Windowsissa, koska ohjelman koodi on käytännössä jokaiselle alustalle sama

Tämä valikko on hienosäätöä varten

Tuetut alustat ovat: Mac OS X, Windows XP ja Vista, Linux, Sun OpenSolaris Free BSD

Ota iCloud käyttöön

Jos et ole vielä ottanut iCloudia käyttöön tee se heti, koska se helpottaa tietojen synkronointia ja melkein vapauttaa kokonaan piuhan käytöstä. iCloudin avulla voit vaivatta synkronoida sähköposteja, yhteystietoja, kuvia ja dokumentteja eri Maccien ja iOS laitteiden välillä, kuten esim. iPhone ja iPad. Tarkempaa tietoa iCloudista saa oheisesta linkistä.

iCloudin käyttö vaatii Apple ID-tunnuksen, jonka saa iTunesista rekisteröimällä. Oheisesta linkistä saa tarkempaa tietoa Applen ID-tunnuksesta.

iCloudin asetukset löytyvät iPhonesta/iPadista Asetukset nimisestä ohjelmasta iCloud kuvakkeen alta

iCloudin asetussivu näyttää tältä. Kuva on otettu iPhone 4:sta

Muutamassa minuutissa laitteet saa kommunikoimaan keskenään, jonka jälkeen pääset tiedostojen käsiksi missä ikinä oletkin.

Tiedoksi, saat 5 GB tiedostojen säilytystilaa ilmaiseksi, kun otat iCloudin käyttöön.

Ilmainen "Office" mäkkiin

OpenOffice.org on avoimeen lähdekoodiin ja avoimiin standardeihin perustuva täysimittainen toimisto-ohjelmisto. Se on saatavilla ilmaiseksi ja on vapaasti kopioitavissa ja levitettävissä, myös suomenkielisenä versiona.

OpenOffice.org sisältää yhdessä paketissa kaikki toimisto-ohjelmistoon kuuluvat osat:
OpenOffice.org Writer - tekstinkäsittely
OpenOffice.org Calc - taulukkolaskenta
OpenOffice.org Draw - vektorigrafiikka
OpenOffice.org Impress - esitysgrafiikka
OpenOffice.org Base - tietokannat

OpenOffice.org on pitkälti yhteensopiva vastaavilla Microsoft Office -toimisto-ohjelmilla (Word, Excel, Powerpoint) tehtyjen asiakirjojen kanssa. Lisäksi se kykenee kirjoittamaan asiakirjoja mm. PDF-muodossa.


Vanhasta tietokoneesta mediaserveri

Onko sinulla nurkassa vanha pc tai mac pölyttymässä? Miksi et tekisi siitä media serveriä ja toistaisi iphonellasi/ipadillasi elokuvia langattomasti Plex:n avulla. Plexin sivuilta voit asentaa ohjelman pc:lle tai mac:lle.


Plex:in mobiili versio löytyy AppStoresta, se voidaan asennetaa iphone:lle tai ipad:lle. Kun olet määrittänyt tarvittavat asetukset, voit tallentaa ja streamata elokuvia, musiikkia ja valokuvia tietokoneeltasi omassa sisäverkossa tai ("pienellä säädöllä") verkon ulkopuolelta. Eli tämän maksullisen (4 €) version avulla voit katsoa iphonesta tai ipdadista tietokoneellasi olevat esim. elokuvat langattomasti.





9.8.2012

Mikä on debuggaus?

Debuggaus on ohjelmistotuotannon osa, jossa testauksessa löytyneen virheellisen toiminnan aiheuttanut virhe paikallistetaan ja korjataan. Debuggaukseen voidaan käyttää debuggeria. Termiä käytetään usein virheellisesti testauksesta puhuttaessa.

Käsite debuggaus (engl. debugging) on johdettu ohjelmistotuotannossa käytettävästä bug-termistä (suom. "ötökkä"). Erään käsityksen mukaan termi otettiin käyttöön jo 1940-luvulla kun releisiin perustuvissa laskukoneissa havaittiin toimintavirheitä jotka johtuivat releiden sisään joutuneista hyönteisistä. Sittemmin termin merkitys on laajentunut kattamaan kaikki ohjelmisto- tai muissa järjestelmissä esiintyvät virheet, joita debuggauksessa todennetaan, paikallistetaan ja korjataan. Virallisempi vastine bug-termille on defect (suom. virhe tai puute).



Virheiden korjaaminen ja paikallistaminen (ohjelmisto)järjestelmistä on usein hankalaa ja aikaavievää toimintaa. Monet virhetilanteet esiintyvät vain harvinaisissa erikoistilanteissa, joiden toistaminen tai matkiminen voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta "laboratorio-olosuhteissa". Useissa nykyisin käytettävissä moderneissa ohjelmointikielissä ja ajoympäristöissä ongelmaa on helpotettu mahdollistamalla vianetsintää helpottavien lisätietojen upottaminen varsinaisen ohjelmakoodin sekaan. Lisätiedot voidaan tarvittaessa tulostaa ajonaikaiseen lokiin (debug-loggaus) tai näyttää erityisessä debuggeri-sovelluksessa, joka mahdollistaa myös ajon hallitun keskeyttämisen, käsky kerrallaan askeltamisen ja erilaisten tilatietojen tarkastelun sekä muuttamisen.



Kaupallisessa ohjelmistotuotannossa virheiden havaitseminen ja korjaaminen pyritään suorittamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ennen ohjelmiston julkaisua. Testaus- ja julkaisuprosessi riippuu käytettävästä prosessimallista, mutta yleinen käytäntö on suorittaa riittävän kattava testaus ja korjaaminen ohjelmiston kehitysvaiheessa ja julkaista ohjelmistosta julkaisuehdokas (yleisesti käytetään termejä beta-versio tai Release Candidate), jota suunnitellut loppukäyttäjät voivat testata. Kaikki havaitut virheet raportoidaan ja ne todetaan mahdollisuuksien mukaan joko ominaisuuksiksi tai virheiksi ja luokitellaan sen mukaisesti. Kun kaikki havaitut virheet on korjattu, ohjelmistosta tehdään varsinainen julkaisu. Jos julkaisun jälkeen havaitaan virheitä, ne korjataan normaaliin tapaan ja jossain vaiheessa ohjelmistosta julkaistaan päivitetty versio.

Mikä on Pop-up?

Ponnahdusikkuna (engl. pop-up tai pop-up window) on WWW-mainonnassa käytetty pienikokoinen selainikkuna, josta puuttuu tyypillisesti työkalupalkit ja osoiterivi. Ponnahdusikkuna voi aueta sivustolle saapuessa, ja se sisältää yleensä mainosviestin ja linkin mainostajan sivulle. Ponnahdusikkunoiden tehokkuus mainonnassa on näinä päivinä kyseenalainen, sillä useimmat suuret internet-selaimet sisältävät ponnahdusikkunaeston. Mainonnan lisäksi ponnahdusikkunoita käytetään esimerkiksi kuvagallerioissa, joissa pientä kuvaa klikattaessa isompi avautuu uuteen ikkunaan, tai tekstiä tukevien selitteiden käyttöön.



Tekninen toteutus tapahtuu yleensä JavaScriptilla.

Koko ruudun kokoisia ponnahdusikkunoita kutsutaan väli-ikkunoiksi (engl. interstitials).

Kuka on moderaatteri?

Moderaattori, joskus myös seriffi, on internetissä käytävän keskustelun asiallisuutta valvova henkilö, joka toimii ylläpitäjän apulaisena. Moderaattoreita on chateissa, keskustelualueilla ja eri sivustoilla. Moderaattori on yleensä chatin tai keskustelufoorumin aktiivinen jäsen, jolle voidaan myöntää moderaattorin oikeudet. On myös olemassa ns. "palkkamoderaattoreita", jotka eivät ole chatin tai keskustelufoorumin käyttäjiä. Palkkamoderaattorit rekisteröityvät palveluun, jolloin saavat moderaattorin oikeudet.



Moderaattorin tehtäviin kuuluu valvoa sitä, että käytävän keskustelun sisältö vastaa kyseisen keskustelun kriteerejä, sääntöjä ja että se yleensäkin pysyy hyvän maun ja netiketin mukaisena. Tarvittaessa moderaattori voi sensuroida keskustelijan viestejä tai antaa porttikiellon eli niin sanotun bannin huonosti käyttäytyvälle käyttäjälle. Moderaattorit pitävät kurissa myös mahdollisen spämmin, jota toisinaan keskustelufoorumeille ja chatteihin ilmestyy.

Mikä on hakusanamainonta?

Hakusanamainonta, myös hakukonemainonta, on Internet-hakukoneiden kuten Googlen, Yahoo!:n ja Bingin tarjoama teksti- ja kuvamainontapalvelu. Siinä käyttäjälle esitettävä mainos valitaan käyttäjän hakusanan ja sijainnin sekä mainostajan päivittäisen ja kuukausittaisen budjetin perusteella. Mainokset voivat esiintyä priorisoituina linkkeinä tai erillisinä "bannereina" sivun laidassa ja niitä kutsutaan nimellä hakusanamainos tai maksu per klikkaus -mainos (engl. PPC eli Pay-Per-Click).
 
Googlen hakupalvelua käytettäessä hakusanamainokset ilmestyvät tavallisesti hakutuloslistan oikealle puolelle kohtaan "Sponsorien linkit" (engl. "Sponsored Links"). Joskus listan yläpuolella näytetään värjätyllä taustalla mainoksia, jotka keräävät paljon klikkauksia ja joista maksetaan riittävästi verrattuna kilpaileviin mainoksiin.

Googlen hakusanamainospalvelu Google AdWords eroaa muista palveluista (Bing, Yahoo! Overture) siten, että hakusanamainos voi olla hyvin yleinen eikä suoraan hakusanaan liittyvä. Yahoo!:n Overturessa hakusanamainonta on hyvin tarkkaa tuotekohtaista mainontaa, ja MSN:n (beta-versiona Ranskassa, Singaporessa ja Yhdysvalloissa) mainonnasta n. 60% tarjoaa Overture ja loput MSN:n oma beta-vaiheessa oleva hakusanamainontapalvelu.



Hakusanamainonta mahdollistaa kustannustehokkaan tavan mainostaa Internetissä. Sen avulla saadaan aikaan paremmin kohdistettuja kampanjoita ja kontaktoinnin hinta on edullinen, sillä jokainen mainosta klikkaava käyttäjä on ainakin silmäillyt kyseistä mainosta, koska on hakenut mainokseen viittaavalla hakutermillä. Näin ollen käyttäjästä, jolle mainos näytetään, tulee prospekti.

Useat mainos- ja markkinointitoimistot sekä Internet-markkinointiin erikoistuneet konsulttiyritykset tarjoavat palveluna hakusanamainontaa. Mikäli tällaisen palvelun asiakas ei halua mahdollisimman suurta näkyvyyttä, ongelmaksi saattaa tulla eturistiriita: palveluntarjoajan edun mukaista on käyttää asiakkaan mainostamiseen varattuja rahoja nopeasti, kun taas asiakkaalle olisi edullisempaa valikoivampi mainosten kohdistaminen. Tämä ristiriitatilanne koskee hinnoittelumallia, jossa mainonnan tilaaja maksaa joka napsautuksesta toteuttajalle.

5.8.2012

Mikä on Open Source?

Avoin lähdekoodi (engl. open source) tarkoittaa tietokoneohjelmien tuottamis- ja kehitysmenetelmiä, jotka tarjoavat käyttäjälle mahdollisuuden tutustua ohjelman lähdekoodiin ja muokata sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Avoimen lähdekoodin periaatteisiin kuuluu myös vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen ja kopioida ja levittää sekä alkuperäistä että muokattua versiota.



Paitsi ohjelmistojen kehitysmenetelmiin avoimella lähdekoodilla voidaan viitata myös niiden avulla tuotettuihin ohjelmistoihin sekä kehittäjäyhteisöön. Käytännössä avoin lähdekoodi tarkoittaa pitkälti samaa asiaa kuin vapaat ohjelmistot, joista puhuttaessa halutaan usein painottaa ohjelmistokehityksen eettisiä ulottuvuuksia. Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa huomio saattaa pikemminkin kiinnittyä vapaudesta ja avoimuudesta seuraaviin käytännön hyötyihin. Vapaiden ohjelmistojen ja avoimen lähdekoodin vastakohtana voidaan pitää omisteisia ohjelmistoja ja suljettua lähdekoodia.

Tunnetuimpia avoimen lähdekoodin tuotteita ovat Firefox-selain, OpenOffice-toimisto-ohjelmisto ja Linux-käyttöjärjestelmä, joka pääosin muodostuu Linux-ytimestä ja GNU-hankkeen rakentamasta rungosta.

Avoimen lähdekoodin määritelmä

Pelkkä mahdollisuus päästä tutustumaan lähdekoodiin ei vielä tee ohjelmistosta avoimen lähdekoodin edustajaa, vaan oikeudellisesta näkökulmasta avoimeen lähdekoodiin liittyy lisenssi, jolla ohjelman tekijä tarjoaa teoksensa yhteisön käytettäväksi ja muokattavaksi. Lisenssi voi kuitenkin asettaa ehdoksi, että ohjelmaan tehtävät muutoksetkin on julkaistava samalla lisenssillä, jotta myös alkuperäinen tekijä pääsisi hyötymään muiden tekemistä parannuksista. Tekijänoikeudet säilyvät koodin kirjoittajilla, jolleivät nämä erikseen niistä luovu.

Avoimen lähdekoodin tunnuspiirteet on täsmällisesti määritellyt Open Source Initiative (OSI) -järjestö, joka pyrkii edistämään avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä.

1. Ohjelman täytyy olla vapaasti levitettävissä ja välitettävissä.
2. Lähdekoodin täytyy tulla ohjelman mukana tai olla vapaasti saatavissa.
3. Myös johdettujen teosten luominen ja levitys pitää sallia.
4. Lisenssi voi rajoittaa muokatun lähdekoodin levittämistä vain siinä tapauksessa, että lisenssi sallii erillisten korjaustiedostojen ja niiden lähdekoodin levittämisen. Voidaan myös vaatia, ettei johdettua teosta levitetä samalla nimellä tai versionumerolla kuin lähtöteosta.
5. Yksilöitä tai ihmisryhmiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan.
6. Käyttötarkoituksia ei saa rajoittaa.
7. Kaikilla ohjelman käsiinsä saaneilla on samat oikeudet.
8. Lisenssi ei saa olla riippuvainen laajemmasta ohjelmistokokonaisuudesta, jonka osana ohjelmaa levitetään, vaan ohjelmaan liittyvät oikeudet säilyvät, vaikka se irrotettaisiin kokonaisuudesta.
9. Lisenssi ei voi asettaa ehtoja muille ohjelmille. Ohjelmaa saa levittää myös yhdessä sellaisten ohjelmien kanssa, joiden lähdekoodi ei ole avointa.
10. Lisenssin sisällön pitää olla riippumaton teknisestä toteutuksesta. Oikeuksiin ei saa liittää varaumia jakelutavan tai käyttöliittymän varjolla.

Näiden kriteerien mukaan esimerkiksi seuraavilla lisensseillä julkaistuja ohjelmistoja voidaan pitää avoimen lähdekoodin edustajina: GNU General Public License (GPL) ja GNU Lesser General Public Licence (LGPL), BSD-lisenssit, Mozilla Public License (MPL), Apache-lisenssit, IBM Public License, Intel Open Source License, Apple Public Source License, Nokia Open Source License sekä Sun Microsystemsin Sun Industry Standards Source License ja Sun Public License.

Mikä on MySQL?

MySQL on relaatiotietokantaohjelmisto. MySQL:ää kehittää ruotsalainen yritys MySQL AB. Sun Microsystems osti yrityksen 16. tammikuuta 2008. Ohjelmistoyritys Oracle Corporation osti Sun Microsystemsin huhtikuussa 2009 noin 7,4 miljardilla dollarilla. Kaupan yhteydessä MySQL:n omistus siirtyi Oraclelle. MySQL on saatavissa vapaalla GNU GPL -lisenssillä tai kaupallisella lisenssillä, mikäli asiakas ei halua käyttää GPL lisensoitua ohjelmistoa.

Historiaa

MySQL-tietokannan loi vuonna 1995 suomalainen Michael "Monty" Widenius yhdessä ruotsalaisen David Axmarkin kanssa. MySQL:n ensimmäinen versio julkaistiin 1996. Uusin ja suositeltava MySQL-versio on 5.0



MySQL-ohjelman kerrotaan saaneen nimensä toisen tekijän My-tyttären mukaan. MySQL:n logo on suomalaisen mainostoimiston tekemä.

Käyttö

MySQL-tietokanta on hyvin suosittu web-palveluiden tietokantana. MySQL-tietokannan päälle rakennettava ohjelmalogiikka tehdään usein PHP-, Python- tai Perl-ohjelmointikielellä, sivut julkaistaan Apache-webpalvelimella, joka edelleen toimii Linux-käyttöjärjestelmän päällä. Tätä kutsutaan joskus LAMP-alustaksi. Myös muilla ohjelmointikielillä on mahdollista käyttää MySQL-tietokantaa. MySQL sisältää rajapinnan mm. C:lle, C++:lle, C#:lle, Smalltalkille, Javalle, Rubylle ja TCL:lle. MySQL:lle on olemassa MyODBC-niminen ODBC-rajapinta.


Mikä on konversio?

Konversio tai konvertointi (eng. conversion, to convert) on jonkin sisällön tai tiedon muuttamista toiseen käyttötarkoitukseen tai toiseen tekniseen ympäristöön kelpaavaan muotoon. Esimerkiksi multimediassa videon (avi → mpg) tai audion (wma → mp3) voi konvertoida toiseen formaattiin.



Tietotekniikassa konvertointia tehdään yleensä siksi, että materiaalia saadaan katseltua tai toistettua jollain tietyllä laitteella, joka ei tue tiedon alkuperäistä muotoa (kuten mp3-soittimet, DVD-soittimet ja matkapuhelimet).

Konvertoinnin yhteydessä tietoa voidaan myös muokata, esimerkiksi lisätä tekstiä videoon tai normalisoida audioraita.

Mikä on Joomla?

Joomla! on WWW-sivujen hallintaan tarkoitettu vapaa avoimeen lähdekoodiin perustuva sisällönhallintajärjestelmä, jonka avulla voidaan lisätä ja päivittää WWW-sivujen sisältöä.



Joomla! asennetaan WWW-palvelimelle ja sen ylläpitoliittymää käytetään internet-selaimen avulla. Ylläpitoliittymän kautta voidaan luoda uusia sivuja sekä lisätä tekstiä ja kuvia. Kaikki kirjoitettu teksti tallennetaan tietokantaan, josta se noudetaan käytön aikana.

Joomlan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat:

Artikkeleita voi muokata, kirjoittaa ja julkaista internet-selaimen kautta.
Sivuston päivitysvastuun voi hajauttaa ja myöntää sivujen päivitysoikeudet halutuille henkilöille.
Joomla! ei rajoita julkaistavien sivujen määrää.
Joomla! sisältää välimuistipuskuroinnin, RSS-syötteet ja mahdollisuuden muuttaa sivuja PDF-tiedostoiksi.
Perusominaisuuksien lisäksi Joomlaan on saatavilla sekä ilmaisia että maksullisia lisäosia, kuten keskustelualue-, kauppapaikka- ja uutiskirjekomponentit sekä komponentit dokumenttien hallintaan.



Historia

Joomla! pohjautuu Mambo-ohjelmaan, ja kehitystyöstä vastaa sama tiimi, joka vastasi Mambon kehityksestä aina elokuuhun 2005 saakka. Tuolloin nykyinen Joomla! kehitystiimi erosi Mambo-projektista koska kävi ilmeiseksi, että Mambo-koodin tekijänoikeudet omistavan Miro International oli kaupallistamassa Mamboa omaa etua tavoitellen.lähde? Kehittäjätiimi ei voinut hyväksyä tilannetta ja päätti yksissä tuumin perustaa uuden projektin. Projekti sai myöhemmin nimen Joomla!.

Kehittäjätiimi näkee Joomlan pikemminkin heidän aikaisemman tekemänsä työn jatkeena kuin Mambon 'fork'-versiona.

4.8.2012

Mikä on firmware?

Sanalla firmware tarkoitetaan laitteen haihtumattomaan muistiin talletettua ohjelmistoa tai sen osaa. Suomenkieliseksi termiksi on ehdotettu laiteohjelmaa ja jopa laitelmistoa, mutta kumpikaan ei ole laajassa käytössä.



Sanan merkitys on laajentunut alkuperäisestä, jolloin se tarkoitti lähinnä suorittimen mikro-ohjelmaa. Tällainen ohjelma ei ollut muutettavissa - ei ainakaan normaalein keinoin, joten tästä sanan etuosa, "firm" (kiinteä). Vähitellen sanalla on alettu tarkoittaa sitä ohjelmistoa, joka on talletettu (pysyvästi) laitteen muistiin erotukseksi kiintolevylle tai muulle massamuistille sijoitetusta ohjelmasta. Periaatteessa on kyse sellaisesta ohjelmasta, joka on laitteiston (hardware) ja ohjelmiston (software) välissä.

Käyttötarkoitus

Käytännössä jokaisessa tietokoneessa on ainakin jonkin verran firmware-termin tarkoittamaa ohjelmaa. Vähimmillään tämä ohjelma hakee käynnistysvaiheessa massamuistilta varsinaisen suoritettavan ohjelmiston tai käyttöjärjestelmän käynnistyskoodin, mutta se voi huolehtia myös laitteiston testauksesta ja tarjota palveluja itse sovellusohjelmalle. Joissain tapauksissa laitteen koko ohjelmisto kuuluu termin piiriin. Tällöin on tavallisesti kyse sulautetusta järjestelmästä.

Tavallisesti massamuistilla oleva ohjelma ei ole aivan täsmälleen siinä muodossa, että sitä voitaisiin suoraan suorittaa. Ohjelma tulee siirtää ensin keskusmuistiin, ja sen käynnistyksen yhteydessä ohjelmalle varataan muistitila ja alustetaan se. Firmware-ohjelmalle on tyypillistä, että se on valmiiksi keskusmuistia vastaavassa muistissa, ja se voidaan suorittaa sieltä suoraan ilman alustustoimenpiteitä. Vaikka kuvaus ei olekaan ehdoton, se korostaa sitä, että mikä tahansa ohjelma ei voi teknisestikään kuulua tähän luokkaan.

Jos esimerkkinä käytetään digisovitinta tai matkapuhelinta, on selvää, että laitteen perustoiminnot kuuluvat firmware-termin alle. Useimmissa laitteissa, varsinkin hinnaltaan halvimmissa, tämä kattaakin koko laitteiston ohjelmat. Joihinkin laitteisiin voidaan asentaa perusohjelman lisäksi kolmannen osapuolen tekemiä ohjelmia. Nämä eivät kuulu firmware-käsitteen alle, vaan ovat sovellusohjelmia.

Firmwaren muuttaminen

Alun perin firmware ei ollut ohjelmallisesti muutettavissa, aina ei edes laitteistotasolla muuten kuin vaihtamalla koko laitteisto toiseksi. Tyypillinen päivitys tehtiin siten, että ohjelman sisältävät haihtumattomat muistipiirit (PROM tai EPROM) vaihdettiin toisiin. Tämä edellytti laitteen avaamista ja pahimmillaan vanhan piirin juotoksien avaamisen ja uuden juottamisen sen tilalle. Tosin tällaiset muistit yleensä varustettiin sellaisella kannalla, että vaihtamiseen ei tarvittu ruuvitalttaa monimutkaisempaa laitetta. Vaihtaminen tällä tavalla on kuitenkin hyvin kallista, eikä muutoksia tehty kuin hyvin painavista syistä.

Kun sähköisesti uudelleenohjelmoitavat haihtumattomat muistit tulivat sekä teknisesti että taloudellisesti kilpailukykyisiksi, alettiin niitä käyttää firmwaren tallentamiseen. Tämä mahdollisti firmwaren muuttamisen jälkeenpäin ohjelmallisesti, mikä on tehnyt firmwaren päivittämisestä ainakin aktiivisimmille käyttäjille arkipäivää. Yleensä päivitys onnistuukin suhteellisen helposti, mutta vaatii silti normaalikäyttäjää enemmän osaamista.

Useimmiten itse päivitettävä firmware on jokin suhteellisen tuore tietotekninen laite kuten digisovitin tai navigaattori. Parhaimmillaan laite voi huolehtia päivityksestä täysin omatoimisesti kuten osa digisovittimista tekee, jos päivitystiedot lähetetään televisiosignaalin mukana. Yleensä päivittäminen vaatii kuitenkin käyttäjän toimenpiteitä, katso esimerkiksi Topfield TF5X00 Wikikirjastossa

Päivitystarve voi tulla vastaan myös tietokoneilla, joissa käynnistyksestä ja perustoiminnoista vastaava BIOS voidaan joutua päivittämään. Tämä on suhteellisen harvinaista edellisiin esimerkkeihin verrattuna, mutta on tullut monelle PC-käyttäjälle vastaan esimerkiksi siinä tilanteessa, kun vanhaan koneeseen on ostettu uusi, suuri kiintolevy. Myös tietokoneen oheislaitteiden firmware voidaan joutua vaihtamaan.

Osa päivitettävistä laitteista voidaan päivittää vain huollossa. Tällaisia ovat esimerkiksi autojen ajotietotietokoneet.

Firmwaren päivitys voi olla herkkä sähkökatkoille tai muille häiriöille. Häiriöherkkyys riippuu sekä laitteistosta että päivittävästä ohjelmasta, mutta pahimmillaan laitteen päivitys voi jäädä puolitiehen, jolloin vanha ohjelma on jo poistettu eikä uutta ole vielä saatu talletettua. Lopputuloksena laitteessa ei ole enää sellaista ohjelmaa, jolla tilanteen voisi korjata. Huollossa voidaan sekaisin mennyt muisti ohjelmoida ulkoisella laitteella ja saada näin laite vielä toimivaksi.

Päivityksillä korjataan toiminnoissa löytyneitä virheitä, mutta päivitys voi tuoda myös uusia ominaisuuksia mukanaan, aivan kuten tavallisen ohjelman uuden version käyttöönotto korjaa virheitä ja tuo uusia ominaisuuksia.

Mikä on emolevy?

Emolevy on tietokoneen keskeinen piirilevy, johon tietokoneen muut osat kiinnitetään, ja jonka avulla muut osat kommunikoivat. Osa näistä osista on juotettu emolevyyn kiinni, kun taas esimerkiksi virtajohdot, laajennuskortit, keskusmuistit ja suorittimet voidaan kiinnittää helposti käsin painamalla ne kiinni niille varattuihin paikkoihin. Niissä on tukena jokin lukitusmekanismi tai ruuvikiinnitys. Emolevy saa tarvitsemansa käyttövirran virtalähteestä.



Piirisarja

ATX-emolevyt (ja sitä uudemmat) sisältävät useita laajennuskortteja emolevylle integroituna. Näitä integrointeja hoitaa tavallisesti emolevyn piirisarjaksi kutsutun ohjainryppään eteläosa. Suorittimen, muistin, näytönohjaimen ja emolevyn välisestä kommunikoinnista huolehtii emolevyn piirisarjan pohjoisosa, eteläosa hoitaa hitaammat datavirrat: kiintolevyohjaimen, sarja- ja rinnakkaisportin sekä PCI-väylän. Joillakin piirisarjoilla integrointia on viety pidemmälle yhdistämällä pohjois- ja eteläsarjat yhdeksi piiriksi. Hyötynä saavutetaan nopeampi tiedonsiirto piirisarjan osien välillä, kun ne eivät enää sijaitse pitkien ja hitaiden dataväylien päässä toisistaan.

Nykyään emolevylle on yhä useammin integroitu myös vähintään yksi nopea verkko-ohjain. Samoin integroitu äänikortti löytyy nykyisin lähes kaikista emolevyistä. Aiemmin integroitu näytönohjain löytyi vain halvimmista emolevyistä ja ne olivat laadultaan vaatimattomia. Nykyisin integroitu näytönohjain sisältyy moniin tehokkaisiin kokoonpanoihinkin tarkoitetuista emolevyistä. Integroitujen näytönohjaimien kuvanlaatu on nykyisin useimmiten hyvä, mutta niiden teho on silti liian vaatimaton esimerkiksi pelikäyttöön. Tehoa vaativa käyttäjä joutuu siis yhä hankkimaan erillisen näytönohjaimen, mutta joissakin kokoonpanoissa integroidun näytönohjaimen laskentatehoa voidaan hyödyntää erillisen näytönohjaimen rinnalla.

Suorittimen jäähdytys

Nykyään suorittimien virrankulutuksen noustua kovasti suorittimet vaativat yhä suurempia jäähdytysjärjestelyjä. Suoritinkannan pienet muovikiinnikkeet eivät enää riitä yli puolikin kiloa painavien jäähdyttimien turvalliseen kiinnitykseen suosituissa tornikoteloissa, joissa suorittimen jäähdytin vääntää emolevyä 90 asteen kulmassa. Suorittimen jäähdytin kiinnitetäänkin nykyään suoraan emolevyllä olevien kiinnitysreikien läpi emolevyn takana olevaan metallirakenteeseen tai rakenteeltaan aiempaa tukevampaan muovikehikkoon. Emolevyllä on prosessorituulettimen vaatimat virtaliittimet. Emolevyllä olevien liittimien kanssa prosessorituulettimen pyörimisnopeutta voidaan säädellä prosessorin käyntilämpötilan mukaan.

Mikä on digitaalisuus?

Digitaalisuus on datan syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa data esitetään täsmällisinä arvoina, joita on rajallinen määrä. Tavallisin digitaalinen järjestelmä on binäärijärjestelmä, jossa käytetään vain kahta arvoa, 0 ja 1. Digitaalisuuden vastakohtana on analogisuus, jossa muuttuja voi saada kokonaisen spektrin arvoja.



Tietoa käsittelevissä laitteissa on yleensä sekä digitaalisia että analogisia osia. Esimerkiksi digitaalikameran A/D muunnin muuttaa valon analogisen signaalin digitaaliseksi signaaliksi ja tallettaa sen muistiinsa. Tavallisesti tämä digitaalinen tieto muunnetaan D/A muuntimessa etsimen tai näytön analogiseksi kuvasignaaliksi. Näkyvä valokuva on siten analoginen, mutta kuvan tallennusmuoto digitaalinen.

Sana digitaalinen tulee latinan kielen sanasta digitus, joka tarkoittaa sormea.

Sähköinen binäärijärjestelmä

Binäärijärjestelmän muuttujan eli bitin kahdelle mahdolliselle eri arvolle voidaan antaa nimet, esimerkiksi 0 ja 1 tai A ja B tai joku muu. Sähkövirtana nämä kaksi arvoa voidaan esittää esimerkiksi vaihtoehtoina virta kulkee - virta pois, tai vaihtoehtoina 1 voltti - 5 volttia. Olennaista on vuo, joka vaihtelee kahtena vaihtoehtona, esimerkiksi kaapelissa kulkevan valon säätäminen kahdeksi vaihtoehdoksi.

Yleensä digitaalisen esityksen muuttujaa, joka saa kaksi arvoa, kutsutaan bitiksi. Mikä tahansa lukuarvo voidaan esittää bittien sarjana. Symbolit, kuten aakkoset, voidaan helposti esittää digitaalisesti hävittämättä tietoa, koska ne ovat toisistaan erotettavia ja niitä on rajallinen määrä. Jos esimerkiksi aakkosia on noin 30, kukin kirjain voidaan esittää viidellä bitillä. Sen sijaan alun perin analogisen, "jatkuva-arvoisen" materiaalin, kuten kuvan ja äänen, muuntaminen digitaaliseksi merkitsee alkuperäisen esityksen täydellisyyden menetystä, mutta näin tapahtuu enemmän tai vähemmän muussakin muodossa lähetetylle tai talletetulle tiedolle.

Digitaalisen tiedonsiirron ominaisuuksia ovat:

Osa informaatiosta kadotetaan ensin tehtävässä analogia-digitaalimuunnoksessa eli A/D-muunnoksessa.
Signaali vääristyy ja vaimenee, mutta se voidaan regeneroida eli uusia toistimissa.
Useimmat vääristymät voidaan korjata, koska signaalilla on vain harvoja sallittuja arvoja.
Kyselyllä (kaiuttamalla) saadaan 100% lopputulos, so. signaali saapuu perille virheettä.
Yleisesti ottaen digitaalinen tiedonsiirto ja -tallennus vaativat analogista monimutkaisemman laitteiston, mikä viivytti aikoinaan niiden käyttöönottoa, poikkeuksena sähkötys. Nykyinen elektroniikan ja mikropiirien kehittyneisyys kuitenkin tekee digitaalisen siirron kannattavaksi.

Mikä on laiteajuri?

Laiteajuri (tai lyhyemmin ajuri, Microsoftin suomennoksissa laiteohjain tai ohjain) on ohjelmisto, joka ohjaa tietokoneen oheislaitetta. Ajuri tuntee toisaalta käytettävän laitteen yksityiskohdat ja toisaalta se toteuttaa käyttöjärjestelmäkohtaisen rajapinnan, jonka kautta käyttöjärjestelmä pysyy antamaan toimintapyyntöjä oheislaitteelle.



Vanhoissa järjestelmissä laiteajuri ohjasi hyvinkin yksityiskohtaisesti laitteen toimintaa. Tällöin oli myös tyypillistä, että ohjattavaa laitetta varten asennettiin erityinen laiteohjain, joka oli juuri tätä laitetta varten tehty elektroninen piirilevy tai joukko piirilevyjä. Ajurin lisääminen ja vaihto tarkoitti tällöin niin sanottua käyttöjärjestelmän generointia, mikä vaati tyypillisesti koneen pysäyttämisen, suhteellisen pitkän kääntämisprosessin ja korkeaa asiantuntemusta varsinkin kerrostettujen käyttöjärjestelmäytimien kohdalla.

Nykyjärjestelmissä suuri osa ajurin tehtävistä on siirtynyt itse oheislaitteessa olevalle suorittimelle, ja laitteistorajapinnan tietokoneeseen päin toteuttaa jonkin standardinmukainen liityntä, kuten esimerkiksi USB. Tällöin ajurin tehtäväksi jää tämän rajapinnan ohjaus. Myös ajurien asennus on muuttunut mutkattomaksi: ajuri voidaan asentaa tai poistaa käynnistämättä konetta uudelleen, ja varsinkin asennus tapahtuu usein automaattisesti.

Joissain käyttöjärjestelmissä ajureita voi pinota, eli yksi ajuri ohjaa toista. Tämä on yksi tapa mahdollistaa yhteisen laiterajapinnan kuten USB:n kautta erilaisten laitteiden kuten levyjen, langattoman verkkoyhteyden, näppäimistön tai hiiren ohjaus.

Mikä on hakurobotti?

Hakurobotti on tietokantaohjelma, joka hakee selaimen tapaan webin palvelimissa olevia verkkosivuja, indeksoi eli tallentaa niistä tiedonhakua varten tiettyjä kenttiä. Robotin tallentamien tietojen pohjalta luodaan tai päivitetään tietokanta, josta Internetin käyttäjä voi tehdä hakuja.



Robotti voi käydä läpi kaikkia palvelimia tai vain esimerkiksi suosituimpien palvelimien dokumentteja. Robotit voivat indeksoida koko tekstin tai otsikon ja pari ensimmäistä lausetta tai URL-osoitteet tai META-elementin. Ne poistavat tekstistä yleiset sanat (prepositiot, artikkelit jne.) ja sanojen päätteet ja muodostavat tietokannan, jossa jokainen termi viittaa ko. termiin viittaavaan dokumenttiin.

Koska jotkin hakurobotit antavat liian paljon linkkejä, on kehitetty rypästäviä eli klusteroivia hakurobotteja, jotka eivät ilmoita samaa linkkiä kahdesti ja jotka ryhmittelevät hakemansa linkit.

Hakurobottien toimintaa voidaan rajoittaa robots.txt-tiedostolla. Tunnettujen hakukoneiden hakurobotteja voidaan sen avulla estää hakemasta yksittäisiä verkkosivuja, niitä sisältäviä hakemistoja tai kaikkia verkkotunnuksella olevia sivuja.

Mikä on Google Maps?

Google Maps (aiemmin nimellä Google Local) on yhdysvaltalaisen Googlen tuottama karttapalvelu. Se tarjoaa katseltavaksi katu- ja satelliittikarttoja sekä mahdollisuuden matkareitin suunnitteluun ja paikallisten yritysten etsimiseen.Google Maps käyttää Mercatorin projektiota, joten napa-alueiden katselu ei ole mahdollista.



Google Maps API on julkinen ohjelmointirajapinta, jonka palvelun karttoja on mahdollista liittää muille verkkosivuille.



Google tarjoaa myös kuvia Marsista sekä Kuusta Google Mapsia vastaavissa Google Mars ja Google Moon -palveluissa. Näitä sivustoja vastaava projekti on myös monipuolisempia ominaisuuksia sisältävä Google Earth -ohjelma, joka on saatavilla muun muassa Mac OS X:lle, Windowsille ja Linuxille.

Mikä on Drupal?

Drupal on WWW-pohjainen ohjelmistokehys, CMF-järjestelmä, sisällönhallintajärjestelmä ja blog-järjestelmä. Alun perin sen loi Dries Buytaert foorumijärjestelmäksi. Ohjelmisto on kirjoitettu PHP-ohjelmointikielellä ja toimii erilaisissa tietokantaympäristöissä, esimerkiksi MySQL. Nimi "Drupal" tulee hollannin kielen sanasta "druppel" eli pisara. Alun pitäen Buytaertin foorumi sijaitsi WWW-palvelimella drop.org ("drop" on englanniksi "pisara"), jonka nimi taas tuli vahingossa väärin kirjoitetusta hollannin sanasta "dorp" eli kylä - Buytaert päätti, että Drop kuulostaa paremmalta.

Toisin kuin monet muut sisällönhallintajärjestelmät, Drupalia ei ole rakennettu tietyn sisällönhallintaidean ympärille, vaan sisäisesti Drupal käsittelee kaikkea tietoa "solmuina" (engl. node) joilla on tiettyjä attribuutteja, kuten otsikko ja sisältö. Sisältöä voidaan siis esittää käyttäjille eri tavoin.



Drupalin perusosa on nimeltään "Drupal core", joka sisältää ohjelmiston perusominaisuudet, tavallisten sivujen ja blogien luomiseen tarvittavat osat. Drupalia voidaan laajentaa hyvin modulaarisesti; Drupaliin on saatavana yli 7000 (marraskuussa 2010) "contrib modules" -lisäosaa. Näitä laajennoksia on esimerkiksi WWW-kauppapaikkoja, kuvagallerioita, työnhallintaa, projektinhallintaa ja postituslistojen hallintaa varten. Drupalia käytetään paljon paitsi julkisissa WWW-sivustoissa, myös intraneteissä.

Drupalista on kehittynyt myös toinen ohjelma, CivicSpace, joka sai alkunsa nimellä DeanSpace Howard Deanin vuoden 2004 Yhdysvaltain presidentinvaalien kampanjan käyttöä varten.


Mikä on AdSense?

AdSense on hakukoneyhtiö Googlen luoma ja ylläpitämä ohjelma, jonka avulla verkkojulkaisijat voivat ansaita mainostuloja.Google hallinnoi jaettavia mainoksia, tilastoi tapahtumat, laskuttaa mainostajia ja maksaa julkaisijoille osan mainosten tuotoista. AdSense-mainosten tuotto perustuu toteutuneisiin hiiren klikkauksiin.



Google jakaa mainoksia eri sivuille niiden sisällön, kielen ja lukijan sijainnin perusteella. Tarkoituksena on jakaa sivuille mainoksia, jotka ovat sidoksissa sivujen sisältöön ja siten ehkä kiinnostavat lukijaa. AdSense on tullut erittäin suosituksi tavaksi hankkia lisätuloja www-sivuilla, koska Googlen jakamat tekstipohjaiset mainokset koetaan vähemmän häiritseviksi kuin perinteiset bannerit. Mainosten kohdistaminen sisällön mukaan ei myöskään herätä niin suurta vastustusta kuin perinteisillä bannereilla mainostaminen.