Nuorten netiketti - muista omat oikeutesi netissä

Netti on mahtava juttu! Netissä on mukava hengailla kavereiden kanssa, etsiä tietoa, pelailla, tutustua uusiin ihmisiin ja vaihtaa ajatuksia. Jokaisella on myös netissä oikeuksia, joita ei saa loukata. Lue nämä oikeudet ja pohdi, käytätkö sinä nettiä fiksusti ja turvallisesti.

Verkkokaupan perustaminen - lue tämä ennen perustamista

Ohjelmiston valitseminen. Ensimmäiset tärkeät päätökset on tehtävä jo suunnitteluvaiheessa. Tärkeimpien joukossa on verkkokaupan takana pyörivän ohjelmiston valitseminen.

Kotisivujen teko

Ohessa on lyhyt katsaus nettisivujen luomiseen. Tälle sivulle listasin asioita joita vaaditaan ja joista on lähdettävä liikkeelle. Jos olet aloittelija ja HTML-koodi sinulle ei ole tuttua, niin listasin myös useita paikkoja, josta saa hyvännäköisiä nettisivuja ilmaiseksi!

Perustietoa informaatioteknologiasta

Internet on maailmanlaajuinen tietoliikenneverkko, jonka tunnetuin käyttömuoto on www eli web (World Wide Web). Vaikka vasta www teki internetistä suuren yleisön tunteman ja käyttämän, www on siis vain osa internetiä.

Mikä on internet?

Tarkalleen ottaen internet on kansainvälinen tietokoneverkosto, joka on muodostettu tiedonvälitystä varten. Nimi "internet" tulee sanoista international eli kansainvälinen ja network eli verkko tai verkosto.

27.3.2013

Mikä on Voddler

Voddler on ruotsalaisen Voddlerin kehittämä kaupallinen tilausvideopalvelu ja asiakasohjelma (client), joka välittää elokuvia ja TV-ohjelmia Internetissä samaan tapaan kuin Spotify musiikkia. Voddler toistaa elokuvat omilta palvelimiltaan, jotka sisältävät uutuuksia ja jopa ensi-ilta-elokuvia. Vähemmän suosittuja tai vanhempia elokuvia voi katsella Voddlerissa ilmaiseksi, mutta elokuvan yhteydessä näytetään mainoksia. Uudempia elokuvia ja yleisösuosikkeja voi katsoa tilausperiaatteella tai kertavuokrauksena.

Suomalainen matkapuhelinoperaattori Elisa ilmoitti syyskuussa 2010 ostavansa Voddlerista noin kymmenen prosentin osuuden. Elisa tarjoaa Voddlerin palveluita omille ja Saunalahden asiakkaille ilmaiseksi joulukuusta 2010 alkaen. Vuodesta 2011 lähtien palveluun on voinut kirjautua kaikki halukkaat ilman kutsua tai Elisan asiakkuutta

Videotarjonta

Voddler on ilmoittanut, että se on tehnyt sopimuksen elokuvien oikeuksista useiden suurien elokuvastudioiden kanssa. Näihin lukeutuvat Noble Entertainment, Scanbox Entertainment, Non-Stop Entertainment, Film-Factory, Paramount Pictures sekä The Walt Disney Company. Voddler on solminut sopimuksen näyttääkseen Sony Pictures Televisionin ja sen tytäryhtiöiden materiaalia.

GNU GPL-lähdekooodirikkomukset

Voddlerin aluksi käyttämä mediasoitin (Voddler Player) perustui Xbox Media Centerin lähdekoodiin, joka oli julkaistu GNU GPL -lisenssillä. Kehotuksista huolimatta Voddler ei ole julkaissut lähdekoodiansa. Sittemmin Voddler on siirtynyt suljettuihin ohjelmistoihin, Adobe AIRiin ja Flashiin. Tekijänoikeussyistä tuesta Linuxille luovuttiin.

http://www.voddler.com

Mikä on Google Play

Google Play on Googlen omistama digitaalinen sisältöpalvelu. Palvelussa on mahdollista ostaa musiikkia, elokuvia, kirjoja, lehtiä sekä Googlen kehittämän Android-käyttöjärjestelmän mobiililaitteille tarkoitettuja sovelluksia. Android Market, Google Music ja eBookstore yhdistyivät maaliskuussa 2012 uudeksi Google Play -palveluksi.

Ohjelmat ja pelit

Google Play on valmiiksi esiasennettuna useimmissa Android-käyttöjärjestelmän laitteissa, jonka avulla laitteisiin voidaan ladata ja asentaa uusia ohjelmia. Google Playn käyttäminen edellyttää laitteelta internetyhteyttä, joko mobiiliverkon välityksellä tai WLAN-yhteydellä. Ensinmainitusta saattaa seurata tiedonsiirtokustannuksia, jotka matkapuhelinoperaattori veloittaa liittymän haltijalta.
Asialla on käytännön merkitystä vierailtaessa oman kotiverkon ulkopuolella, sillä hyvin usein asiakkaalla on kiinteähintainen sopimus tietystä datasiirtomäärästä tai rajattomasta käytöstä kotiverkossaan. Helmikuusta 2011 alkaen sovelluksia on voinut asentaa puhelimeen myös lataamalla ne tietokoneen kautta Google Playn web-sivustolta. Sovellus siirtyy laitteeseen langattomasti mobiili- tai WLAN-verkon kautta. Lataukseen tarvitaan Google-tili.

Sovellukset ovat maksullisia tai ilmaisia. Ilmaiset sovellukset ovat usein mainosrahoitteisia, joten sovellusta käytettäessä saattaa mainosten vastaanotosta kertyä tiedonsiirtokustannuksia. Tämä kannattaa ottaa huomioon esimerkiksi vierailtaessa ulkomailla toisen operaattorin verkossa.

Android-käyttöjärjestelmän laitteisiin voidaan asentaa ja niissä suorittaa kolmannen osapuolen jakelemia sovelluksia (joihin Googlella ei siis ole mitään yhteyttä), eli niiden jakelijana voi toimia muukin kuin Google Play. Sovelluskehittäjän luotua tilin sovelluskauppaan, hän voi laittaa sovelluksensa välittömästi jakeluun ilman pitkällistä hyväksymisprosessia. Sovellukset saattavat sisältää toimintoja, jotka käyttäjän tulee hyväksyä sovellusta asentaessaan. Näitä voivat olla esimerkiksi sovellukselle annettava lupa käyttää internetyhteyttä, josta saattaa aiheutua tiedonsiirtokustannuksia, tai lupa soittaa puheluja, josta saattaa aiheutua yllättäviä kustannuksia.

Käyttäjän tulee siis ymmärtää, että sovellusten joukossa saattaa olla sellaisia, joissa voi olla mukana haitalliseksi katsottavia toimintoja.

Google Playsta ladattavat sovellukset ovat pakattu .apk-päätteiseen tiedostoon, jonka laitteen ohjelmisto purkaa latauksen jälkeen ja asentaa sovelluksen laitteeseen.

Elokuvat ja TV

Kesäkuussa 2012 Google Playhin tuli saataville elokuvia ja televisiosarjoja. Elokuvat ovat tällä hetkellä saatavilla seuraavissa maissa: Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Kanada, Ranska, Australia, Espanja, Saksa ja Japani.

Lehdet ja kirjat

Ensimmäiset lehdet tulivat myyntiin palvelussa kesäkuussa 2012.

Musiikki

Google avasi musiikkipalvelunsa marraskuussa 2011. Palvelun käyttäjät voivat ostaa, jakaa ja kuunnella musiikkia sivulla.

http://play.google.com/store

Mikä on Google Docs

Google Docs & Spreadsheets on Googlen kehittämä toimisto-ohjelmisto, johon kuuluu tekstinkäsittelyohjelma ja taulukkolaskentaohjelma. Google Docs on täysin ilmainen palvelu eli se vaatii ainoastaan rekisteröinnin eli oman Google Account -käyttäjätunnuksen luomisen. Google Docsin tiedostoihin pääsee käsiksi mistä tahansa internetyhteydellä ja selaimella varustetusta tietokoneesta.

Google Docissa voi luoda tyhjältä pohjalta uusia asiakirjoja sekä uusia taulukkolaskentoja. Niitä voi muokata samoin tavoin kuin perinteistä Microsoft Wordia tai OpenOfficea: esimerkiksi listojen luonti, sarakkeiden luonti, taulukoiden lisäys, kuvien lisääminen, kommenttien lisääminen sekä perusmuokkaukset fontin vaihto, fontin väri ja koko.

Google Docsissa on automaattinen tallennusominaisuus joka tallentaa auki olevaa tiedostoa automaattisesti tietyn väliajoin. Google Docsiin voi tuoda ja siirtää myös omalta koneelta valmiita tiedostoja (mm. DOC, XLS, ODT, ODS, RTF, CSV). Google Docsissa asiakirjan tai taulukkolaskennan voi jakaa myös muiden käyttöön kutsumalla sinne muita henkilöitä sähköpostin avulla. Esimerkiksi ryhmätöitä tehdessä voi muut ryhmän jäsenet kutsua tekemään samaa asiakirjaa ja näin ryhmätyön tekeminen sujuu joutuisammin (säästytään muun muassa yleiseltä tiedostojen lähettämiseltä sähköpostitse edestakaisin). Useita ihmisiä voi katsella ja tehdä muutoksia samanaikaisesti. Tiedostoja voi siis käsitellä yksin, ryhmässä tai julkisesti kaikkien ihmisten kanssa.

Google Docsissa voi myös vertailla dokumentin eri versioita keskenään, tai katsella dokumentin muutoshistoriaa. Valmiit tiedostot voi tallentaa omalle tietokoneelle DOC-, XLS-, CSV-, ODS-, ODT-, PDF-, RTF- tai HTML-muodossa. Valmiit tiedostot voi myös julkaista julkisiksi jolloin koko maailma näkee ne ja voi muokata niitä. Tiedostot voi myös julkaista omassa blogissa. Tiedostot voi myös julkaista Google Appsin avulla. Tarvittaessa tiedostot voi myös poistaa eli tuhota.

Google Docsissa on myös reaaliaikainen keskustelumahdollisuus niiden ryhmän jäsenten kesken, jotka ovat samaan aikaan kirjautuneena Google Docsiin.

http://docs.google.com

Mikä on Anonymous

Anonymous on todella löyhästi järjestäytynyt kollektiivinen hakkeri- ja aktivistiryhmä. Nimi viittaa internet-meemiin, joka sai alkunsa 4chan-verkkosivustolta. Liikkeeseen ei liity mikään uskonnollinen tai poliittinen ideologia.

Anonymouksen nimissä on järjestetty poliittiseen aktivismiin, sananvapauteen ja lastensuojeluun liittyviä tapahtumia, operaatioita ja piloja sekä tietotekniikkarikoksia, kuten verkkohyökkäyksiä.
Anonymous-liikkeeseen voi muiden anonyymien mukaan kuulua vain pelkästään kannattamalla Anonymouksen toimintaa. Kuka tahansa saa aloittaa oman projektinsa, sillä liikkeellä ei ole johtajia. Tapahtuman tai operaation järjestyminen riippuukin siitä, saako se tarpeeksi kannatusta ja näkyvyyttä. Useat Anonyymit välittävät internetin yksityisyydestä ja monet Anonyymit pyrkivät olemaan internetissä kirjaimellisesti nimettömästi antamatta paljoakaan tietojaan ulkopuolisille

Pidätykset

29. helmikuuta 2012 kaksikymmentäviisi Anonymouksen jäsentä pidätettiin Espanjassa, Kolumbiassa, Argentiinassa ja Chilessä. Interpolin mukaan Anonymous hyökkäsi Kolumbian puolustusministeriön, Chilen kansallisen kirjaston ja sähköyhtiö Endesan sivustoille. Espanjassa nostettu syyte koski kuninkaallisen perheen ja pääministeriä suojelevien poliisien ja henkivartijoiden henkilötietojen hakkeroinnista julkisuuteen.

6. maaliskuuta Hector Xavier Monsegur, eli nimimerkki Sabu, tunnusti FBI:lle syyllistyneensä useisiin iskuihin yrityksiä ja virastoja vastaan. Hänen epäillään suunnitelleen iskut Sonya, FBI:ta ja CIA:ta, vastaan. Kesäkuusta 2011 alkaen Monsegur oli myös tehnyt yhteistyötä FBI:n kanssa ja ilmiantanut muita hakkereita.

Mikä on Bitcoin

Bitcoin (merkki: ฿; lyhenne: BTC) on avoimeen lähdekoodiin pohjautuva digitaalinen valuutta, jonka loi Satoshi Nakamoto -nimimerkkiä käyttänyt henkilö tai taho. Yksi bitcoin on jaettavissa 100 miljoonaan pienempään yksikköön, joita kutsutaan satosheiksi. Bitcoin-rahavarannon arvo oli helmikuussa 2013 yhteensä noin 200 miljoonaa euroa, ja vaihtokurssi suhteessa euroihin noin 20 euroa per bitcoin.

Toisin kuin perinteiset valuutat, bitcoinit eivät ole keskuspankin tai muunkaan keskitetyn tahon liikkeellelaskemia, vaan niiden olemassaolo perustuu Bitcoin-ohjelmaa ajavien tietokoneiden muodostamaan vertaisverkkoon. Bitcoinien arvo muihin valuuttoihin nähden määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Vertaisverkkotopologiansa ja hajautetun hallinnonsa ansiosta mikään auktoriteetti, hallitus tai muukaan ei pysty estämään tai ohjailemaan bitcoinien käyttöä eikä aiheuttamaan inflaatiota niitä lisää tuottamalla.

Bitcoinin suunnittelu perustuu anonyymin omistuksen ja arvonsiirron takaamiseen. Bitcoineja voi tallettaa henkilökohtaiselle tietokoneelle virtuaalilompakkoon tai pitää kolmannen osapuolen palveluntarjoajalla. Kummassakin tapauksessa bitcoinit voi lähettää internetin ylitse kenelle tahansa, jolla on bitcoin-osoite.

Bitcoin on yksi ensimmäisistä kryptovaluutan toteutuksista. Ensimmäisenä yhden mahdollisen kryptovaluutan kuvaili Wei Dai Cypherpunks-postilistalla vuonna 1998. Muita kryptovaluuttoja ovat esimerkiksi Litecoin ja Namecoin, mutta niiden käyttö on marginaalista.
Bitcoin luottaa julkisen avaimen salaukseen siirtäessään rahaa tilien välillä. Kaikki tilisiirrot ovat julkisia ja niitä säilytetään julkisessa, hajautetussa tietokannassa. Jotta samaa rahaa ei voi kuluttaa kahdesti, verkosto käyttää hajautetun aikapalvelimen mekanismia, käyttäen hyväksi chained proofs of work -ideaa. Jotta voidaan olla varmoja systeemin oikeellisuudesta, koko tapahtumahistoria pitää sisällyttää tietokantaan.

Historia

Bitcoin-projektin www-osoite, bitcoin.org rekisteröitiin elokuussa 2008, ja järjestelmän kuvauspaperi julkaistiin syyskuussa 2008. Bitcoinien liikkeellelasku aloitettiin tammikuun 9. päivä 2009 samalla, kun ensimmäinen bitcoin-lohko julkaistiin.

Ensimmäinen bitcoin-siirto käyttäjältä toiselle tehtiin tammikuun 12. päivä 2009. Bitcoinin ja yhdysvaltain dollarin välinen vaihtokurssi määritettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2009, jolloin $1 = 1309,03 BTC.

Projekti vietti hiljaiseloa vielä vuonna 2010, jolloin ensimmäiset bitcoinien vaihdantapalvelut, Bitcoin Market ja Mt. Gox julkaistiin.

Kesällä 2011 yhdysvaltalainen Gawker sekä lukuisat muut lehdet uutisoivat Silk Road -kauppapaikasta, jossa käytiin huumekauppaa bitcoineilla Tor-verkkoa hyödyntäen. Samantyylisestä verkossa käytävästä huume- ja asekaupasta uutisoi myöhemmin myös Iltalehti. Näihin aikoihin bitcoinien vaihtokurssi saavutti hetkellisen huippunsa muutamaan vuoteen, $31,91. Bitcoinien arvo ylitti tämän huipun seuraavan kerran vasta helmikuussa 2013.

Talous

Bitcoinista on kehittynyt Internetissä laajalti hyväksytty valuutta, jolla voi nykyään ostaa lähes mitä tahansa. Elokuussa 2012 julkaistun raportin perusteella pelkästään Silk Roadissa käydään kauppaa noin 2 miljoonan dollarin arvosta kuukaudessa. Lisäksi bitcoineja käytetään pienten lahjoitusten ja tippien vastaanottamiseen. Bitcoinit itsessään ovat myös sijoituskohde.

Kaupat ja palvelut

Bitcoinilla on eniten hyväksyntää erilaisissa Internet-palveluissa. Maailman suurimpaan nettisivujen julkaisualustaan, WordPressiin, voi ostaa lisäpalveluita bitcoineilla. Suosittu kuvapalvelu 4chan tarjoaa vip-palveluja ja hyväksyy bitcoinit. Helmikuussa 2013 sekä sosiaalisen median uutispalvelu Reddit että Kim Dotcomin uusi Mega-palvelu ilmoittivat hyväksyvänsä bitcoinit. Suurin bitcoinit hyväksyvä verkkokauppa on Bitcoin Store, jossa on myynnissä yli 500 000 tuotetta. Bitcoin-maksunvälittäjä BitPay ilmoitti tammikuussa 2013, että heillä on yli 2 400 kauppiasta asiakkainaan, ja että vuonna 2012 he prosessoivat Bitcoin-siirtoja yli 3 miljoonan dollarin arvosta.
Fyysisessä kaupankäynnissä bitcoinit eivät ole olleet yhtä suosittu vaihdonväline, mutta esimerkiksi Saksan pääkaupungissa Berliinissä on saatu yhteisötoiminnan voimin lähes puolen tusinaa kivijalkayrittäjää hyväksymään bitcoinit. Suomessa kivijalkaliikkeistä ensimmäisenä bitcoinit hyväksyi ravintola Vegemesta.

Mikä on 4G

4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.

Tiedonsiirtonopeus

Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.

Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus. NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.

4G suomalaisessa mediassa

Mediassa 4G:llä viitataan usein LTE-teknologiaan. Tiukasti määritellen kyseessä on kuitenkin vielä "3,9G", sillä vasta LTE-Advanced on varsinaisesti neljännen sukupolven tekniikka. Esimerkiksi lehdissä kerrottiin TeliaSoneran avanneen Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010. Elisa ilmoitti tämän jälkeen avanneensa vastaavanlaisen verkon Helsinkiin seuraavana päivänä. Molempien verkkojen käyttö oli kokeiluluontoista eikä niitä avattu asiakkaiden käyttöön, eikä sitä hyödyntäviä päätelaitteita ollut kuluttajien saatavilla. TeliaSoneralla oli tuolloin oman ilmoituksensa mukaan Tukholmassa kuluttajien käytettävissä oleva 4G-verkko. Marraskuussa 2010 TeliaSonera ilmoitti avaavansa vuoden loppuun mennessä 4G-verkon kaupalliseen käyttöön Turussa ja Helsingissä, tarkoittaen sillä LTE:tä. TeliaSonera ilmoitti yltäneensä 47,5 Mbit/s nopeuteen, todeten että kuluttaja ei tule kokemaan tällaista nopeuttalähde?. Elisa on oman ilmoituksena mukaan yltänyt 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen omassa 4G-verkossaan.
Oli pitkään epäselvää, mitä tekniikkaa voidaan virallisesti kutsua 4G:ksi. Vielä syksyllä 2010 ITU:n näkemys oli, että vain kaksi tekniikkaa, LTE-Advanced ja WirelessMAN-Advanced (IEEE P802.16m), täyttävät 4G:n määritelmän. Teleoperaattoreiden painostuksessa ITU kuitenkin höllensi määritelmää. Joulukuussa 2010 se ilmoitti, että myös LTE, WiMax ja 3G-verkkoon perustuva dual carrier UMTS (= kaksi rinnakkain käytössä olevaa 3G-yhteyttä) luetaan 4G määritelmän piiriin.

4G-verkot Suomessa

ITU:n höllennettyä teleoperaattoreiden vaatimuksesta aiemmin tekemäänsä 4G:n määritelmää, voidaan Suomessa loppuvuodesta 2010 avattuja uusia matkapuhelinverkkoja kutsua 4G-verkoiksi. Vuonna 2013 Telia-Soneran LTE-verkko kattaa suurimpien suomalaiskaupunkien keskustat ja pääkaupunkiseudun sekä dual carrier HSPA -verkko useita pienempiä taajamia.[7] Elisan LTE-verkko kattaa pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen ja Turun ohella joitain maakuntakeskuksia sekä dual carrier HSPA-verkko loput suurimmista kaupungeista. DNA:n LTE-verkko kattaa Helsingin, Tampereen, Turun ja Hämeenlinnan, dual carrier HSPA maakuntakeskukset ja useita pienempiä taajamia.

Finnet-ryhmään kuuluvalla PPO:lla on 4G-verkkoja useissa Pohjois-Pohjanmaan taajamissa. Pohjois-Suomessa selvästi nopeampi verkko on käytettävissä Raahessa ja Ylivieskassa sekä näiden lisäksi Kotkassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Laitilassa. Verkon rakentajana toimii yhdentoista Finnet-yhtiön omistaja Datame. Omistajayhtiöiden alueelle verkko on käytettävissä joulukuun 2010 alussa. Datamen toimitusjohtajan Asmo Uljanoffin mukaan valmis verkko kattaa 70 % alueen väestöstä. "Verkko rakentuu vaiheittain valtakunnalliseksi seuraavan kahden-kolmen vuoden aikana", Uljanoff lupaa. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu sekä Kittilän Levi saavat nopeasti myös 4G-verkon. Uljanoffin mukaan 3G-verkkoon verrattuna uusi 4G-verkko on monikymmenkertaisesti nopeampi. Raahessa toteutetussa demonstraatiossa saavutettiin yli 30 Mbit/s siirtonopeus.

Tekniikka

Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1800 MHz ja 2600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1700/1900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1800 ja 2600 MHz, sekä Australiassa 1800 MHz.

16.3.2013

Mikä on IrDA


IrDA on Infrared Data Associationin määrittelemä standardi langattomaan tiedonsiirtoon käyttäen infrapunasäteilyä. IrDA-standardin mukaisia liitäntöjä ja lisälaitteita käytetään erityisesti liikuteltavissa laitteissa kuten matkapuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa, kameroissa, videokameroissa tai kämmentietokoneissa.
Yleisin IrDA:n käyttötarkoitus on kannettavan tietokoneen ja pöytäkoneen helppo yhdistäminen toisiinsa ilman johtoviidakkoa.
IrDA 1.0 ja 1.1 standardien mukaiset laitteet toimivat enintään yhden metrin etäisyydeltä. Siirtonopeus vaihtelee välillä 2400 - 115200 bit/s. IrDA 1.1 tukee myös suurempia nopeuksia: 0,576, 1,152 Mbit/s, ja nopeimmillaan jopa 4
Mbit/s (0,5 Mtavu/s). Tulevaisuudessa nopeus kohoaa 16 Mbit/s ja jopa 50 Mbit/s saakka.
Infrared Data Association on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka tavoitteena on kehittää maailmanlaajuisesti käytettäviä määrityksiä langattomaan tiedonsiirtoon infrapunan avulla.

Päivitä Internet Explorer


Microsoft on julkaissut seitsemän päivitystä, jotka korjaavat kaikkiaan 20 haavoittuvuutta eri ohjelmistoissa. Internet Explorer -selaimesta paikataan yhdeksän kriittistä haavoittuvuutta.
Microsoft on julkaissut tietoturvapäivityksiä, joilla se korjaa haavoittuvuuksia muun muassa Internet Explorer -selaimesta, Microsoft Office -ohjelmista ja Outlook-sähköpostista, kertoo tietoturvaviranomainen Cert-fi.
Tärkeimmät paikkaukset tulevat IE-selaimeen, josta päivitykset korjaavat kaikkiaan yhdeksän aukkoa. Aukkojen avulla hyökkääjä voi päästä suorittamaan uhrin tietokoneella omaa ohjelmakoodiaan.
Myös Office-ohjelmien päivitykset antavat hyökkääjälle keinoja suorittaa omia ohjelmiaan uhrin koneella.
Outlook-päivitykset koskevat vain Mac-tietokoneille tarkoitettuja versioita.
Päivitykset kannattaa tehdä mahdollisimman pian, sillä niiden tullessa julki paljastuvat myös haavoittuvuudet, joita haittaohjelmien tekijät saattavat yrittää käyttää hyväkseen. Windows-käyttöjärjestelmää käyttävissä koneissa päivitys onnistuu parhaiten Windows Update -toiminnon avulla. Office for Mac -ohjelmistossa taas on erillinen Autoupdate -päivitystyökalun, jonka avulla ohjelmiston voi päivittää jo ennen ajastettua päivitystä.
Lähde: Mbnet.fi

14.3.2013

Google Street View


Google Street View on Googlen tarjoama katunäkymäpalvelu, jota voidaan käyttää Google Mapsissa ja Google Earthissa. Palvelussa kaupunkien ja kylien katuja voi katsoa 360 asteen näkymällä. Google aloitti palvelun Yhdysvalloissa vuonna 2007. Google käyttää katunäkymien ottamiseen autoja, kolmipyöriä, moottorikelkkoja ja kärryjä.
Google Street View’ssa on tällä hetkellä kuvattu kaupunkeja ja alueita yli 30 eri maasta, muun muassa Australiasta, Espanjasta, Hongkongista, Italiasta, Japanista, Norjasta, Ranskasta, Ruotsista, Suomesta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Yhdysvalloista.
Ihmisten kasvot ja autojen rekisterikilvet pyritään käsittelemään tunnistamattomaksi. Käyttäjä voi pyytää Googlea lisäämään sumennusta tai poistamaan katunäkymästä kuvan, mikäli hän kokee sen loukkaavan yksityisyyttä tai sisältävän muuten sopimatonta materiaalia. Sveitsi ilmoitti marraskuussa 2009 haastavansa Googlen oikeuteen yksityisyyden loukkaamisesta Street View -palvelun takia. Vuonna 2009 Kreikka kielsi Googlea kuvaamasta maassa, kunnes yhtiö pystyy takaamaan paremman yksityisyydensuojan
Suomen katunäkymät
Google kuvasi Suomen katuja vuonna 2009. Katunäkymä julkaistiin 9. helmikuuta 2010. Suomessa katunäkymiä on kuvattu poikkeuksellisen laajasti Hangosta Utsjoelle. Elokuussa 2011 Google aloitti Suomessa vuonna 2009 ottamiensa kuvien uusimisen omilla autoillaan ja tarkempana ajankohtana Google alkoi ottaa uusia katukuvia ympäri Suomea 18. elokuuta 2011. Google ilmoitti jatkavansa kuvaamista kesällä 2012. 
Suomessa kuvatuissa kuvissa saattoivat kasvot ja rekisterikilvet näkyä monin paikoin vielä palvelun ensimmäisinä käyttöpäivinä.
Suomessa vastaavia katunäkymäpalveluita ovat avanneet Eniro ja Fonecta. Vuoden 2009 lopussa avatut Eniron katunäkymät rajoittuvat Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin. Fonectan katunäkymät rajoittuvat kävelykierroksiin yksittäisillä kauppakaduilla ja -keskuksissa. Suomalaiset katunäkymäpalvelut poistuivat kuitenkin käytöstä vuosien 2011-2012 aikana.

Mikä on Spotify

Spotify on ruotsalainen musiikkipalvelu, jossa käyttäjät voivat kuunnella musiikkia suoratoistona Internetistä. Valikoimaa voi kuunnella artisteittain, albumeittain, tai tekemällä soittolistoja haluamistaan kappaleista. DRM-rajoituksista johtuen musiikkia ei voi kuunnella ohjelman ulkopuolella, mutta kappaleita voi ladata maksullisesti. Spotify on saatavilla Ruotsissa, Norjassa, Suomessa, Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Ranskassa, Espanjassa, Alankomaissa, Belgiassa, Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa. Syyskuussa 2010 Spotifylla oli jo kymmenen miljoonaa käyttäjää, joista maaliskuussa 2011 maksavia asiakkaita oli miljoona. Elokuussa PacketVideo haastoi Spotifyn käräjille, sillä yhtiön väitetään rikkovan yhtiön hallussa olevaa streaming-patenttia. Spotify on kiistänyt väitteet.

Historia

Spotifyta kehittää ruotsalainen Spotify AB, jonka perustivat Daniel Ek ja Martin Lorentzon. Ek ja Lorentzon johtivat tätä ennen bannerimainontaa välittävää Tradedoubler-nimistä yritystä. Ohjelmiston kehittäminen aloitettiin vuonna 2006. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Lontoossa, mutta tutkimus- ja kehitystyö tehdään Tukholmassa. Spotifyllä oli lokakuussa 2009 yli 5,5 miljoonaa käyttäjää.

Spotify avattiin yleiseen käyttöön lokakuussa 2008, jolloin avattiin myös kaikille avoin maksullinen palvelu. Samalla Spotify ilmoitti myös lisensointisopimuksista monen suuren levy-yhtiön kanssa. Joukko tunnettuja levy-yhtiöitä omistaa osuuden Spotifysta, mikä osaltaan on mahdollistanut levy-yhtiöiden musiikin jakamisen ohjelman välityksellä.

Vuonna 2008 Spotify AB:n liikevaihto oli 725 000 Ruotsin kruunua (noin 70 000 euroa) ja kulut 33 miljoonaa kruunua. Yritys teki tilikaudella 31,8 miljoonan kruunun tappion (16 MKr vuonna 2007) ja työllisti 34 työntekijää.

Elokuussa 2009 palvelun arvoksi arvioitiin 250 miljoonaa dollaria.
Spotifyn yleisön suuren suosion seurauksena ruotsalaiset ovat kehittäneet elokuville ja televisiosarjoille samanlaisen palvelun, jonka nimi on Voddler. Ohjelman kehittäjänä on eri yhtiö kuin Spotifyn.

Tekninen toteutus

Spotify toimii osittain vertaisverkkotekniikalla, joten jokainen palvelua käyttävä toimii samalla musiikin jakajana. Tämän lisäksi Spotifylla on myös omia palvelimia, joiden kautta toistetaan osa musiikista.

29. maaliskuuta 2011 Spotifyn näyttämien mainosten mukana levisi käyttäjien koneisiin haittaohjelma. Suomalaisia käyttäjiä tuo ei kuitenkaan koskenut. Tartunta ei vaatinut käyttäjältä mainosten klikkaamista tai muitakaan toimenpiteitä.

Spotify tukee kaikkein yleisimpiä laitealustoja. Yhtiö väittää Spotifyn alustatuen olevan musiikkipalveluista kaikista laajin. Tietokoneiden Windows-, Mac OS X- ja Linux-ympäristöjen lisäksi musiikkipalvelu on saatavilla Androidille, Applen iOS-laitteille, Windows Phonelle, Symbianille/S60:lle, Nokia N9:lle (MeeGo 1.2 Harmattan) ja Windows Mobilelle. Musiikin toistaminen mobiililaitteiden kautta vaatii Premium-tilin.

http://www.spotify.com

12.3.2013

Mikä on Vimeo


Vimeo on Internetissä toimiva englanninkielinen videopalvelu. Se perustettiin marraskuussa 2004, mutta kenen tahansa käytettävissä olevana julkisena palveluna Vimeo avattiin 16. helmikuuta 2005. Sivusto tukee mm. videoiden näyttämistä muilla verkkosivuilla sekä pitkäaikaista videovarastointia. Videoiden katsominen ja käyttäjäksi rekisteröityminen on ilmaista. Rekisteröityneet käyttäjät voivat lisätä sivustolle omia videoitaan, kirjoittaa videoiden yhteyteen kommentteja sekä liittää profiiliinsa käyttäjäkuvan.
Toisin kuin eräistä kilpailevista palveluista, Vimeosta on mahdollista tallentaa videotiedosto henkilökohtaiselle tietokoneelle ilman lisäohjelmia, kunhan videon lisääjä ei ole asetuksia muokkaamalla estänyt tallentamista. Peruskäyttäjien lisäämät videot ovat saatavilla alkuperäisessä muodossaan viikon ajan, minkä jälkeen vain pakattu versio on tallennettavissa. Yhden viikon aikaraja otettiin käyttöön 1. elokuuta 2009.
Nimi Vimeo on Jakob Lodwickin keksimä. Se on anagrammi englannin kielen sanasta movie (suom. elokuva) ja muistuttaa myös sanaa video.
Suosio
Vimeo on saavuttanut suosiota tiedonsiirtonopeutensa, resoluutionsa ja HD-videoiden tukemisen ansiosta. Käyttäjä- ja videomäärät ovat kasvussa, vaikka sivusto on kummallakin kriteerillä mitaten mm. YouTubea jäljessä. Vimeon kasvu kiihtyi, kun Stage6-portaali, joka Vimeon tavoin mahdollisti korkealaatuisten videoiden jakamisen, lopetti toimintansa 29. helmikuuta 2008.
Keväällä 2008 Vimeon keskustelupalstalle kirjoitettiin, että sivustolla oli tuolloin noin 520 000 videota. Heinäkuussa 2009 Vimeolla oli hieman yli 1 760 000 rekisteröitynyttä käyttäjää ja palveluun lisättiin keskimäärin noin 11 400 uutta videota päivittäin.

Verkkosodankäynti


Verkkosodankäynnin aloituskynnys on arvioitu erittäin matalaksi verrattuna aseelliseen hyökkäykseen. Verkkosodankäyntiä ei julisteta alkaneeksi, sitä käydään kaiken aikaa kulissien takana julkisuudelta salassa.
Taustalla on kansainvälinen kehitys, jonka seurauksena kehittyneelle yhteiskunnalle ja sen yksittäisille kansalaisille keskeiset palvelut ovat riippuvaisia tietojärjestelmien käytettävyydestä.
Julkishallinnon, yksityisten yritysten esimerkiksi pankkien ja kauppojen palvelut eivät ole käytettävissä, jos sähköenergian saanti tai tietojärjestelmät eivät toimi. Esimerkiksi sähköisen maksujärjestelmän (maksuliikenneaineiston välitys ja korttimaksaminen) toimivuus vaikuttaa lähes kaikkien yritysten ja kansalaisten elämään.
Useat valtiot ovat perustaneet erikoisjoukkoja tai operatiivisia yksiköitä, joiden tehtävänä on valmistella ja suorittaa julkisen verkon kautta tapahtuvia hyökkäyksiä. Näiden organisaatioiden tehtävänä on suunnitella, valmistaa ja soluttaa haittaohjelmia potentiaalisten vastustajien järjestelmiin.
Hyökkäysoperaatioita tapahtuu julkisessa verkossa päivittäin. Verkkosodankäyntiin erikoistuneet yksiköt suorittavat joka päivä hyökkäyksellisiä operaatioita ilman, että niistä olisi aiheutunut kansalaisille merkittävää haittaa. Vallitseva tilanne on johtanut siihen, että verkkosodankäynti on maailmalla laajasti tiedostettu ilmiö.
Suomessakin herättiin uuden uhkakuvan edessä. Vuoden 2010 lopulla valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta (YTS 2010).
Periaatepäätökseen katsottiin sisältyvän myös ns. kyberuhat. Valmisteluvastuu oli Turvallisuus- ja puolustusasiain komitealla (TPAK) (myöhemmin Turvallisuuskomitea).
Valmistelutyön TPAK suoritti vuoden 2011 aikana. Vuonna 2012 hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan eli Utvan kokous käsitteli kansallista kyberturvallisuusstrategiaa. Tavoitteena oli saada strategia aikaan vuoden 2012 loppuun mennessä.
Tavoite
Aseellinen hyökkäys on fyysisen voiman käyttöä toista valtiota vastaan. Tavoitteena on toivotun yhteiskuntapoliittisen suunnanmuutoksen aikaansaaminen.
Verkkohyökkäys on loogisen voiman käyttöä toisen valtion tietojärjestelmiä vastaan. Hyökkäyksellä pyritään murtamaan tietojärjestelmien eheys ja luottamuksellisuus sekä lamaannuttamaan niiden tuottamat palvelut tai prosessit. Tavoitteena on tukea toivotun yhteiskuntapoliittisen suunnanmuutoksen aikaansaamista.
Verkkosodankäynnin tavoitteena ei voi kuitenkaan olla julkisen verkon tuhoaminen, koska julkisen verkon toimivuus on verkkosodankäynnin välttämätön edellytys. Verkkosodankäyntiä ei ole ilman julkista verkkoa.
Aseellisen hyökkäyksen vaikutukset tietotekniikkainfrastruktuuria vastaan ovat luonnollisesti monin verroin tuhoisampia ja lopullisia verrattuna verkkosodankäyntiin, mutta aloituskynnys on verkkosodankäyntiä huomattavasti korkeampi.
Valmistelu
Verkkohyökkäykset ovat huolellisesti valmisteltuja. Verkkohyökkäystä edeltää lähes aina kohteen tiedustelu ja usein myös verkkovakoilu.
Hyökkäysmenetelmän valinnan jälkeen on suunniteltava ase (haittaohjelma) ja testattava sen vaikuttavuus hyökkäyskohdetta vastaavassa testiympäristössä. Verkkohyökkäysten valmisteluun liittyvät myös laitevalmistajien ja ohjelmistotoimittajien koodaamat takaportit ja ohjelmistohaavoittuvuudet.
Hyökkäys
Valtioiden välisten poliittisten konfliktitilanteiden eskaloituessa hyökkäävän osapuolen verkkosodankäyntiin erikoistuneet yksiköt aloittavat operaatiot käynnistämällä hyökkäyksiä komentopalvelimilta vihollisuuksien kohteena olevan valtion tietojärjestelmiin.
Hyökkäystoimintaa tukevat yleensä myös yksityiset intressipiirit kuten poliittiset kansalaisjärjestöt ja rikollis- tai anarkistiryhmät, jotka käynnistävät hajautettuja palvelunestohyökkäyksiä tai sotkevat verkkosivustoja disinformaatiolla.
Lähde: www.secmeter.com

Mikä on Stuxnet


Stuxnet on Windows-spesifinen tietokonemato, jonka raportoi ensimmäisenä kesäkuussa 2010 valkovenäläinen turvallisuusyritys VirusBlokAda. Se on ensimmäinen mato, joka vakoilee ja uudelleenohjelmoi teollisuusjärjestelmiä.
Mato tuli suureen tietoisuuteen, kun maailmalla levisi tieto, että mato oli päässyt Iranin ydinlaitoksiin saastuneessa usb-muistitikussa. Iran on pidättänyt joukon venäläisiä teknikkoja, jotka olivat rakentamassa Bušehrin ydinvoimalaitosta. Iran on uhannut syypäiksi epäilemiään Yhdysvaltoja ja Israelia kostoiskulla, jotka se toteuttaisi perinteisen sodankäynnin keinoin. Tietoturva-asiantuntijoiden mukaan Stuxnetin koodi on niin taitavasti tehty ja se on voittoa tavoittelematon, joten sen taustalla on suurella todennäköisyydellä valtio tai valtioita.
Vuonna 2012 heinäkuun 1. päivän artikkeli New York Timesissä kertoi, että Stuxnet on osa USA:n ja Israelin tiedusteluoperaatiota nimeltä "Operaatio olympiakilpailut", joka sai alkunsa presidentti George W. Bushin aikaan ja jota laajennettiin presidentti Barack Obaman valtakaudella
Toiminta
Stuxnetin pääsy Iranin Natanzin rikastuslaitoksen järjestelmään tapahtui luultavasti muistitikuilla, koska tietokoneita ei ollut kytketty turvallisuussyistä Internetiin. Mato hyökkäsi Windows-käyttöjärjestelmää vastaan hyödyntäen neljää haavoittuvuutta, joista kaksi oli ennalta tuntemattomia ns. nollapäivähaavoittuvuuksia.
Kaksi palvelinta, toinen Tanskassa ja toinen Malesiassa, oli luotu madon päivitystä ja hallinnointia varten, ja ne mahdollistivat myös teollisuusvakoilun madon pystyessä lähettämään tietojaan takaisin palvelimille. Kun mato paljastui, joutuivat tietoturvayritysten sivut verkkohyökkäysten kohteeksi ja madon levittäjä ehti hävittää jäljet itsestään. Mato hyödynsi tulostinpalveluita ja muun muassa RPC-protokollaa sekä muutti Siemensin teollisuuskoneohjaimen koodia aiheuttaakseen vahinkoa tuotantoprosessille.
Stuxnetin oletettu synty
Matoa pidetään asiantuntijoiden mukaan Israelin ja Yhdysvaltojen yhteishankkeena, jota valmisteltiin kaksi vuotta ja joka on George W. Bushin ja Obaman hyväksymä. Hankkeen taustalla oli tarve löytää ei-sotilaallinen tapa jarruttaa tai estää Iranin väitetty halu rakentaa ydinase. Mato oli ennalta laajalti testattu Israelin salaisessa Dimonan ydinkeskuksessa, jonne oli luotu Iranin uraanirikastamojen sentrifugeja jäljittelevä laitteistokokonaisuus. Madon kohteena oli Siemensin toimittama sentrifugien ohjauslogiikka ja madon toiminta-ajatuksena oli sabotoida laitteisto ajamalla sentrifugit niiden toimintarajojen yli. Madon saastuttamat ohjaustietokoneet lähettivät virheelliset ohjearvot suomalaisen Vaconin valmistamille taajuusmuuttajille, jotka saamiensa ohjearvojen mukaisesti vuorostaan syöttivät tehoa sentrifugien moottoreille, saaden ne pyörimään väärällä nopeudella.
Toiset turvallisuustutkijat uskovat madon rakennetun Kiinassa, jossa sijaitsee Vaconin taajuusmuuttajatehdas. Kiinalaisviranomaisten tiedetään kuulustelleen muutamia Vaconin työntekijöitä ja takavarikoineen heiltä paljon taajuusmuuttajiin liittyvää aineistoa. Mahdollista motiivia Kiinan osallistumiseen ei ole löydetty.
Koodista tehtyjä havaintoja
Stuxnetin koodissa on hakemistopolku, jonka nimi sisältää sanan "Myrtus", suomeksi myrtti. Tämä on tulkittu viittaukseksi raamatun Esterin kirjaan. Ester tunnetaan raamatussa myös nimellä Hadassa, joka on latinaksi myrtus. Tätä on pidetty ovelana symbolisena sanaleikkinä, joka viittaa erääseen Esterin kirjan kohtaan. Siinä persialaiset hautovat juutalaisten tuhoamista, mutta juutalaiset tekevät Esterin ansiosta aikeet torsoksi hyökkäämällä itse persialaisten kimppuun. Kun Stuxnet onnistuu lamauttamaan saastuttamansa isäntäkoneen, se lyö koneeseen digitaalisen leiman 19790509. Tämä tarkoittaa ehkä päivämäärää, mutta numerosarjaa on tulkittu kahdella tavalla. Yhden tulkinnan mukaan kyseessä on jonkun syntymäpäivä, ehkäpä jonkun Stuxnetin koodanneista henkilöistä. Toisen tulkinnan mukaan 9.5.1979 viittaa päivään, jolloin Iranin islamilainen tasavalta hirtti vakoilusta syytetyn juutalaisen Habib Elghanianin.

Mikä on IPTV


DVB-IPTV on internet-protokollan käyttöön perustuva teknologia niin televisio-ohjelman jakelussa kuin paluukanavassakin. Tämä tekniikka antaa mahdollisuuden mm. videoneuvotteluihin ja vuorovaikutteisten tv-ohjelmien jakeluun. Siirtonopeuksien kasvaessa iptv-verkosta on tulossa myös teräväpiirtotelevision jakelukanava.
Tekniikka
Tekniikka hyödyntää IP-sovitinta, joka vastaanottaa IP-verkkoon pakatun lähetteen ja siirtää sen TV:lle. IPTV on aina kaksisuuntainen, mikä mahdollistaa myös sovittimeen integroidun Internet-selaimen käytön TV-ruudulta. Myös kaapeli-tv-linjalla on mahdollista käyttää IPTV:tä koska siinä on saatavilla valmiiksi riittävän nopea kaista vastaanottajalle ja sen paluukanava voidaan toteuttaa normaalin ADSL-liittymän kautta. Yhden ohjelman välittäminen vaatii siirtonopeudeksi 2–5 Mbit/s eli käytännössä vähintään 8 megabitin laajakaistaliittymän. Myös kaapeli-tv:ssä on mahdollista käyttää Iptv:tä, jos siinä on saatavilla riittävän nopea kaista. Teräväpiirto-tv vaatii yleensä 10–20 megabittiä. Kupariyhteydellä on parhaimmillaan saavutettavissa 26 megabitin yhteys.
Palvelut
Liiketoimintamalliltaan IPTV rinnastetaan kaapelijakeluun eli sillä on must carry -velvoite. Laajakaistainen paluukanava mahdollistaa tilaajakohtaiset palvelut, kuten esimerkiksi tilausvideopalvelun (Video on Demand). Maksutelevisiokanavien tarjonnassa IPTV tuo merkittävästi lisää kanavia maanpäällisen jakelun kotitalouksille. Satelliitti- ja kaapelijakelun talouksille tarjonta on suurin piirtein samalla tasolla. IPTV mahdollistaa välittömän interaktiivisuuden laajakaistayhteyden kautta, ja Internetin perusselaaminen televisiolla on mahdollista. Käyttökustannuksiltaan IPTV on periaatteessa kallein, koska se edellyttää kuluttajan maksamaan kuukausittain nopeasta laajakaistaliittymästä, mutta IPTV:n kohdalla on erityisesti huomioitava Triple Play-paketoinnin mahdollistamat säästöt kuluttajalle laajakaista-, televisio- ja puhepalveluiden kustannuksissa. Pääkaupunkiseudulla toimii kouluille ja oppilaitoksille suunnattu Educast IPTV- palvelu [1], jonka avulla voi tallentaa tv:n opetusohjelmia, tehdä paikallisverkkoon videokirjastoja ja jakaa opetusohjelmia.
Tietoturva
IPTV-järjestelmä on herkkä erilaisille häiriöille siirtotiellä, sillä jo pienikin häiriö tai katkos näkyy selvänä puutteena kuvassa. Aikoinaan palvelunestohyökkäykset olivat tavallisia ja hankaloittivat suuresti kohteen verkon käyttöä. Samantyyppiset hyökkäykset tai jo pelkästään ylisuurella ICMP-pyynnöllä voidaan saada aikaan suurtakin verkkokuormaa joka saattaisi vaikuttaa lähetteen tasoon pakettien häviämisen tai korruptoitumisen muodossa.

Mikä on Full HD


Full HD on merkintä tai markkinointitermi, jolla teräväpiirtotelevisiot määritellään kuuluvaksi niihin näyttöihin, jotka yltävät 1920 x 1080 pikselin tarkkuuteen (1080i ja 1080p). Merkinnästä käytetään myös vastaavaa suomenkielistä nimitystä täysteräväpiirto. HDTV:n tarkin nykyinen kuvatarkkuus sisältää 2 073 600 pikseliä. Kuvaformaatti 1080p antaa parhaimman käsityksen täysteräväpiirron tarkkuudesta. Kuva on käytännössä yhtä tarkkaa kuin 1080i, joka on saman kuvatarkkuuden lomitettu kuva. 1080p:tä pidetään standardina filmille kuvatun materiaalin (muun muassa useimmat elokuvat) levityksessä täysteräväpiirtoisena HDTV:ssä. Televisioiden ja videotykkien kohdalla Full HD:llä tarkoitetaan, että laite pystyy näyttämään 1920x1080 -tarkkuuden kuvaa ilman skaalausta. Kyseiset laitteet voivat toistaa siis 1080i- ja mahdollisesti 1080p-tarkkuuden videota. Yleensä Full HD -termiä käytetään HD ready -termin kanssa, jolloin laitteen HD ready -ominaisuuksien lisäksi kuluttajalle selviää, että laite voi toistaa 1920x1080 tarkkuuden videota.
Videokameroissa ja digikameroissa Full HD -termiä käytetään kuvaamaan kameran mahdollisuutta kuvata 1080i- ja mahdollisesti myös 1080p-materiaalia.
1080p-kuva
Digitaalisessa lähetyksessä eli DVB-standardissa 1080p-kuvan virkistystaajuudet on määritelty 24, 25 ja 30 ruutuun per sekunti. Kuvan viemän kaistanleveyden takia vielä ei ole määritelty 50 tai 60 ruudun kuvanpäivitystä, vaan nämä saattavat tulla käyttöön parempien pakkausalgoritmien ja siirtoteiden kehityksen myötä. PAL-standardin SDTV:ssä kuva päivitetään Euroopassa lomitetettuna 50 kertaa ja on siten sulavampi kuin filmille kuvattu 24 kertaa päivittyvä kuva. Lomitetun kuvan on yleisesti havaittu toimivan paremmin urheilulähetyksissä, joissa kuvataan liikettä tai kamera on paljon liikkeessä.
Videokameroissa ja digikameroissa Full HD -termiä käytetään kuvaamaan kameran mahdollisuutta kuvata 1080i- ja mahdollisesti myös 1080p-materiaalia.
Jotkin elokuvat, kuten Tähtien sota: Episodi III – Sithin kosto, Klik! ja muutamat sarjat on kuvattu suoraan täysteräväpiirron 1080p-digitaaliformaatissa ja myös leikattu siinä muodossa. 35 mm:n filmin tarkkuus ylittää 1080p:n tarkkuuden, vaikka filmin ja digitaalikuvan laatua onkin vaikeaa verrata suoraan keskenään. Kuvan laatu riippuu myös HDTV:ssä yleisesti käytetyn MPEG-2- tai MPEG-4-pakkausalgoritmien tuottamasta bittivirran määrästä.

Kiristyshaittaohjelmat


Vuonna 2012 alkanut kiristyshaittaohjelmien levittäminen jatkuu edelleen suomalaisissa verkoissa. Rikolliset tuottavat haitallisesta ohjelmasta päivitettyjä versioita, jotka käyttävät hyväkseen uusia haavoittuvuuksia. Haittaohjelman poistaminen vaatii usein asiantuntijan apua.

Viime vuonna suomalaisiin tietokoneisiin alkoivat levitä niin sanotut kiristyshaittaohjelmat. Haitalliset ohjelmat lukitsivat uhrikoneensa ja vaativat poliisin nimissä vilpillisesti rahaa lukituksen poistamiseksi. Maksaminenkaan ei poistanut haittaohjelmatartuntaa.

Haittaohjelman tartunnan ehkäisemiseksi on aina syytä pitää tietokoneensa ohjelmat päivitettyinä ja virustorjuntaohjelmisto ajan tasalla.

Tartunnan poisto

CERT-FI julkaisi maaliskuussa 2012 ohjeen haittaohjelman ensimmäisen version poistamiseksi. Haittaohjelman uusien versioiden myötä kyseiset ohjeet eivät monissakaan tapauksissa enää toimi. Mikäli ohjelman poisto ei onnistu omin päin, kannattaa kiristyshaittaohjelman uhrien ensisijaisesti kääntyä osaavien asiantuntijapalveluiden puoleen.

Tartunnan poistamisyrityksiä saattaa joissakin tapauksissa helpottaa uhrikoneen irrottaminen verkosta, jolloin haittaohjelma ei välttämättä käynnistyessään lukitse konetta. Verkossa on julkaistu useita työkaluja ja ohjeita, jotka soveltuvat haittaohjelman eri versioiden poistoon. Alla olevat linkit johtavat pääasiassa englanninkielisille sivuille:
Lähde: Cert.fi

5.3.2013

Matkapuhelin


Matkapuhelin eli kännykkä on langaton puhelin, jonka toiminta perustuu korkeataajuisten radioaaltojen eli mikroaaltojen hyödyntämiseen. Matkapuhelin on mikroaaltojen välityksellä yhteydessä matkapuhelinverkon tukiasemaan, joka välittää tietoliikenteen eteenpäin muualle puhelinverkkoon.
Toisin kuin lankapuhelin, matkapuhelin tarvitsee varastoitua sähköenergiaa toimiakseen: tätä varten matkapuhelimessa on ladattava akku. Nykyaikaiset matkapuhelimet sopivat kokonsa puolesta taskuun ja niiden paino on korkeintaan joitain satoja grammoja.
Kansainvälinen televiestintäliitto ITU on arvioinut maailmassa olleen noin 4,6 miljardia matkapuhelinliittymää vuoden 2009 lopussa. Markkinatutkijayhtiö Wireless Intelligence arvioi matkapuhelimen käyttäjiä olevan jo yli neljä miljardia 2009.
Perusominaisuuksia nykyaikaisessa matkapuhelimessa ovat puheluiden soittamisen ja niihin vastaamisen lisäksi tekstiviestit, ladattavat moniääniset soittoäänet ja WAP. Lähes kaikilla uusilla puhelinmalleilla voi myös ottaa kuvia, pelata, soittaa musiikkia, kuunnella radiota, käyttää sähköpostia ja selata verkkosivuja.
Ns. älypuhelimilla on myös paljon muita sovelluksia käyttäjien ja yritysten tekeminä, kuten kartat ja navigaatio. Tavallisesti matkapuhelimen akussa riittää puheaikaa noin neljäksi tunniksi.
Kännykkä on Nokian rekisteröimä tuotemerkki. Nokia jätti hakemuksen huhtikuussa 1987 ja se hyväksyttiin toukokuussa 1989. Tuolloin matkapuhelimet ja sana kännykkä eivät olleet vielä kovin tunnettuja. Sittemmin kännykkä on muuttunut yleisnimeksi joka tarkoittaa matkapuhelinta.
Matkapuhelimen kehitys
Radiopuhelimia on käytetty pitkään 1900-luvulta lähtien ensin erilaisina kokeiluina ja myöhemmin etenkin toisessa maailmansodassa. Historian ensimmäiset matkapuhelimet täyttivät auton tavarasäilön eivätkä olleet helposti kannettavissa. Siviilikäyttöön matkapuhelimet saatiin laajemmin 1950-luvulta lähtien, kädessäpidettäviä matkapuhelimia oli saatavilla vuodesta 1973 alkaen.
Vuonna 1960 avattiin Ruotsissa maailman ensimmäinen osittain automatisoitu autoradiopuhelinjärjestelmä MTA. Ne perustuivat vielä putkiradiotekniikalle ja releisiin. Puhelimen autoon asennettava laitteisto painoi tuolloin yhteensä 40 kilogrammaa. Vuonna 1962 esiteltiin modernisoitu versio MTB, joka perustui transistoritekniikkaan. Vuonna 1971 julkaistu MTD versio oli jo kaupallinen menestys. Suomessa avattiin käsivälitteinen Autoradiopuhelin (ARP) -verkko vuonna 1971. Myös se saavutti suuren suosion, mikä aiheutti tiheimmin asutulla seuduilla verkon ruuhkaantumista.
Motorolan tutkijaa ja johtajaa Martin Cooperia pidetään ensimmäisen käytännöllisen kädessäpidettävän matkapuhelimen kehittäjänä. Motorola ja Bell Labs olivat käyneet kovaa keskinäistä kilpajuoksua matkapuhelimen kehittämisessä. Lopulta 3. huhtikuuta 1973 Cooper soitti raskaalla, mutta kädessä pidettävällä matkapuhelimellaan kilpailijalleen, Bell Labsin Joel S. Engelille.
Ensimmäinen automaattinen matkapuhelinverkko avattiin Japanissa vuonna 1979. NTT oli rakentanut ensimmäisen sukupolven (josta käytetään myös nimitystä 1G) matkapuhelinverkon Tokion kaupunkialueelle. Viidessä vuodessa verkko laajeni kattamaan koko Japanin väestön ja oli ensimmäinen maanlaajuinen 1G-verkko maailmassa. Vuonna 1981 avattiin samantyyppinen pohjoismainen NMT-verkko Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Saudi-Arabia oli tosin ehtinyt avata oman NMT-450 verkkonsa kaupalliseen käyttöön jo kuukautta ennen Pohjoismaita. NMT oli maailman ensimmäinen matkapuhelinverkko joka mahdollisti puhelimen käyttämisen ulkomailla eli roamingin. Yhdysvaltain ensimmäinen 1G verkko avattiin Chicagossa vuonna 1983. Useat muutkin maat avasivat omia matkapuhelinverkkojaan 1980-luvulla, muun muassa Iso-Britannia, Meksiko, Kanada.
Ensimmäisen yhä käytössä olevan toisen sukupolven (2G) verkon avasi kaupalliseen käyttöön vuonna 1991 suomalainen Radiolinja, joka on sittemmin sulautunut osaksi Elisaa. Tuolloin käyttöön otettiin digitaaliset GSM-matkapuhelinverkot. Suomessa se merkitsi myös kilpailun alkamista matkapuhelinmarkkinoilla, sillä aiemmin niitä oli hallinnut yksinään Tele NMT450- ja NMT-900 -verkoillaan.
Vuonna 2001 japanilainen NTT avasi ensimmäisen kaupallisen WCDMA-standardiin perustuvan kolmannen sukupolven (3G) matkapuhelinverkon.
Nykyään 3G -verkkojen viimeisimpiä kehitysaskeleita ovat nopeat datayhteydet jotka on toteutettu HSPA-perheen HSDPA ja HSUPA-tekniikoilla. Näitä kutsutaan vaihtelevasti nimillä 3.5G, 3G+ ja turbo 3G. Datansiirtonopeuksia tulee lähitulevaisuudessa ennestään nopeuttamaan LTE-tekniikka, jota on kutsuttu myös nimillä 3.9G ja 4G.
PS. Nokia 3310 oli Suomen yleisin puhelin vuonna 2007, jolloin Suomen noin neljästä miljoonasta matkapuhelimesta 86 % oli Nokioita.

Mobiilimaksaminen


Mobiilimaksaminen on matkapuhelimella suoritettavaa maksamista. Mobiilimaksamista sääntelee Suomessa luottolaitoslaki.
Henkilökohtainen luotettu laite
Matkapuhelin soveltuu maksamiseen varsin luontevasti, sillä se on laite, joka on lähes aina käsillä ja mukana. Maksamisjärjestelmien kehittäjät käyttävätkin mieluummin matkapuhelin-käsitteen tilalla ”henkilökohtaisen luotetun laitteen” (PTD, Personal Trusted Device)-käsitettä. Tämä osaltaan lisää kuvaa kännykän henkilökohtaisuudesta.
Maksuvälineenä kännykän merkittävimmät edut ovat sen valmis näppäimistö sekä sisäänrakennettu kortinlukija. Näiden avulla voidaan sovellusten tarvitsemat PIN-koodit syöttää ja turvallisuuselementtinä toimivat kortit (kuten WIM-kortti) liittää puhelimeen. Tällöin matkapuhelimesta pysytään luomaan maksamisen vaatima tietoturvallinen päätelaite.
Kehitys
Suomi on mobiilimaksamisen pioneereja. Sonera esitteli vuonna 1997 ostosautomaatin, josta oli mahdollista ostaa tuotteita puhelinsoitolla. Vähän myöhemmin siirryttiin käyttämään tekstiviestejä, jotka ovat osoittautuneet varsin hyväksi käyttöliittymäksi sisältöpalveluiden maksamiseen. Sekä puhelinsoitolla että tekstiviestillä tehtävät maksut on helppo lisätä suoraan operaattorin matkapuhelinlaskuun. Tämäntyyppinen maksaminen on käytössä esimerkiksi HKL:n kertamatkalippujen tilaamisessa.
Viimeisimpinä ratkaisuina ovat pankkien mobiiliraha ja digiraha. Verkkopankista siirretään rahaa sähköiseen mobiilirahakukkaroon. Kukkarossa olevat rahat vastaavat käteistä rahaa. Maksu suoritetaan lähettämällä tekstiviestinä halutun tavaran tai palvelun avainsanan myyjän antamaan palvelunumeroon. Maksu lähtee heti kukkarosta ja myyjä voi tarkistaa saamansa maksun välittömästi.
Edellä mainitut mobiilinmaksamisen ratkaisut ovat edelleen käytössä ja ne perustuvat etämaksamisen menetelmiin.

27.2.2013

Mikä on Lex Nokia


Lex Nokia ja urkintalaki ovat nimityksiä sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muutokselle (hallituksen esitys 48/2008 vp). Laki tuli voimaan kesäkuun 2009 alusta.
Lainmuutos antaa Suomen kaikille Internetin yhteisötilaajille kuten liikeyrityksille, yliopistoille, virastoille, kirjastoille ja joillekin taloyhtiöille oikeuden selvittää verkkonsa käyttäjien tunnistamistietoja tiettyjen ehtojen täyttyessä. Laki sallii tunnistamistietojen (kuten IP-osoite tai viestin vastaanottaja) selvittämisen ongelmatapauksissa, mutta viestinnän sisällön selvittäminen on kiellettyä. Tunnistamistietojen tarkkailusta on laadittava selvät ohjeet ja ilmoitettava käyttäjille sekä tietosuojavaltuutetulle. Yhteisötilaajille tunnistamistietojen tutkiminen olisi Liikenne- ja viestintäministeriön mukaan viimeinen keino puuttua verkon väärinkäyttöön, josta voi aiheutua huomattavaa vahinkoa.
1. helmikuuta 2009 Helsingin Sanomat (HS) kirjoitti Nokian uhanneen, että yhtiö lähtee Suomesta, jos lakia ei muuteta. Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen vastasi kirjoitukseen: ”Nokia ei ole uhkaillut muutolla eikä millään muullakaan. Tämä väite on aika hämmentävä. Helsingin Sanomien artikkeli on aika poleeminen; siinä on paljon virheitä ja väärinymmärryksiä. HS väitti nimeämättömiin lähteisiin perustuen, että lainmuutosta alettiin valmistella Nokian vaatimuksesta. Toimittaja Petri Sajari kirjoitti lehden haastatelleen kymmeniä valmistelussa mukana olleita. Vuonna 2006 perustetussa työryhmässä oli 11 ihmistä, joista kahdeksan on kieltänyt tulleensa painostetuksi.
Nokian rooli
Nokia teki huhtikuussa 2005 rikosilmoituksen, koska epäili, että liikesalaisuuksia oli vuodettu sähköpostitse Huawei-yhtiölle. Nokia tutki asian selvittämiseksi palvelimen tunnistetietoja, joista se havaitsi, että yhdeltä tietokoneelta oli otettu Huaweihin yhteyttä 69 kertaa. Tietosuojavaltuutetulta pyydettiin lausuntoa, onko mahdollista selvittää tuotekehitysdokumentteja sisältävän palvelimen lokitietoja ja luovuttaa ne poliisille. Tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon, jonka mukaan palvelimen lokitietojen tarkastaminen on laillista.
Useiden Helsingin Sanomien haastattelemien oikeusoppineiden mielestä Nokia rikkoi sähköisen viestinnän tietosuojalakia. Toimittaja Petri Sajari arvelee, että Nokia alkoi ajaa lain muuttamista, niin että tunnistamistietojen tutkiminen olisi laillista. Lehden haastattelemien lainmuutosta valmistelleiden virkamiesten ja poliitikkojen mukaan Nokia painosti lainsäädäntöprosessissa olleita erittäin voimakkaasti. Nokia uhkasi poistua Suomesta, niin että 16 000 työpaikkaa menetettäisiin. [16] Nokian viestintäjohtaja Arja Suominen kiisti Nokian uhkailleen mitenkään ja sanoi HS:n artikkelissa olleen paljon virheitä ja väärinymmärryksiä.
Vuosina 2000 ja 2001 Nokian turvallisuusosasto keräsi 3 880 sähköpostiviestin lokitiedot, jotka luovutti poliisille osana rikostutkintapyyntöä. Tietojen keräyksessä yhtiö syyllistyi mahdollisesti viestintäsalaisuuden loukkaukseen, joka ei asiaa tutkineen poliisin mukaan ollut törkeä, joten tapaus oli 2005 jo vanhentunut.
Keväällä 2007 Nokia yritti paljastaa epäillyn rikoksen tunnistamistietojen avulla. Yksi työntekijä Salossa oli arvostellut johtoa, koska koko henkilökunnalle luvattuja bonuksia ei maksettukaan. Hän lähetti viestejään tuhansille nokialaisille kaikkialla maailmassa. Nokia teki rikosilmoituksen tietoliikenteen häirinnästä. Syyttäjä Antti Pihlajamäen mielestä työntekijän asettamiseksi syytteeseen ei ollut riittävää näyttöä. Tämän arvioitiin vauhdittaneen Nokian halua lobata lain valmistelua.
Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) vuonna 2006 asettaman työryhmän keskuudessa on erään ryhmän jäsenen (Anna-Riitta Wallin, jäljempänä mainitun Markku Wallinin vaimo, Talouselämä 20.2.2009) mukaan ollut yleinen käsitys, että Nokia on uhannut lähteä Suomesta. Tämä viesti ei hänen mukaansa tullut suoraan Nokialta vaan ”viestinviejän kautta”. Alivaltiosihteeri Markku Wallin, entisen työministeriön kansliapäällikkö, sanoo EK:n perustelleen työministeriölle lainvalmistelun alkuvaiheissa sen tarvetta ja kiirettä ”sillä, että Nokia lähtee Suomesta, jollei lakia saada aikaiseksi”. Wallin halusi, että lakia valmisteltaisiin työministeriössä, mutta EK vaati valmistelua LVM:ssä. ; Markku Wallin ei osallistunut lain valmisteluun.
Toimittaja Petri Sajari kirjoitti lehden haastatelleen kymmeniä valmistelussa mukana olleita. Vuonna 2006 perustetussa työryhmässä oli 11 ihmistä, joista kahdeksan on Talouselämän haastattelussa kieltänyt tulleensa painostetuksi (kahta lehti ei tavoittanut). Työryhmässä olleen Viestintäneuvos Juhapekka Ristolan mielestä ”Tämä uhkailukeskustelu on ihan absurdi”.Hän arvelee, että joku yksittäinen virkamies on voinut kokea normaalin keskustelun painostuksena. Työryhmässä ollut SAK:n lakimies Timo Koskinen sanoi: ”Toki meille valmisteluryhmässä olleille tuotiin yleisellä tasolla sellaista viestiä, että yritysmaailman tarpeet on otettava huomioon. Minusta se oli ihan normaalia keskustelua.

Mikä on podcasting


Podcasting on tilauspohjaista äänitiedostojen julkaisua verkossa. Podcastin pitäjä julkaisee RSS- tai Atom-syötettä, jossa on tiedot julkaistuista äänitiedostoista. Kuuntelijalla on puolestaan ohjelma, joka seuraa syötteen päivittymistä ja automaattisesti lataa sen perusteella tiedostot myöhemmin kuunneltavaksi. Käytännössä kuuntelu voi tapahtua tietokoneen lisäksi myös MP3-soittimella tai muulla mobiililaitteella. Itse sana podcasting tulee sanoista iPod ja broadcasting, joka viittaa audiotiedostojen siirtämiseen Applen MP3-soittimeen. Koska iPod ei kuitenkaan ole välttämätön podcastin kuunteluväline, termi on myöhemmin määritelty myös lyhenteeksi sanoista ”portable on demand”. Termi ”podcasting” tuli tunnetuksi vuonna 2004 ja Suomessa ensimmäiset podcastit aloitettiin vuonna 2005.
Historia
Vuonna 2000 Tristan Louis ehdotti multimediatiedostojen viittaukseen käytettävän "enclosures"-tagin lisäämistä RSS-formaattiin. Toimittaja Adam Curry ja ohjelmoija Dave Winer kehittelivät tätä ajatusta edelleen ja Winer lisäsikin ”enclosure”-tuen RSS 0.92:een ja seuraavana vuonna Radio Userland -palveluunsa. Radio Userlandin audioblogging-ominaisuus oli ensimmäinen ohjelma, joka sisälsi kaiken podcastauksessa tarvittavan ja audiobloggauksen pioneerit, kuten Winer, Curry ja Gilchrist tekivät sillä kokeiluja. Kuitenkin vasta syyskuussa 2003 tekniikka sai kunnon käytännön esimerkin sen mahdollisuuksista, kun Winer ja entinen New York Timesin toimittaja Christoper Lydon tekivät 25-osaisen audioblogin, jossa Lydon haastatteli bloggaajia, futuristeja ja poliitikkoja ja Winer julkaisi sen podcastina. Lokakuussa BloggerCon 2003:ssa Kevin Marks puolestaan esitteli skriptin, jolla siirtää automaattisesti MP3-tiedostoja Radio Userlandista iTunesiin ja sieltä iPodiin. Marks ja Curry aloittivat yhteistyön ja RSS-to-iPod -skripti (iPodder) julkaistiin Curryn blogissa.
Vuoden 2004 aikana podcastit pääsivät pois marginaalista sikäli, että podcasting-sana vakiintui tarkoittamaan tilattavaa audiolähetystä Adam Curry aloitti Daily Source Code -podcastinsa ja perusti iPodder.org-podcastsivuston. Useat eri kehittäjät tekivät omia RSS2iPod-scriptin tapaisia ohjelmia, joista yksi (iSpider) tuli tunnetuksi myöhemmin open source -ohjelma iPodderina ja nimenvaihdoksen jälkeen Juicena. Vuonna 2004 myös ensimmäiset podcast-verkostot ja podcasteihin erikoistuneet verkkopalvelut aloittivat toimintansa.
Seuraavana vuonna podcastingista tuli valtavirtaa ja silloin aloittivat muun muassa ensimmäiset kaupalliset podcastit, Valkoinen talo alkoi julkaista viikottaista presidentin puhetta myös podcastina ja ensimmäinen Yhdysvaltojen korkean tason poliitikko, John Edwards, aloitti henkilökohtaisen podcastinsa. Apple lisäsi podcasting tuen iTunesiin ja satelliittiradio Sirius aloitti podcast-kanavan.Termin "podcast" ja ilmiön yleistymistä kuvaa hyvin myös se, että 2005 syyskuun 28. päivä Google löysi hakusanalla ”podcasts” 100 000 000 osumaa verrattuna aikaisemman vuoden 24:ään.
Podcastin historia Suomessa
Suomen ensimmäinen podcast oli toukokuussa 2005 aloittanut FcLate Netradio. Muita samoihin aikoihin aloittaneita podcasteja olivat Omenatarha-, Saunan takaa-, Avokatsomo-, Naurispaja- ja Radio Free Finland -podcastit . Yle aloitti omat podcastinsa syyskuun 1. päivä ja kaupallisista toimijoista ensimmäisenä ehti Stara.fi-verkkolehti 7. lokakuuta (tai mahdollisesti Kiinasta kertova nettiradio Radio86). Saman vuoden marraskuussa mukaan tulivat myös Iskelmä, Radio NRJ ja SBS-radiot, joten podcastien voidaan sanoa tällöin kaupallistuneen. Maaliskuussa 2006 myös Radio Helsinki lisäsi lähetyksiensä MP3-tiedostoille RSS-syötteet. 23.5.2007 Yle aloitti ensimmäisenä perinteisenä radiokanavana ensisijaisesti internetiin tehdyn podcastinsa POP-Talkin, tähän asti radiokanavat olivat kierrättäneet podcasteihinsa lähinnä radiolähetyksiinsä tehtyjä ohjelmia.
Indiepuolella merkkipaaluina voidaan pitää Henrik Anttosen toukokuussa 2006 aloittamaa PodPäivää , joka on ensimmäinen päivittäinen suomenkielinen podcast, sekä ensimmäistä suomalaista podcast-verkostoa Radio Koskisuomea. Maininnan arvoisia asioita on vuoden 2007 keväällä tapahtunut HessunKahvilan siirtyminen Radio Hearin kautta suoriin lähetyksiin. sekä saman vuoden kesällä tapahtunut Ville Säävuoren kehittämän suomalaisten podcastien keskuspaikan, Podcasthakemiston, aukeaminen.
Podcastien videomuotoisia versioita videopodcasteja, eli vodcasteja, kokeiltiin yliopisto-opetuksessa Tampereen teknillisessä yliopistossa keväällä 2006. Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston yhteistyönä tehtiin myös yksi Suomen ensimmäisistä iPod-kokeiluista peruskoululaisilla Tutkimuksen aikana oppilaat tutustuivat iPodin käyttöön ja toteuttivat erilaisia projekteja, jotka he ideoivat itsenäisesti ryhmissä. Ajatuksena oli saada lapsilta autenttisia ideoita siitä, miten laitetta voitaisiin käyttää opetuksessa ja oppimisessa. Tutkimus osoitti, että iPodien käyttö oli oppilaille helppoa ja he oppivat käyttämään sitä nopeasti. Tutkimuksen perusteella iPod osoittautui hyödylliseksi etenkin kielten opiskelussa.
Kaupallisten videopodcastien julkaisemisen aloitti Suomessa ensimmäisenä Stara.fi-verkkolehti 9. toukokuuta 2007.

24.2.2013

Kuka on Bill Gates


William Henry "Bill" Gates III, KBE (s. 28. lokakuuta 1955) on Microsoft-ohjelmistoyhtiön hallituksen puheenjohtaja, suurin osakkeenomistaja ja toinen yhtiön perustajista yhdessä Paul Allenin kanssa. Gates toimi Microsoftin pitkäaikaisena toimitusjohtajana vuoteen 2000 asti ja tämän jälkeen pääohjelmistoarkkitehtinä vuoteen 2006 asti. Gates ilmoitti vuonna 2008, että hän vetäytyy aktiivisesta työelämästä ja keskittyy hyväntekeväisyysjärjestö Bill ja Melinda Gatesin säätiön toimintaan.
Gatesin omaisuuden arvo vuoden 2010 Forbes-lehden maailman rikkainten ihmisten listalla on 53,0 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja hän on maailman toiseksi rikkain henkilö. Gates oli samaisen lehden listauksessa maailman rikkain myös vuodesta 1995 vuoteen 2007 saakka, mutta vuonna 2008 hän putosi kolmannelle sijalle nousten jälleen seuraavana vuonna takaisin luettelon ensimmäiseksi. Gates on myös kirjoittanut kaksi kirjaa koskien tietoyhteiskuntaa.
Elämä
Gates syntyi Seattlessa varakkaaseen perheeseen. Hänen vanhempansa ovat William H. Gates II ja Mary Maxwell Gates. Gates vietti varhaisnuorena jopa öitä paikallisen tietokoneen ääressä (joka oli huoneen kokoinen). Bill Gates ja Paul Allen ansaitsivat jo Billin ollessa 15-vuotias 2 000 dollaria kirjoitettuaan liikennettä mittaavan tietokoneohjelman. William II oli nimekäs lakimies. Mary oli Washingtonin yliopiston ensimmäinen naisjohtaja. Gatesilla on kaksi siskoa: isosisko Kristianne ja nuorempi sisar Libby.
Gates opiskeli Harvardin yliopistossa. Hän kirjoitti Paul Allenin kanssa BASIC-tulkin Altair 8800:lle. Pian hän saattoi jättääselvennä opintonsa kesken keskittyäkseen ohjelmointiin. Suuri nimi hänen yrityksestään Microsoftista tuli, kun IBM pyysi heitä toimittamaan käyttöjärjestelmän uutta henkilökohtaista tietokonetta IBM PC eli PC:tä varten. Gates lopetti opiskelunsa Harvardin yliopistossa vuonna 1975, jotta hän voisi keskittyä paremmin perustamansa yrityksen, Microsoftin, toimintaan. Gatesin piti valmistua vuonna 1977. Gatesille myönnettiin kuitenkin 7. kesäkuuta 2007, 32 vuotta yliopistosta lähdön jälkeen, oikeustieteen kunniatutkinto.
Gates meni naimisiin Melinda Frenchin kanssa 1. tammikuuta 1994. Heillä on kolme lasta, Jennifer Katharine Gates (s. 1996), Rory John Gates (s. 1999) ja Phoebe Adele Gates (s. 2002).
Bill ja Melinda Gatesin säätiö
Gates ilmoitti 15. kesäkuuta 2006, että hän jättää päivittäisen työnsä Microsoftin johdossa vuoden 2008 heinäkuuhun mennessä. Tämän jälkeen hän aikoo käyttää enemmän aikaansa perustamansa hyväntekeväisyyssäätiön, Bill & Melinda Gates Foundationin johtamiseen, mutta pysyä edelleen Microsoftin hallituksen puheenjohtajana ja asiantuntijana avainprojekteille.
Bill Gates on lahjoittanut 53 % omaisuudestaan Bill and Melinda Gates Foundation -säätiön kautta muun muassa tarttuvien tautien torjuntaan kehitysmaissa ja koulutukseen. Gates on ilmoittanut aikovansa lahjoittaa lähes koko omaisuutensa hyväntekeväisyyteen.

Kuka oli Steve Jobs


Steven Paul ”Steve” Jobs (24. helmikuuta 1955 San Francisco – 5. lokakuuta 2011 Palo Alto) oli yksi tietotekniikkayhtiö Applen perustajista ja yhtiön toimitusjohtaja. 2000-luvulla hän toimi The Walt Disney Companyn johtokunnassa, johon hän päätyi työskenneltyään animaatiostudio Pixarin johtoportaassa sen perustamisesta 1986 lähtien ja Disneyn ostettua sen 2006. Jobs oli seitsemällä prosentillaan Disneyn suurin yksittäinen omistaja.
Vuonna 1976 Jobs ja Steve Wozniak perustivat Apple -yhtiön. Vuonna 1977 yhtiö julkaisi Wozniakin suunnitteleman Apple II -tietokoneen, joka oli ensimmäinen kotitietokone, joka kykeni näyttämään värejä ja Applen ensimmäinen menestynyt tuote. Apple II -sarjan tietokoneet pysyivät yhtiön tärkeimpänä tuotteena aina 1980-luvun loppupuolelle saakka. Vuonna 1979 Jobs ja joukko Applen insinöörejä vierailivat Xeroxilla, jossa he näkivät hiirikäyttöisen graafisen käyttöliittymän. Tämä vaikutti vuonna 1983 Apple Lisa -tietokoneen ja vuotta myöhemmin Macintosh-tietokoneen syntyyn.
Vuonna 1985 valtataistelun jälkeen Jobs erosi Applesta ja perusti NeXTin. NeXT panosti olio-ohjelmointiin, keskittyi käyttöjärjestelmän kehittämiseen ja myi laitteistopuolen Canonille. Vuoden 1996 loppupuolella Jobs myi NeXTin Applelle. Jobs palasi takaisin perustamaansa yhtiöön neuvonantajana. Pian Jobs istui taas Applen johdossa, väliaikaisen toimitusjohtajan tittelillä. Vuonna 2000 hänestä tuli yhtiön pysyvä toimitusjohtaja ja iPod -musiikkisoitin, samoin kuin OS X -käyttöjärjestelmä, julkaistiin vuonna 2001. Apple julkaisi myös iTunes -musiikkiohjelmiston. Vuonna 2007 Apple julkaisi ensimmäisen älypuhelimensa iPhonen. Vuonna 2010 Apple julkaisi iPad-taulutietokoneen.
Vuonna 2004 Jobsilta leikattiin syöpäkasvain haimasta ja vuonna 2009 hänelle tehtiin maksansiirto. Myöhemmin elokuussa 2011 hän ilmoitti jättävänsä Applen toimitusjohtajan tehtävät terveyssyistä. 6. lokakuuta 2011 Apple tiedotti Jobsin kuolemasta. Hän kuoli haimasyövän etäpesäkkeiden aiheuttamaan hengityspysähdykseen.
Jobsia on kutsuttu karismaattiseksi esiintyjäksi ja visionääriksi, minkä lisäksi hänet tunnettiin erittäin vaativana johtajana.

18.2.2013

Mikä on traceroute


Traceroute on yleinen TCP/IP-protokollaa käyttävä työkalu, joka selvittää, mitä reittiä protokollan paketit siirtyvät määrättyyn koneeseen. Traceroute selvittää reitin lisäämällä lähettämiensä pakettien Time to Live -arvoa yksi kerrallaan, aloittaen yhdestä. Näin ensimmäinen lähetetty paketti palaa takaisin ensimmäisen reitittimen jälkeen, toinen palaa toisen reitittimen jälkeen ja niin edelleen. Lopputuloksena on luettelo koneista, jotka muodostavat kuljetun reitin. Kahden koneen siirtoväliä kutsutaan hopiksi.
Traceroute-ohjelma on alun perin kotoisin BSD unix -järjestelmistä. Monet Linuxit eivät nykyisin enää sisällä traceroute-komentoa, vaan matt's traceroute -ohjelman, jota ajetaan mtr-komennolla. Windows-koneilla traceroute-komennon nimi on tracert.

16.2.2013

Mikä on demoskene


Demoskene on tietokoneisiin yhteydessä oleva alakulttuuri, jossa keskitytään ohjelmoimaan tietokoneelle näyttäviä visuaalisia efektejä tuottavia ohjelmia, demoja, joihin kuuluu myös oleellisena osana ohjelmointisuorituksen lisäksi musiikki ja graafinen toteutus. Demot jaetaan ryhmiin, joita on rajoitettu jollain tavalla, esimerkiksi rajoittamalla ajettavan ohjelman koko 4 tai 64 kilotavuun. Tällainen pienempi demo on intro. Yleensä teokset julkaistaan vapaaseen levitykseen.
Sana demoskene itsessään muodostuu englannin sanoista demonstration ja scene, tarkoittaen demoihin liittyvää alakulttuuria.
Historia
Demoskenen juuret ovat 1980-luvun kotitietokoneiden pelejä ja muita ohjelmia kopioineissa ja levittäneissä piraattipiireissä. Pelin kopiosuojauksen murtaneet kräkkerit alkoivat lisätä murrettujen pelien alkuun omia tunnuksiaan, joista eräät varhaisimmat esimerkit nähtiin Apple II:lla 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Ne olivat aluksi pelkkiä lyhyitä tekstejä ja staattisia ruutuja, mutta joihin tuli myöhemmin mukaan myös graafisia efektejä ja musiikkia. Nämä niin kutsutut cracktrot eli crack-introt tulivat erityisen tutuiksi monille Commodore 64- ja Amiga -kotitietokoneiden käyttäjille.
Demoskene alkoi syntyä niihin aikoihin, kun osa piraattiryhmistä alkoi kilpailla kräkkäystaitojen ja levittämisnopeuden lisäksi myös introjen paremmuudella ja julkaista niitä myös erillään ohjelmakopioista. Ensimmäisiä varhaisia tapauksia demoskeneryhmistä olivat alankomaalaiset 1001 Crew (alun perin 1001 & the Cracking Crew) ja The Judges. Tuolloin olemassa olevat ryhmät kilpailivat tiiviisti ensimmäisinä luoduista ohjelmointisaavutuksista, joita mainostettiin kovaan ääneen joko itse tuotoksessa tai sitä levittäessä.
Vielä 1980-luvun alussa ei ollut olemassa selvää jakoa demoskenen ja piraattipiirien välillä. Useimmat ryhmät työstivät vielä omia kopiosuojausmurtojaan ja levittivät ohjelmia eteenpäin. Kuitenkin 1980-luvun puolivälissä kuvio alkoi hitaasti muuttua, kun introja alettiin levittää itsenäisinä teoksina. Demojen teon osa-alueita alettiin jakaa ryhmän jäsenten kesken, ja niin syntyi nykyäänkin vallitseva kolmijako ohjelmoijiin, graafikoihin ja muusikoihin. Demoja vaihdettiin osittain samojen levityskanavien kautta kuin piraattiohjelmiakin, eli lähinnä postitse ja BBS-järjestelmien välityksellä. Postitse tapahtuvaa tuotosten välittämistä kutsutaan swappaamiseksi ja parhaimmat swappaajat vaihtoivatkin levykkeitä kymmenien ihmisten kanssa postitse viikoittain. Viitseliäimmät liittivät pakettiensa mukaan omaa kansitaidettaan ja terveisiä vastaanottajalle.
Hiljalleen toiminta alkoi järjestäytyä ja ryhmät alkoivat järjestää alan tapaamisia, copypartyja, jossa vaihdettiin tuotoksia, piraattiohjelmistoa ja kuulumisia. Copypartyt olivat tuolloin suhteellisen pieniä, mutta kuitenkin tiiviin yhteisön kansoittamia. Ensimmäisiä copypartyja järjestivät muun muassa tanskalainen Danish Gold ja saksalainen RADWAR.
1980-luvun lopulla copypartyille ilmestyivät kilpailusarjat, jossa tuolloiset ryhmät kilpailivat ohjelmointisaavutustensa parhaimmuudesta. Suomen ensimmäinen demokilpailu järjestettiin elokuussa 1988 järjestetyllä Byterapers Grendelpartyillä, jonka voittaja oli Finnish Goldin Contest-Demo.
1990-luvulle saapuessa demoskenen kehitys alkoi suuntautua kohti nykyistä malliaan. Ryhmät alkoivat keskittyä pelkästään demojen luomiseen tai perustivat erillisen jaoston niiden tuottamiseen. Tapahtumien järjestäjät alkoivat ajan myötä kieltää laittomien ohjelmien levittämisen, jolloin nykyisten demopartyjen toimintamallin voidaan katsoa alkaneeksi. Piratismin jäädessä sivualalle demoskene oli kehittynyt omaksi alakulttuurikseen.
Amiga 500:n ja Atari ST:n yleistymisen myötä myös demoskene alkoi siirtyä uusiin 16/32-bittisiin koneisiin ja perehtyä niiden graafisiin ja ohjelmoinnillisiin ominaisuuksiin samaan tapaan kuin aiemmin 8-bittisillä koneilla. Uusien laitteiden ollessa yhteensopimattomia vanhojen koneiden kanssa, ryhmien sisälle saattoi syntyä eri nurkkakuntia, jotka kehittivät vain tietylle laittelle suunnattuja demoja. Kulttuurinen ero syntyi eri koneiden käyttäjille, useimmat tietyn alustan kannattajat eivät saattaneet tuntea toisella laitteella aktiivisia ryhmiä. Tämä johti kiivaisiin konesotiin ja tietylle laitteistolle erikoistumista.
Varhaiset demot koostuivat usein monista täysin erillisistä osista (part), joiden välillä siirryttiin esimerkiksi näppäinpainalluksilla. Tällainen demo on multipart-demo, ja hyvin monta osaa sisältävästä demosta on vanhastaan käytetty nimitystä megademo. Hiljalleen efektien esittelyä alettiin yhdistää yhtenäiseen teemaan tai musiikin tahtiin. Tätä aikaa voikin kutsua demoskenen kultaiseksi aikakaudeksi: demot muuttuivat efektien esittelystä hiljalleen kokonaisuuksiksi, jossa ohjelmallinen, graafinen ja musiikillinen yhteistyö nivoutuivat toisiinsa. Tämän kehityksen kantaisänä pidetään nykyään Scoopexin vuonna 1990 julkaisemaa Mental Hangoveria, joka muutti trendin pätkittäisistä megademoista nykyiseen suuntaan. Toinen mainitsemisen arvoinen ryhmä on Amigalla toiminut Melon Dezign, joka yhtenä ensimmäisistä ryhmistä painotti tyyliä ja suunnittelua vähintään yhtä antaumuksellisesti kuin ohjelmallisia seikkoja.
Uusimmat saavutukset nähtiin useimmiten juuri Amigalla, mikä johtui laiteominaisuuksien ylivoimaisuudesta vanhentuneeseen C64:ään ja toimistokoneena pidettyyn PC:hen nähden. Peruslaitteisto oli aika lailla yhtenäistä kaikilla kotitietokoneilla, joka antoi omaa liikkumavaraa rajojen hakemiseen, koska lähtökohdat olivat kaikilla samat. PC:llä taasen tilanne ei ollut näin yksinkertainen, koska sille ohjelmoiminen oli oma haasteensa juuri laitteiston vaihtuvuuden takia. Tilanne kuitenkin helpottui, kun laitetehot kasvoivat ja ensimmäiset kuluttajamallit äänikorteista saapuivat markkinoille.
Laitesodat Amigan ja PC:n välillä alkoivat kuumentua, kun PC:llä toimivat ryhmät ottivat tavoitteekseen näyttää, että heidän koneillaan kykenee luomaan samantasoista materiaalia kuin Amigallakin. Amigan tarkat näyttötilat olivat kuitenkin vielä vuosia edellä PC:n VGA-tekniikkaa. Ensimmäiset vakavat PC-demoyritykset nähtiin vuosien 1991 ja 1993 välillä. Tunnetuimpia olivat Ultraforcen Vectordemo, Renaissancen Amnesia, Future Crew'n Second Reality ja Tritonin Crystal Dreams II.
1990-luvun puolivälin tienoilla PC-demot alkoivat muistuttaa näyttävyydeltä jo Amigan vastaavia ja seuraavana demojen kehityksenä olivat entistä monimutkaisempien 3D-mallien animoiminen, jolloin PC:n raaka laskentateho pääsi näyttämään kyntensä. Commodoren konkurssi vuonna 1994 ja siten laitealustan kehityksen päättyminen johti lopulta siihen, että PC ajoi Amigasta ohi pääkehitysalustana.
PC-koneilla suurin mullistus nähtiin 1990-luvun lopussa, kun suurin osa PC-demontekijöistä siirtyi DOS-alustalta Microsoft Windowsiin. Samoihin aikoihin sijoittui myös aikansa suurimman demokirjaston, Hornet Archiven, sulkeutuminen ja sen aiheuttama kriisi yhteisön keskuudessa. Tapahtumat ovat kytköksissä toisiinsa siten, että Hornet-ryhmän jäsenten mielestä Windowsiin siirtyminen tappoi PC-demoskenen pakottamalla ohjelmoijat käyttämään valmiita rajapintoja laitteiston suoran ohjelmoinnin sijaan.
Suomalaisia demopartyja
- Abduction (Rovaniemi 1994–1995, Oulu 1996–1998)
- Alternative Party (Turku 1998, Helsinki 2000–)
- Assembly (Kauniainen 1992, Kerava 1993, Helsinki 1994–) - Suomen suurin demoparty
- Icons (Helsinki 2007)
- Juhla (Iisalmi 1995–1996, Raahe 1997, Kajaani 1998)
- Scenario (Lahti 1995–1998)
- Simulaatio (Varkaus 2003–)
- Stream (Tampere 2003–)
Ulkomaisia demopartyja
- Blockparty (Yhdysvallat 2007–)
- Breakpoint (Saksa 2003–2010) - maailman suurin pelkästään demoskenelle suunnattu tapahtuma.
- Buenzli (Sveitsi 1996–)
- Chaos Constructions, CAFe, Enlight - venäläisiä partyja.
- Euskal Encounter (Espanja 1994–)
- Evoke (Saksa 1997–)
- Forever (Slovakia 2000–) - 8-bittisiin laitteisiin keskittynyt party.
- Pilgrimage (Yhdysvallat 2003–2006)
- Revision (Saksa 2011–)
- Scene Event (Tanska 2000–2005)
- The Gathering (Norja 1992–)
- The Party (Tanska 1991–2004) - aiemmin merkittävimpiä tapahtumia, nykyisin käytännössä pelkkä LAN-party.