27.3.2013

Mikä on 4G

4G on yleisnimitys neljännen sukupolven matkapuhelintekniikoille, jotka tulevat kolmannen sukupolven (3G) jälkeen. Suomessa 4G-nimitystä käytetään kahdesta eri tekniikasta; LTE ja DC-HSPA, vaikka ne eivät ITU:n alkuperäisen määritelmän mukaan olleet neljättä sukupolvea vaan perustuvat 3G-perustekniikan ja sen siirtonopeutta parantavien laajennusten käyttöön.

Tiedonsiirtonopeus

Kansainvälisen televiestintäliiton ITU:n vuonna 2008 julkaiseman määritelmän mukaan 4G:n huippunopeus päätelaitteeseen tulisi olla 1 Gbit/s hitaasti liikuttaessa ja 100 Mbit/s nopeasti liikuttaessa.

Käytännössä 4G:ksi kutsuttujen verkkojen nopeudet ovat merkittävästi alhaisempia, arviolta 10–100 Mbit/s vastaaonottonopeus ja 5–20 Mbit/s lähetysnopeus. NTT DoCoMon testiverkoissa tiedonsiirtonopeus on ollut hetkellisesti 300 Mbit/s ja keskiarvolla 135 Mbit/s.

4G suomalaisessa mediassa

Mediassa 4G:llä viitataan usein LTE-teknologiaan. Tiukasti määritellen kyseessä on kuitenkin vielä "3,9G", sillä vasta LTE-Advanced on varsinaisesti neljännen sukupolven tekniikka. Esimerkiksi lehdissä kerrottiin TeliaSoneran avanneen Suomen ensimmäisen 4G-verkon koekäyttöön Turussa 2. kesäkuuta 2010. Elisa ilmoitti tämän jälkeen avanneensa vastaavanlaisen verkon Helsinkiin seuraavana päivänä. Molempien verkkojen käyttö oli kokeiluluontoista eikä niitä avattu asiakkaiden käyttöön, eikä sitä hyödyntäviä päätelaitteita ollut kuluttajien saatavilla. TeliaSoneralla oli tuolloin oman ilmoituksensa mukaan Tukholmassa kuluttajien käytettävissä oleva 4G-verkko. Marraskuussa 2010 TeliaSonera ilmoitti avaavansa vuoden loppuun mennessä 4G-verkon kaupalliseen käyttöön Turussa ja Helsingissä, tarkoittaen sillä LTE:tä. TeliaSonera ilmoitti yltäneensä 47,5 Mbit/s nopeuteen, todeten että kuluttaja ei tule kokemaan tällaista nopeuttalähde?. Elisa on oman ilmoituksena mukaan yltänyt 100 Mbit/s tiedonsiirtonopeuteen omassa 4G-verkossaan.
Oli pitkään epäselvää, mitä tekniikkaa voidaan virallisesti kutsua 4G:ksi. Vielä syksyllä 2010 ITU:n näkemys oli, että vain kaksi tekniikkaa, LTE-Advanced ja WirelessMAN-Advanced (IEEE P802.16m), täyttävät 4G:n määritelmän. Teleoperaattoreiden painostuksessa ITU kuitenkin höllensi määritelmää. Joulukuussa 2010 se ilmoitti, että myös LTE, WiMax ja 3G-verkkoon perustuva dual carrier UMTS (= kaksi rinnakkain käytössä olevaa 3G-yhteyttä) luetaan 4G määritelmän piiriin.

4G-verkot Suomessa

ITU:n höllennettyä teleoperaattoreiden vaatimuksesta aiemmin tekemäänsä 4G:n määritelmää, voidaan Suomessa loppuvuodesta 2010 avattuja uusia matkapuhelinverkkoja kutsua 4G-verkoiksi. Vuonna 2013 Telia-Soneran LTE-verkko kattaa suurimpien suomalaiskaupunkien keskustat ja pääkaupunkiseudun sekä dual carrier HSPA -verkko useita pienempiä taajamia.[7] Elisan LTE-verkko kattaa pääkaupunkiseudun lisäksi Tampereen ja Turun ohella joitain maakuntakeskuksia sekä dual carrier HSPA-verkko loput suurimmista kaupungeista. DNA:n LTE-verkko kattaa Helsingin, Tampereen, Turun ja Hämeenlinnan, dual carrier HSPA maakuntakeskukset ja useita pienempiä taajamia.

Finnet-ryhmään kuuluvalla PPO:lla on 4G-verkkoja useissa Pohjois-Pohjanmaan taajamissa. Pohjois-Suomessa selvästi nopeampi verkko on käytettävissä Raahessa ja Ylivieskassa sekä näiden lisäksi Kotkassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Laitilassa. Verkon rakentajana toimii yhdentoista Finnet-yhtiön omistaja Datame. Omistajayhtiöiden alueelle verkko on käytettävissä joulukuun 2010 alussa. Datamen toimitusjohtajan Asmo Uljanoffin mukaan valmis verkko kattaa 70 % alueen väestöstä. "Verkko rakentuu vaiheittain valtakunnalliseksi seuraavan kahden-kolmen vuoden aikana", Uljanoff lupaa. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu sekä Kittilän Levi saavat nopeasti myös 4G-verkon. Uljanoffin mukaan 3G-verkkoon verrattuna uusi 4G-verkko on monikymmenkertaisesti nopeampi. Raahessa toteutetussa demonstraatiossa saavutettiin yli 30 Mbit/s siirtonopeus.

Tekniikka

Euroopassa 4G-verkkojen käyttöön varatut taajuusalueet ovat 1800 MHz ja 2600 MHz. Suunnitelmissa on ottaa käyttöön myös vastikään muusta käytöstä vapautunut 800 MHz:n taajuusalue. DC-UMTS/DC-HSPA -tekniikka käyttää tavanomaisten 3G-päätelaitteiden tavoin 3G-verkkojen taajuuksia. Pohjois-Amerikassa on 4G:n käyttöön varattu 700/800 MHz:n ja mahdollisesti 1700/1900 MHz:n taajuusalueet, Aasiassa 1800 ja 2600 MHz, sekä Australiassa 1800 MHz.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti